lauantai 19. marraskuuta 2011

Mitä onni on

Olen onnellinen nainen. Minulla on 56 paria villasukkia.

DSC_0016

Ei se musta ole liikaa. Nyt on taas alkanu se 8 kuukautta vuodesta, kun mun varpaat palelee jatkuvasti. Ja arkielämän suurinta luksusta on se, kun vetää villasukat jalkaan ja varpaat pikkuhiljaa lämpenee.

DSC_0010

sirommat suomut 2

Kuvissa uusimmat tai ainakin käyttöön ottamattomat kaksi paria ja lisäksi yhdet äidille menneet. Punasten malli on Whitby (Knitting on the Road, lankana Nalle eikä ohjeen ehdottama fingering-paksunen), petrooleiden Bambumetsä (jota vähän muokkailin, mutta en nyt ikävä kyllä muista, mitä kaikkea muuttelin). Vaaleanpunasen ja harmaan kirjavat taas on mun omat Suomusukat, joihin kokeilin Nallea aiemmin käyttämäni 7 veljeksen sijasta. Toimi noinkin. Tuli aika napakat mun jalkaan, mutta toisaalta sekä äidillä että mulla on semmoset hyvät töppöjalat, joilla ei kaadu kovassakaan tuulessa.

DSC_0004

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Lanka-aartehia

Migreeni, ruokamyrkytys, hyviä uutisia, huonoja uutisia. Ja päivät vilistää menemään. Olin vakavasti uuden ihanan ajateltavan tarpeessa ja sitä sainkin, voi pojat. Villavyyhdissä oli lauantaina värttinäkehruukurssi, jollaiselle neljän vuoden harkinnan jälkeen vihdoin intouduin menemään. Hiihdän useimmiten vuosia perässä neulemaailman uusimmista innostuksista, mutta olen ajatellut, että mitäpä siitä. Saan varmasti suuremman ilon siitä, että teen ne must-make-neuleet ja tekniikkavalloitukset sitten, kun itse haluan.

ihkaekat

Kehrääminen oli yllättävän yllättävän ihanaa. Ei yllättävän ihanaa, koska olin tosiaan sen neljä vuotta kuunnellut ylistystä kehräämisen meditatiivisuudesta. Yllättävää oli, että asiassa oli enää mitään yllättävää :D.

Oli uskomattoman tyydyttävää, kun kierteen sai vihdoinkin asettumaan kuidulle nätisti. Eli kun tajusi, missä järjestyksessä oikeaa ja vasenta kättä käytetään, miten kuitua venytetään ja mistä kohdasta pidetään kiinni, kun annetaan värttinälle vauhtia. Haltioissani olin siitä, että sain aikaan lankaa, jota olisin voinut ostaa kaupastakin. Sittemmin olen tosin alkanut vääntää ylikierteistä sykkyrää...



Noh, se kehräämisestä, enempää ei vielä ole raportoitavaa. Mutta jatketaan lanka-aarteista. Lankamakukin mulla on sellainen, jonka suhteen hiihtelen vähän omia polkujani. Tässä se suurin poikkeamani: olen kokeillut Wollmeisea enkä pidä sitä minään ihmeellisenä lankana. En saa sillä aikaan tasaisempaa jälkeä kuin muilla langoilla ja se on sen verran joustamatonta, että mulla alkaa sattua niveliin. Värit ovat toki intensiiviset ja tämäkin punanen (ehkä Herzblut) tosi kaunis. Mulle tämä on peruslankaa.

DSC_0010

Sukista tuli kuitenkin kauniit, niihin olen kovasti tyytyväinen. Malli on Origami kirjasta Knitted Socks East and West.

Wollmeisen sijaan ahnehdin Noroa ja Handua. Norossa vetoaa värit ja se, miltä neulepinta tuntuu valmiina. Handussa sorrun aina Ilun ennakkoluulottomiin värjäyksiin ja ihkuisiin pohjalankoihin. Tuoretta valmista handulaista mulla ei ole esitellä, mutta teinpä taas yhdet unisukat Noro Kureyon Sockista. Nämä on nyt ne anopin sukista parannellut versiot semisymmetrisestä sukkaohjeesta (ja kyllä, pedantti pikku sieluni on nyt rauhassa :p). Laitoin projektin Ravelry-sivulle muistiin tekemäni muutokset, jos haluatte tekin helliä pilkkua.

DSC_0003

Suurista suurin lanka-aarteeni on kuitenkin tässä:

DSC_0341

Olen syntynyt Raahessa. Ja Raahe ei lähde raahelaisesta. Eihän sitä kotiseutulankaa siis voi olla rrrrrakastamatta.

Entä te? Mistä langoista te tykkäätte eniten? Mua kiinnostaisi kuulla muiden lemppareista, kun olen ite huomannut leimaantuvani lankoihin niin tunteella. Absoluuttisia totuuksiahan lankojen paremmuudesta tuskin on.