Mutta noh, blogi siis jatkaa tutulla olohuoneennurkkalinjalla :). Olin vähän vallattomalla tuulella, jalusta saa mut jostain syystä aina vähän sekasin :p.
Tästä kuvasta näette valmistuneen Coffee Tunicin suurpiirteisen yleissiluetin sekä mun tulevan äläs-ala-kuule-anopilles-urputtaan-ilmeen.
Tämä kuva esittää tapaa puolitoistakertaistaa ruumiinympäryksensä yhdellä helpolla poseerauksella! No näkyy siitä helman pituuski.
Tästä kuvasta voitte havainnoida mallineuletta ja laskea kylkimakkaroita (hiljaa iteksenne, mind you, ei tarvi kommentoida vaan mainitakseen lopputuloksen ;p).
Tämä kuva antaa mahdollisuuden arvailla kauluksen muotoa.
Tämä otos esittelee, kuinka ihana auringonpaiste meiän olohuoneessa iltapäivisin on.
Tästä kuvasta löytyy sivukavennukset. Ne on nuo, jotka oon venkoillu puoliks reiteni päälle.
Ja tässä kuvassa on mun ahteri. (Tunikan väri on myös oikeimmillaan tässä kuvassa, mutta se nyt on sivuseikka.)
Tikuttelin tunikani Nallesta, niinku Mipen alkuperäisohje suositteliki. Eikä se kyllä kutita. Oikeesti. Ja venyy munki päälleni, kun lisäsin pituutta noin kymmenisen senttiä (joku esi-isistäni on ollu oranki mun käsien ja selän pituudesta päätellen, nääs). Menekki oli 389g, eli vajaalla kolmella kerällä selvittiin. Just sopiva käyttövaate, lämmittää alaselän, ei hiosta kun on hihaton. Tykkäilen. Suosittelen.
Sukkiaki oon taas tehny. Oon ruvennu itteni toisiksparhaaks ystäväks ja osotan nyt tätä uutta kiintymystä toistuvilla sukkalahjoilla, kun tykkään villasukista niin kovin.
Saguaro Socksit kudoin 98 grammasta Jitterbugia värinä Marble. Oo mikä ihana lanka! Kuolaus! Ohje ei sen sijaan ollu ihan loppuun asti mietitty, vähän harmitti, kun menin printtaamaan sen Mickille Ravelry-vaihtoon lukematta ensin sitä läpi... Ei se mitenkään mahdoton ollu, kyllä siitä tällä kokemuksella ihan hyvin selvis, mutta pari turhaa ärräpäätä tuli päästettyä. Sukkien kärjessä on nauhakavennus, siitä ei ollu hyvää kuvaa.
Elämäni toisen kirjoneuletyön tein Nallesta ja Teijan värjäämästä Maijasta. Tuli just sopivat, tuntuu just hyvältä jalassa ja lämmittää just sopivaisesti. Olen ässä.
Kirjoneulekuviot kehittelin päästäni ja musta ne on hianot.
Kolmatta sukkaparia mun oli tarkotus pitää jouluna, mutta en raaskinu, kun nuo kirjoneulesukat oli niin hyvät :). Talvikenkäsukiks pääsevät, siis. Ei haittaa, vaikka vilkkuvat nilkkurinvarresta, kun ovat niin prameet.
Taikapallista meni 60g tämmösiin nilkkaversioihin, joten saan vielä Zauberball-ranteenlämmittimetki sitten joskus, kun toimeennun.
Siinä oli tän vuoden neuleet. Päätän kuvalla uudesta perheenjäsenestämme, Ristosta.
Edellisessä elämässään Risto kirmaili mun mummilan niityillä pässinä tahi lampaana, emme tiedä kumpana, kunnes parisenkymmentä vuotta sitten koki kohtalonsa ja päätyi mun vanhempien vintille. Nyt Risto komistaa olohuonettamme ja olemme rakastuneet. Lyhyen sukkakuvaussession jälkeen ahteri oli niin lämmin ja karvanen, ettei paremmasta väliä. Tulevan vuoden neulekuvista noin 80% tullaankin varmaan ottamaan Riston hellässä syleilyssä :).
Au revoir siis ensi vuoteen :).
