torstai 19. huhtikuuta 2012

Varsin pieniä neuleita

Joo niin meille kävi näin:

DSC_0019

(Yksi vain, älkää pyörtykö...)

Ensin ei kolmeen kuukauteen kudotuttanu ollenkaan. Ei niin yhtään. Sen jälkeen puolessatoista kuukaudessa on näemmä ehtiny saada valmiiks neljä villatakkia.

DSC_0025

Ja neljät sukat. Ne on niin kovin pieniä.

Sukista sain hyvältä ystävältä neuvon, että niitä tarvii olla paljon. Joten tässä on vasta ensimmäinen satsi junasukkia. Olen valinnu jämälankakorista erilaisia värillisiä (vs. epävärisiä, kuten beigejä) lankoja ja puikkokokoa vaihtelemalla vaihdellu myös sukan kokoa. Tämmöset aivan pienet syntyy 2-2,75 mm puikoilla.

Ja sit villatakeista en saanu mitään neuvoa, mutta niitäki on nyt paljon. Järkeilin, että ensinnäkin se vauva kasvaa ja toisekseen tämä vauva tuskin on viimenen, joka lähipiiriin syntyy. Että jos meidän lapsi ei ehdi kaikkia takkejaan käyttää, kyllä ne jollekin kelpaa. Ja kolmas hyvä syy ylireagoida kutomisen kanssa näin raskausaikana on, että sitten ei tarvi vauva-aikana kutoa deadline-neuleita, kun vauva paleltuu kualiaaks ilman sopivankokosia neuleita. Oon nimittäin kuullu, että vauvan kanssa saattaa olla muutakin tekemistä kun kutoa hiki hatussa.

Villatakin malli on garter yoke baby cardi, jota sitäkin olen varioinu käyttämällä eripaksusia puikkoja ja lankoja. Kaikista pikkusin (joka tuskin tulee koskaan edes mahtumaan kahden näin kattavan ihmisen lapselle) oli fingering-paksusta (Fortissima Socka) lankaa 2,5 mm puikoilla, isoin on Novitan Woolia 3,5 mm puikoilla. Näillä katettiin koot 50-68/74 cm.

Filosofiani on ollut ja tulee olemaan "Ennemmin iloista kun hempeää."

DSC_0023

Huomaa napit!

DSC_0022

Sandnes garn Lanettin jämiä (tumminkin on sininen)

DSC_0021

Novita Floricaa

DSC_0020

Semmoinen pieni ompputakki.

Seuraavatkin neuleet tulee sitten olemaan 80-prosenttisesti vauvaneuleita. Paitsi yhden villatakin kudoin jo itelleni ja löysin neuleflow'nkin sitä tehdessäni. Flow ei vaan kattanu viimeistelyä, tuolla se itsekseen aivan rauhassa odottelee. Todennäkösesti odottelee aika kauan, koskapa alle viikon päästä on edessä muutto uuteen kotiin, joka on kaikin puolin ihanampi ja tilavampi ja ihanammalla alueella kun tämä nykynen väliaikaiskämppä. Seuraavista postauksista pääsette jo todennäkösesti kurkkimaan sitä uutta kotia.

torstai 19. tammikuuta 2012

Kiintopiste hukassa

Kävin silmäleikkauksessa. Sarveiskalvoni olivat liian ohuet LASIK- tai FEMTOLASIK-leikkaukseen, siis niihin joiden jälkeen näkö on heti kunnossa. Sen sijaan silmäni leikattiin vanhalla tekniikalla, joka on turvallisin kaikista ja jota voidaan käyttää ohuillekin sarveiskalvoille, mutta jonka paranemisaika on kahdesta viikosta kahteen kuukauteen.

Leikkauksesta on nyt kolme viikkoa. Näen jo pienaakkosillakin kirjoitetut tekstiviestit eikä minun tarvitse suurentaa tietokoneella fonttia kuusinkertaiseksi. Mutta silmät väsyvät nopeasti. Ja etsimen läpi en näe selkeästi.

DSC_0003

Tekniikka toki auttaa, rakkaassa kamerassani on tarkennusvaloa ja etsinpisteitä jos jonkinmoisia. Mutta en pysty säätämään diopterisäädintä kohdalleen. Eikä kuvista tule selkeitä, vaikka siltä näyttäisikin teknisten avustajien mukaan.

Katselkaa siis vanhempia kuvia.

DSC_0190

DSC_0003

DSC_0401

Neulepläähkin on.
Olen vähän neuvoton.

Blogeja sen sijaan olen tykännyt lueskella. Siitä ei tule paineita ja se ei velvoita mihinkään. Laitetaanpa nyt siis kiertoon se Villapeikon myöntämä palkinto. Annan palkinnon eteenpäin sääntöjen vastaisesti vain 7 bloggaajalle, eikö olekin parempi niin kuin jos etsisin väkisin monipuolisia bloggaajia.

(Ja ai niin, se palkintonappula.)


Adelheid tekee kaikenlaista ja olen kateellinen, kun hän osaa ommella niin hyvin.
Neitimattsson tekee mitä vaan mistä vaan, tuntuu. Ja voin melkein arvata, ettei hän laita palkintoa eteenpäin :). Se ei haittaa.
Hanna kehitti ja taittoi OMAN LEHDEN. 'nuf said.
Toinen Hanna ompelee ja maalaa ja sisustaa ja ties mitä.
outi osaa mitä vaan, vaikka norjaa.
Laura leipoo ja kutoo ja ompelee ja sisustaa. Kadehdin.
Tiina tekee kaikkea ja kaikki järjestään ihanaa.

Jaaaa sitten näköjään 7 satunnaista faktaa minusta. En tiedä onko aivoni tarpeeksi satunnaisorientoitunut, mutta laitetaan nyt 7 ensin mieleen tullutta.

1. Olen kotoisin Raahesta, Pohjois-Pohjanmaalta. Muutin sieltä pois nelivuotiaana, mutta sieltä olen Kotoisin ja se on Tärkeä Asia.
2. Tykkään kamalasti manteleista (pöydälläni on mantelipussi, silmät osui siihen).
3. Olen viime aikoina halunnut kutoa hyvin vähän mitään. Mutta se, mikä pikkiriikkisen kutkuttaa, on harmaa villa.
4. Pyrin käyttämään vain eläimillä testaamatonta kosmetiikkaa (pöydälläni on myös Freemanin kosteusvoide). Tämäkin on Tärkeä Asia.
5. Jos ihmiset jaetaan auditiivisiin, visuaalisiin ja kinesteettisiin, olen ylivoimaisesti eniten visuaalinen ja ylivoimaisesti vähiten kinesteettinen.
6. Asun tällä hetkellä kämpässä, jossa vetää niin paljon, että päällä pitää olla normivaatteiden lisäksi kolmet villasukat, villapaita ja ranteenlämmittimet. Kuumaverinen Miähenikin on nykyisin kotona täysissä pukeissa ja se jos mikä on harvinaista.
7. Edellisestä kohdasta (ja parista muustakin asiasta) johtuen haluaisin kamalasti muuttaa. Mutta en minne tahansa. Haluaisin löytää kodin.


Olen varmaan blogihiljainen siihen asti, kunnes silmät ovat kuvauskunnossa. Tai sitten ehkä julkaisen jotain vanhoja sekalaisia sieviä valokuvia. Täytyy katsoa.