Lämpöterapiaa

Terapianeule valmistu ja voi pojat että virtaa hiki :). Jouduin hakemaan jäätelöä tasatakseni ruumiinlämpöni kuvaussession jälkeen, voi hitsi voi harmi...



On pehmonen, on lämmin, on nätin värinen ja hirmu mukava päällä. Toisinaan sitä onnistuu. Jopa saumat onnistu, kerranki. Ei oo välttämättä kaikista imartelevin mun vartalolle, mutta ei sitä aina jaksa ajatella sellasta.



Napitki on ihkut, raotin oikeen aarrenappien lootan kantta. Jostain kirpparilta nuo on oletettavasti löytyny, hairaan aina kiinni helmiäisnappeihin ku niitä jossain nään.

Kitten Mohair 187g, vitosen puikot ja malli 15 kevään 2008 Novitasta. Tein pienimmän koon silmukoilla ja pingotuksen jälkeen koko on L:n luokkaa - mutta pakko se oli pingottaa ku helma kupruili hassusti muuten. Ei haittaa, tämon oikeen jees.

Yksi huivi uunista ulos

Onpas tahmeeta kirjotella näin dagen efterinä... :) Olo on hyvä kun mopo pysy hyvin käsissä, mutta aivo on näemmä aika virransäästöasennossa. Kaveri lähtee siis ens sunnuntaina New Yorkiin harjotteluun ja eilen vietettiin läksiäisiä. Läksiäislahja onnistu erittäin hyvin:



Moon yks varsinainen Sheherazade... vai kukas se tanssikaan seittemän huivin kanssa?

Kaveri tykkäs kovasti sekä huivin mallista (Mielityn Nuolitanssi - pdf) että materiaalista (Grinasco Merinosilk), joten sainpa taas tuntee itteni Hyväks Ihmiseks. Ite taas tykkäsin mallista niin paljon, että aattelin tehä ittelleni samanmoisen mustanlilasta Pirkkalangasta, mutta voi elämä jos vielä joskus joudun kerimään 1,4 km vähän ompelulankaa paksumpaa lankaa...



Kooks tuli semmonen 165x41cm 3,5mm puikoilla ja kaksinkertasella langalla. Menekki oli 93g kun vyyhdissä oli hävyttömästi vaan 94g - jos ois ollu täys vyyhti, niin oisin saanu vielä seittemännentoista mallikerran ja huivi ei ois ihan noin töpö. Mutta ok näinkin ja kaverinhan siitä tarvii tykätä eikä mun.


Ja stashin vähennystähän tää tietysti oli myös. Oon viime aikoina angstannu tavaran määrästä täällä meidän kämpässä ja harkinnu semmosta pienimuotosta dieettiä. Siihen liittyen hyväksyin Mielityn haasteen enkä siis osta vaatteita enää tänä syksynä - tai no itse asiassa pyrin puoleen vuoteen. Kirpparipöydänki oon suunnitellu varaavani päästäkseni eroon vanhoista rytkyistä. Ja lankavarastoa pyrin pienentämään. En siis absoluuttisesti kiellä iteltäni herkkulankojen ostamista, mutta suurempi määrä täytyis ensin neuloa pois. Katotaan ny kuin naisen käy...

Tavaran vaihtamistahan ei luonnollisesti lasketa uuden tavaran hankkimiseks, joten tämä setti sopii erittäin hyvin uuteen uljaaseen ideologiaan:



Maartsi ehdotti neuletapaamisessa vaihtoa neulakirja-silmukkamerkit just kaks päivää sen jälkeen ku olin harkinnu tilaavani just noita merkkejä :). Suostuin ehkäpä ennätysajassa. Päätänki tämän litanian kuviin omasta tuotoksestani ja koitan sitte löytää jotain mahdollisimman rasvasta ja suolasta mahani täytteeks.





Nappi nappinen on pesiny pitkään mun aarrenappien lokerossa, mutta nyt viimein sille löyty Juuri Oikea Paikka.

Pinkkiä pitsiä, punaista pitsiä

Oli ehkä nopein työni ikinä:



Kuuran kosketus -sukat
Novita Nalle, 77g, 3 mm metallipuikot (joista oli kärjistä pinnote kulunu, argh!)
En tiiä johtuko tiimalasikantapäästä vai mistä, mutta nuo vaan sujahti puikoilta valmiiks. Jos joku tuttu tykkäis tuommosista joululahjaks, hihkaskoon. Tai muuten vaan lahjaks, ei nyt ruveta turhaan säännöstelemään. Minä ainaki tykkään.



Ja Flower Basket Shawlki ehti valmiiks asti. Piano sai toimia kuvausalustana kun Miäs oli jossain karussa (mokomaki hunsvotti) ja käsivaralla sihtaamalla sai vaan seuraavanlaista materiaalia aikaan:



On muuten väärinpäinki tossa kuvassa :). Mutta näkyy siitä se mikä pitiki, eli kaulaan juuri passeli koko. Ohut Pirkkalanka 93g, 4,5 mm pitsi-Addit (rakastan niitä puikkoja vieläki, se on tosi rakkautta se). Upper Flower Baskettia on toistettu 10 kertaa, mikä oli aivan oikea valinta, ei ois enää yhettätoista saanu samasta vyyhdistä. Tuoksuu vielä kaiken lisäks omenankukille kun olin paheellinen ja ostin huuhteluainetta sen liotukseen vaikka semmonen toiminta ei ollenkaan pelasta maailmaa. I'm bad. Mutta tykkään.

Kiitos vielä kaikille sympatiasta koirasurujen johdosta. Ois se vaan niin hienoa ollu jos se ois meille saanu jäädä. Mutta kaikkea ei voi saada ja me ei nyt voitu saada koiraa... Teidän kommenteista oli kuitenki kovasti lohtua. Olette Hyviä.



P.S. mun äiti alotti blogin viestinnästä, hyvää ja napakkaa tekstiä, vilkaskaa jos aihepiiri kiinnostaa. Piti mainostaa ku se kiinnosti muaki vaikka tiedotusopin perusopinnotki jäi kesken :).

Toimintaterapiaa

Ei nyt varmaan pitäis kirjottaa kun oon kiukkunen, hivenen liian julkinen tapa purkaa tunteitaan... tarvinnee editoida tekstiä myöhemmin, jos tuntuu että mulla taas tapani mukaan keitti yli.

Eli Mursu lähti perjantaina illalla Miähen siskon sekä hänen miehensä matkaan. On kuulemma pärjänny uudessa kodissa ihan hyvin, mikä oli sekä ei-yllättävää että mukava kuulla. Sen sijaan oli todella perseestä kuulla, että uudet omistajat aikoo vaihtaa Mursun nimen. En tiedä että tökkiikö siinä enempi se, että a) se on selvä osotus siitä, kuinka vähän me enää voidaan vaikuttaa Mursun (Murun... ) asioihin vai b) että se tuntuu siltä, että se jotenki mitätöi sen, että me oltiin sen perhe ensin, että meki oltiin sille joskus tärkeitä. Mutta ei niin musta vaan tehdä. Eikä mulla oo oikeen varaa urputtaa tästä itse vaihtajille, koska he nimen omaan on nyt Mur(s)un omistajat eikä me. Emmätiiä, mä neulon.



Neulova ystäväni oli todella, todella ihana ja toi mulle seminaariin kerän lankaa ja suklaalevyn. Yks ihanimmista asioista, mitä mulle on koskaan tehty. Alotin Kuuran kosketus -sukkia, vaikuttaa tosi kivalta mallilta. Ja oli oikeesti ihan hullun helpottavaa saada jotain tekemistä ku Mursu oli lähteny. Kävin siivoamassa vähän makuuhuonetta ja sitte istuin alas ja loin silmukat. Käsiala on alussa vähän epätyypillistä, mulla tuntuu kummallisesti mielenliikutukset käsissä (epäkätevää tentissä, jos jännittää paljon). Mutta pystyin sentään jo keskittymään neulomiseen, toisin ku neuletapaamisessa torstaina, olin melkomoinen zombie vielä siellä :p.



Näistä piti ensin tulla Muir, kun kaipasin jotain pehmeetä punasta neuletta, johon vois kääriytyä. Mutta kun Kitten Mohair on vissiin aika lailla paksumpaa kun alkuperänen lanka ja keskikokonen peitto on kuitenki aika epäkätevä kaulan ympärillä, päädyin vaihtamaan kokonaan projektia. Kattoo nyt mitä tästä tulee, eri pintaneuleosuuksien pituuksia mun tarvii ainaki rukkailla.



Eikä se tekeminen tähän lopu. Keskeneräsiä töitä on kuus ja uusia ihania ohjeita pukkaa joka tuutista. Ihan ekana voisin ruveta ideoimaan jotain kivaa pientä lahjana annettavaa, sillä:



Voitin Matroskinin blogissa ehkäpä maailman ihanimman tunikan. Matroskinin ite tekemä, vähän liian pieneks toteama ja erittäin jalomielisesti eteenpäin lahjottama. Mulle tuli heti sellanen olo, että haluun pistää hyvän tätäki kautta kiertämään, mutta sitten koko draama alko eikä ehtiny suunnittelemaan saati tekemään. Mutta vielä ennen joulua, lupaan :). Enkä voi taas vastustaa tätä latteuksien hokemista: pysykää siis kanavalla...

Ei enää blogikoiraa

Mursu on elossa ja voi pulskasti, siitä ei ole kyse, Luojan kiitos. Miähelle sen sijaan puhkes allergia. Miähen sisko ja sen mies tulee huomenna hakemaan Mursun niille, ovat ettineet itelleen koiraa ja asuvat kaiken kukkuraks omakotitalossa. Suru on silti suuri.