Tämmösenä harmaana päivänä on hyvä postata inspiraatiosta :).
Oon nyt joutunu lepuuttelemaan kättäni virkkuu-urakan jälkeen enkä oo pystyny kutomaan enkä virkkaamaan. Se oli aivan ahterista, kunnes muistin vanhan ristipistotyön. Nyt se on vähän vähemmän ahterista.
Seepianvärinen taulu tulee nimittäin olemaan hieno, mutta voi taivas, miten tylsää sen tekeminen osaa välillä olla. "Jahas, mitäs väriä sitten? Niin joo, ruskeeta..." Aloinkin miettiä, mikä mua inspiroi, mikä saa mut innostumaan jostain käsityöstä niin paljon, että en meinaa malttaa mennä nukkumaan. Mikä pistää luovat voimat liikkeelle, minkä takia joskus tulee niin vahva Näky jostakin, että edes silmukoiden laskeminen ei estä uuden neuleen suunnittelua? Vastaus on kolmiosainen.
MATERIAALIT
Rakastan villaa. Ra-kas-tan. Se tuntuu ihanalta käsissä, se muokkautuu kauniiks pinnoiks. Se lämmittää ikuista palelijaa.
Materiaalin täytyy olla myös ihanan
väristä. Ja lisäksi sen tarvii kuiskailla lupauksia toimivasta
muodosta, tai vielä parempaa, kiinnostavista
materiaalikontrasteista valmiissa tuotoksessa.
TARVE
Käsitöiden ei tarvisi, pitäisi eikä saisi olla suorittamista. Tämä on harrastus, ei sen ole väliä, vaikka valmis tuotos ei olisi aivan tarkoituksenmukanen tai jos lopulta sitä ihanan pehmeää pipoa ei tulekaan käytettyä, kun se on väärän kokoinen. Mutta oon huomannut, että parhaat ideani saan ongelmanratkaisutekniikalla. Parvekkeella palelee -> teen sinne peiton. Allit hävettää -> teen takin, jossa on pitsiä hihoissa.
Tai toisenlainen tarve:
äiti-Puffa pyys mua suunnittelemaan jonkun ohjeen hänen langoilleen. Kasvivärjätyissä puffalangoissa oli niin nättejä sävyjä, jotka sopi tosi hyvin yhteen (niinkun nyt yleensä kasvivärjätyt sopii), että halusin tehdä jotain moniväristä. Tarkemmat yksityiskohdat on vielä laskematta, mutta Juuri Se Oikea mallineule on jo löytyny.
MUIDEN TEKEMISETOi blogistania, oi upeat, lahjakkaat ihmiset. Jatkuvana innostuksen, inspiraation ja ideoiden lähteenä mulla on yksinkertasesti muiden tekemiset. Harvoin lähden kopioimaan kenenkään tekemisiä suoraan, ainakin värin yleensä vaihdan, jos en muita muutoksia tee. Mutta kun joka päivä näkee roppakaupalla hyviä ideoita ja kauniita toteutuksia, väkisinkin jotain jää itämään omaanki mieleen ja lopulta jossain mystisissä prosesseissa yhdistyy uudeks ajatukseks. Se jos mikä on hianoo.
Pidin äskettäisessä retriitissä silmukkamerkkipajaa ja inspiroiduin itekkin valtavasti. Sitä aina urautuu ja alkaa tehdä vaan sitä samanlaista sarjaa, mutta onneks on innokkaat opettelijat, jotka pakottaa ajattelemaan uudella lailla. Oon tehny retriitin jälkeen muutaman kymmentä uutta silmukkamerkkiä pajalaisten innoittamana ja ne on nyt mun lempimerkit :).
Retriitti olikin yhtä suurta innotusta, mutta blogeissakin on kyllä todellisia helmiä.
Anna K:n blogissa on ihanat, värikkäät kuvat ja kivoja virkkuita.
Tilli Mössönpoika kirjoo ja applikoi ja ompelee semmosia pehmoleluja, että mulle tulee aina äkillinen taaperontarve.
Villakettu kuvaa kauniisti ja yhdistelee materiaaleja kovin inspiroivasti.
Mielitty luo niin omannäkösiään juttuja, että ei pysty kun ihailemaan.
Maaru taittaa sanan säilää niin taitavasti, että usein jää sanoja mieleen muhimaan ja pulpahtelemaan pinnalle omissa teksteissä :).
Pujoliivin ihanat naiset tekee kauniita neuleita ihan uskomatonta tahtia. Ja välillä ne värkkää sisustusjuttujakin, mahdottomat.
Pikku-Kettu tekee maailman kauneimmat tilkkupeitot, näin vaatimattomastsa omasta näkökulmastani.
Elisa neuloo ja leipoo ja tekee koruja (myös myyntiin, myyntisivu on mulla jatkuvan kuolauksen alla).
Kirsi on mun sukkaguru. Ja muutenkin neuleguru. Ystäväni
neiti Mattsson (kahdella teellä ja kahdella ässällä) tekee vanhasta uutta niin upeasti, että meillä on kämppä muutosuhan alla aina ku hän postaa.
Jaana kutoo kans ihan käsittämätöntä vauhtia kauniita neuleita ja vielä ihanan värisistä langoista :).
Katrin kankaanpainamiset ja ompelukset ja korut pistää munki sormet syyhyämään.
Helmiina on Virkatun linnun hengenheimolainen, ihania kuvia, ihania ideoita ja kauniita käsitöitä.
Lene asuu jossain napapiirillä ja kärsivällisesti puurtaa, kunnes neuleet ja kirjonnat on just hänen mielen mukasia. Ja voi pojat, että ne sitten onki hienoja.
Ja onhan näitä, nuo oli nyt ekat, jotka osu silmiin Google Readerista. Ois varmaan muitaki ollu, mutta tarkotus ei ollu kirjottaa pelkkää hunajaa tiukuvaa ylistyslaulua :).
Ennemminki tarkotus oli tämä: mistä te inspiroidutte?
