Hartaiden harrastuksien kotona elämä on viime aikoina vellonu niinku Pohjanmeri ikään. Isoja asioita, jännittäviä muutoksia, huolestuttavia uutisia, uutta elämää. Ajatukset hyppii, loikkii ympäriinsä. Taivaalle kiitos siitä, että mulla on nyt sentään loma. On aikaa nukkua sillon jos nukuttaa (viime aikoina enempi jos), aikaa pukata hurjalla vauhdilla kaulaliinaa puikoilta, aikaa järkkäillä ja hössöttää.

Onneks en oo yksin.
Kiitos. Kiitos myös muille kuuntelijoille, neuvojille ja ystäville. Se mun elämässä on ihan mahtavaa nykyään, että mulla on ihania ihmisiä ympärilläni vaikka kuinka. Mulla on vissiin joku lahja osata kaivaa esiin ne kaikista parhaat :).
Lahja ja henkireikä on ollu myös aivottomat neuleet. Näitä on tullu tulvimalla. Ehkä yli tarpeenki, mutta jos sitä aamukiukussaan on hetken ajan ilonen siitä, että onpa mulla hieno itte kudottu pipo/lapaset/huivi, niin ehkä se ei maailmaa kaada. Ei se siisti koti oo mikään elinehto, tehdään asustekaaoksesta vaikka osa sisustusta ;).

Suurimmalla höyryllä kudoin ittelleni huivin ja myssysen
Purosta. Laitan lusikkani soppaan: tykkäsin Purosta. Se oli pehmosta, Jäätyneessä karpalossa
(aina meinaan kirjottaa että jarpalossa) ja Ruskassa oli kivat värit, se neuloutu hyvin. Se oli edukasta. Sitä sai helposti VapaaValinnasta sitte ku tuli visio. Se ei ole Noroa ja se saattaa nyppääntyä alta aikayksikön sitte käytössä, mutta sain silti aikansa kestävän huivin ja myssyn ja kutominen oli i-ha-naa.

Huiviin meni 273 g (sis. myös Iltanuotion rippeitä - Iltanuotiosta tuli mörvelöpipo), myssyyn 60g. Huivissa 6mm puikot ja reunoissa 8 silmukalla 2 krs o, 2 krs n -mallineuletta, päissä aina kolme makkaraa (nurin, oikein, nurin kahen kerroksen ajan). Voin koittaa tehä jonku kaavion, jos joku haluu eikä tajunnu. Myssyssä 5 mm puikot ja mallin pohjana mikäs muukaan kuin
MarioMyssy. Lisää kuvia löytyy
Flickristä, näemmä Puro on samanlaista ku Noro sentään siinä suhteessa, että väriyhdistelmistä pitää aina räpsiä tuhannen kuvaa :).

Vanhempaa tuotantoa on hartiahuivi Manos Silk Blendistä. Tein sen alun perin kaverien häihin 11.7., mutta the päivänä oli kuuma ku uunissa eikä sitä oikeen tullu käytettyä. Jotenki se sitte pääty parvekkeelle tekemään aamuisista teehetkistä sulokkaampia. Se pehmeys... silkkaa rakkautta.

Värit tässä on ehkä vähän turhan kirjavat, kaukaa vaikutelma on melko maastokuosihtava, vaikka läheltä katsoessa silmä lepääkin. Parvekkeelle se kuitenki jotenki istuu aivan somasti:

Ravelry kertoo, että puikkoina käytin 5,5-millisiä ja että menekki oli 228g (talouspäällikön tytär, järjestelmällinen, minäkö :)). Malli on
Woodland Shawl.
Miähen ja mun lemppari viime aikoina viimeistellyistä tuotoksista on kuitenkin tässä:

Haamusormihuivi. Tai paremmin:

Luna Moth Shawl. Lanka on yhtä lemppareistani,
Ohutta Pirkkalankaa. Lajitoveriensa tavoin tämäki sininen on luonnossa niin ihanaa, että mun silmät meinaa sulaa (siis silleen positiivisesti), mutta joka vaati toistuakseen oikein kakskymmentä otosta. Tarkkaa menekkiä en pysty teille kertomaan, kun uskollinen lankavaakani kiukutteli uusien pattereiden perään, mutta sen verran voin sanoa, että pyrin käyttämään kaks vyyhtiä niin täysin kun pystyin ja nyt koko on just sopivan soputeltta, yläreunastaan noin 180 cm.
Suunnitelmani on, että kun talvella teen gradua yliopiston kirjastossa a.k.a. hyisessä lasipalatsissa, voin kietasta itteni tuohon huiviin ja hörppiä teetä jo ostamastani söpöstä, pienestä termarista. Muita tarpeellisia varusteita ois ranteenlämmittimet ja hartianlämmitin ja tietysti pieni, söpö villasukka pienelle, söpölle termarilleni, mutta niihin en oo ehtiny vielä.
Mutta takaisin asiaan, huivin kaveriks tuli pipo ja lapaset:

Lapaset on Hjertegarn Limasta, jota mun täytyy tästä lähtien Lankaideassa vältellä ku ruttoa, ettei mee ruokarahat lankaan. Pehmeetä, edullista, ihanat värit, kaunis neulejälki. Pipo puolestaan on se sama
MarioMyssy (yks luottomalleistani, kuten huomaatte), valmistu jo joskus talvella, mutta sai vasta nyt koristeet pintaansa. 83g indigonsinistä Novita Isoveljeä ja kourallinen paljetteja ja helmiä et voilà.

Eikä se vielä tähän loppunu! Naiset, naiset, vähän kestävyyttä siellä! :) Viimenen satsi uunista ulos on kolme paria peruslapasia.

Kolme puolen puikot + 7 veljestä (oranssi ja vaaleanpunanen), nelosen puikot + Janne (ruskea). Menekki sen saman keskimäärin 62g, mitä tämmöset peruslapaset näemmä vie.

Konstini peukkuväsymyksen selättämiseen: ei jätetä niitä viimeseks, vaan tehdään suoraan kärkikavennusten jälkeen, jolloin niitä ei oikeestaan ees huomaa.
Noin! Onnea. Pitäis ehkä postata useammin, jotta postaukset ei ois näitä maratoneja, mutta ei tää elämä oikeen tunnu antavan periks. Saa nyt nähdä millon palailen linjoille, mutta sillon on kuitenkin luvassa lempikakkuni ohje (itse kehitelty! moon niin ylpee). Ja silkasta rakkaudesta tehty sukankudin. Ja toivottavasti hyviä uutisia.