Rauhassa

Sytytin syksyn ensimmäiset kynttilät, kudoin ystävälle huivia.





Kun ei enää nähnyt silmukoita, kerin vyyhtiä palloksi. Otin ajatuksissani askeleen paniikin suuntaan, takaisin, pari askelta varmuudella, kunnes taas hetken pelotti. Mutta kyllä se siitä, olen varma. Olen hyvä ja taitava ja olen melko varma.



Opiskelin.



Tein silmukkamerkkejä kunnes väsähdin.



Kudoin sen sijaan hetken aikaa sukkaa, joka ei tuo mieleen muuta kuin iloisia ja mukavia ajatuksia.



Annan periksi houkutukselle ja haen vielä yhden palan lempikakkua.

*****************

Lotan vadelma-suklaakakku (muunnelma Sydänsurujen kakusta)

- 6 dl vehnäjauhoja
- 4 dl sokeria
- 1 dl tummaa kaakaojauhetta
- 1 tl soodaa
- 1 tl suolaa
- 1 tl vaniljasokeria

Sekoitetaan kuivat aineet.

- 2 munaa
- 2 dl ranskankermaa
- 1/2 dl maitoa
- 1/2 dl juoksevaa margariinia
- 150 g valkosta leivontasuklaata (Fazerin MinutBlock vaikuttaa olevan ihan hyvää) sentin kuutioina

Sekoitetaan kosteat aineet.

Laitetaan uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Voidellaan kakkuvuoka ja jauhotetaan se kookoshiutaleilla.

Sekoitetaan kuivat ja kosteat aineet keskenään.

Nostellaan taikina vuokaan kerroksittain pakastevadelmien kanssa (1 pussi, saavat olla vielä kohmeisia).

Paistetaan 175 asteessa 70 min.

Annetaan jäähtyä ja kumotaan.

Tulvaa

Hartaiden harrastuksien kotona elämä on viime aikoina vellonu niinku Pohjanmeri ikään. Isoja asioita, jännittäviä muutoksia, huolestuttavia uutisia, uutta elämää. Ajatukset hyppii, loikkii ympäriinsä. Taivaalle kiitos siitä, että mulla on nyt sentään loma. On aikaa nukkua sillon jos nukuttaa (viime aikoina enempi jos), aikaa pukata hurjalla vauhdilla kaulaliinaa puikoilta, aikaa järkkäillä ja hössöttää.



Onneks en oo yksin. Kiitos. Kiitos myös muille kuuntelijoille, neuvojille ja ystäville. Se mun elämässä on ihan mahtavaa nykyään, että mulla on ihania ihmisiä ympärilläni vaikka kuinka. Mulla on vissiin joku lahja osata kaivaa esiin ne kaikista parhaat :).

Lahja ja henkireikä on ollu myös aivottomat neuleet. Näitä on tullu tulvimalla. Ehkä yli tarpeenki, mutta jos sitä aamukiukussaan on hetken ajan ilonen siitä, että onpa mulla hieno itte kudottu pipo/lapaset/huivi, niin ehkä se ei maailmaa kaada. Ei se siisti koti oo mikään elinehto, tehdään asustekaaoksesta vaikka osa sisustusta ;).



Suurimmalla höyryllä kudoin ittelleni huivin ja myssysen Purosta. Laitan lusikkani soppaan: tykkäsin Purosta. Se oli pehmosta, Jäätyneessä karpalossa (aina meinaan kirjottaa että jarpalossa) ja Ruskassa oli kivat värit, se neuloutu hyvin. Se oli edukasta. Sitä sai helposti VapaaValinnasta sitte ku tuli visio. Se ei ole Noroa ja se saattaa nyppääntyä alta aikayksikön sitte käytössä, mutta sain silti aikansa kestävän huivin ja myssyn ja kutominen oli i-ha-naa.



Huiviin meni 273 g (sis. myös Iltanuotion rippeitä - Iltanuotiosta tuli mörvelöpipo), myssyyn 60g. Huivissa 6mm puikot ja reunoissa 8 silmukalla 2 krs o, 2 krs n -mallineuletta, päissä aina kolme makkaraa (nurin, oikein, nurin kahen kerroksen ajan). Voin koittaa tehä jonku kaavion, jos joku haluu eikä tajunnu. Myssyssä 5 mm puikot ja mallin pohjana mikäs muukaan kuin MarioMyssy. Lisää kuvia löytyy Flickristä, näemmä Puro on samanlaista ku Noro sentään siinä suhteessa, että väriyhdistelmistä pitää aina räpsiä tuhannen kuvaa :).



Vanhempaa tuotantoa on hartiahuivi Manos Silk Blendistä. Tein sen alun perin kaverien häihin 11.7., mutta the päivänä oli kuuma ku uunissa eikä sitä oikeen tullu käytettyä. Jotenki se sitte pääty parvekkeelle tekemään aamuisista teehetkistä sulokkaampia. Se pehmeys... silkkaa rakkautta.



Värit tässä on ehkä vähän turhan kirjavat, kaukaa vaikutelma on melko maastokuosihtava, vaikka läheltä katsoessa silmä lepääkin. Parvekkeelle se kuitenki jotenki istuu aivan somasti:



Ravelry kertoo, että puikkoina käytin 5,5-millisiä ja että menekki oli 228g (talouspäällikön tytär, järjestelmällinen, minäkö :)). Malli on Woodland Shawl.

Miähen ja mun lemppari viime aikoina viimeistellyistä tuotoksista on kuitenkin tässä:



Haamusormihuivi. Tai paremmin:




Luna Moth Shawl. Lanka on yhtä lemppareistani, Ohutta Pirkkalankaa. Lajitoveriensa tavoin tämäki sininen on luonnossa niin ihanaa, että mun silmät meinaa sulaa (siis silleen positiivisesti), mutta joka vaati toistuakseen oikein kakskymmentä otosta. Tarkkaa menekkiä en pysty teille kertomaan, kun uskollinen lankavaakani kiukutteli uusien pattereiden perään, mutta sen verran voin sanoa, että pyrin käyttämään kaks vyyhtiä niin täysin kun pystyin ja nyt koko on just sopivan soputeltta, yläreunastaan noin 180 cm.

Suunnitelmani on, että kun talvella teen gradua yliopiston kirjastossa a.k.a. hyisessä lasipalatsissa, voin kietasta itteni tuohon huiviin ja hörppiä teetä jo ostamastani söpöstä, pienestä termarista. Muita tarpeellisia varusteita ois ranteenlämmittimet ja hartianlämmitin ja tietysti pieni, söpö villasukka pienelle, söpölle termarilleni, mutta niihin en oo ehtiny vielä.

Mutta takaisin asiaan, huivin kaveriks tuli pipo ja lapaset:



Lapaset on Hjertegarn Limasta, jota mun täytyy tästä lähtien Lankaideassa vältellä ku ruttoa, ettei mee ruokarahat lankaan. Pehmeetä, edullista, ihanat värit, kaunis neulejälki. Pipo puolestaan on se sama MarioMyssy (yks luottomalleistani, kuten huomaatte), valmistu jo joskus talvella, mutta sai vasta nyt koristeet pintaansa. 83g indigonsinistä Novita Isoveljeä ja kourallinen paljetteja ja helmiä et voilà.



Eikä se vielä tähän loppunu! Naiset, naiset, vähän kestävyyttä siellä! :) Viimenen satsi uunista ulos on kolme paria peruslapasia.



Kolme puolen puikot + 7 veljestä (oranssi ja vaaleanpunanen), nelosen puikot + Janne (ruskea). Menekki sen saman keskimäärin 62g, mitä tämmöset peruslapaset näemmä vie.



Konstini peukkuväsymyksen selättämiseen: ei jätetä niitä viimeseks, vaan tehdään suoraan kärkikavennusten jälkeen, jolloin niitä ei oikeestaan ees huomaa.

Noin! Onnea. Pitäis ehkä postata useammin, jotta postaukset ei ois näitä maratoneja, mutta ei tää elämä oikeen tunnu antavan periks. Saa nyt nähdä millon palailen linjoille, mutta sillon on kuitenkin luvassa lempikakkuni ohje (itse kehitelty! moon niin ylpee). Ja silkasta rakkaudesta tehty sukankudin. Ja toivottavasti hyviä uutisia.

Yläfemmat

No nyt ois. Viidet valmiit lapaset, neljät viimeistelemättä, yhdet vielä puikoilla. Lapaskammosta lapasmaniaan, toisin sanoen. Kaikki ihan sitä samaa perusmallia, ei peukalokiilaa, 10 silmukkaa puikolla ja 2o 2n -joustin varressa. Melko tylsää esiteltävää, joten bonuksena tulee top 5 -listoja. Koska listat ei koskaan oo tylsiä... ;)



Numerolla yksi esitellään lapaset 100-prosenttista, pehmeää villaa. Hjertegarn Lima on merkki, väritys mukavan semisolid. Puikot 4 mm ja menekki 59g. Tykästyin lankaan, joten siitä aasinsiltana saatte listan mun lempilangoista:

1. Ilun langat
2. Pirkanmaan kotityön Ohut Pirkkalanka
3. Gjestalin Maija
4. Norot
5. Novitan Isoveli (tai ainakin ne värit, jotka ei nyppyynny alta aikayksikön)



Numero kakkonen on ihan perusperuslapaset mustasta 7veikasta. Kutoessani en niin kiinnittäny huomiota, mutta voi pojat, että Liman jälkeen tuntu muoviselta äsken kun päättelin näitä. Mutta ehkä se on ihan hyvä asia, näistä pitikin tulla käyttölapaset ja korkea nailonaste kai tekee näistä mahdollisesti myös kestävämmät? Noh, 3,5 mm puikot oli ainakin käytössä, halusin semmosta hyvää peltiä oikeen :). Menekki 61 g. Lista puolestaan on mielenkiintosinta/parasta katsottavaa kutomisen oheen viemään huomiota pois muovilangasta:

1. Kotiopettajattaren romaani (menee muuten kai parhaillaan ykkösellä)
2. The West Wing - niin mielettömän mielenkiintosta! Niin äärettömän mielenkiintosta! Ja hauskaaki vielä :).
3. John Adams - lisää politiikkaa, mutta Miäski tykkää tästä, ei oo vaan friikeille :)
4. Gilmoren tytöt - enemmän syvyyttä kun nopeesti kattoen näyttäis
5. Kimpassa - uusin hömppäleffalempparini



Kolmantena on punaset lapaset. Oon varmaan kolme vuotta halunnu punaset lapaset, mutten vaan oo saanu aikaseks. Nyt sain. 3,5 mm puikot, 60g. Tämän saavutuksen kunniaks kolme paikkaa Tampereella, joissa oon pitkään halunnu tai aikonu käydä ja joissa päätän nyt käydä vuoden loppuun mennessä:

1. Kahvila Runo
2. Kahvila Valo
3. Sampolan kirjasto (no juu, friikeistä friikein, mutta oon kuullu että siellä ois hyvät romaanivalikoimat...)
4. Lapinniemen kylpylä
5. Hervantajärven ranta



Neljäntenä lapaset pitkään varastoissa pyörineestä langasta. Taas tämmönen, joka vaan istu siellä hyllyssä hiljaa odottamassa, kunnes otin ja tein siitä jotain. Novitan vadelmanpunasta Jussia 67g, 3,5 mm puikot. Listana viis aarretta, jotka on ollu mulla pitkään ja joita en enää oo huomannu arvostaa:

1. Miähen kirpputorilta ostama pieni, oksista tehty siili. Siili elbaa selällään maha pullottaen ja Miäs osti sen, että minäki muistaisin välillä elbata. Tuossa se nököttää mun kirjotuspöydällä.
2. Teenhaudutuspannu. Saatiin se häälahjaks, tällä hetkellä ei oo käytössä (aamusin on aina kiire), mutta voi pojat että sillä tulee olemaan ihana hauduttaa teetä taas talvella, kun palaan täyspäiväseks opiskelijaks.
3. Eteisen vihree piironki. Tällä hetkellä se on tavaroiden peitossa yltä päältä, mutta se on mun isoäidin vanha, isoäidin kunnostama. Lomalla (kahen viikon päästä!!) siivoan sen ja valjastan arvoseensa käyttöön.
4. Meiän sohvapöytä :). Hassua sanoa sohvapöytää aarteeks, mutta se on täydellinen, just sopivan kokonen, hienon värinen ja muotonen ja lahja anopilta. Ja kirpputorilta.
5. Parvekkeen pieni vihree lyhty. Se oli vaan just hieno ja just sellanen ku halusin (vilahtaa muuten näissäkin kuvissa). Kiva ku pian pääsee polttelemaan tuikkua siinä.



Viimesenä tulee lapaset, joiden väri on jotain vaikeesti kuvailtavaa ja kuvattavaa, mutta joka aina vaan jaksaa ilahduttaa mua. Lanka on Jussia, puikot ne samat 3,5 mm ja menekki 69g. Ja lista koostuu asioista, jotka vaan jaksaa ilahduttaa päivästä toiseen, aina kun ne tulee eteen:

1. Miäs
2. suklaakakku aamupalalla
3. touhottavat koirat
4. kuppi lemppariteetä jostain lempimukista
5. juttutuokio ystävien kanssa

Jos joku innostu ottamaan tästä omaan blogiinsa meemintynkää, niin ihan on vapaata riistaa :). Mä palailen nyt sen viimesen lapaskutimen pariin, kuuntelemaan äänikirjaa parvekkeelle. Elämä on oikeen hyvää tänään.

Tulossa pian hyvin varustettuihin syötteenlukijapalveluihin :)

Voi mun pientä, laiminlyötyä blogiparkaani! On menny bloggausaika neuleretriitin järjestämiseen viime aikoina, pahoittelen, jos joku siellä on turhaan kehitelly jännetuppitulehdusta etusormeen :).

Eiköhän tänne jo tiistaina jotain tekstiä tule. Kuvassa näette nimittäin vasemmalla pari uutta neuleooppusta, keskellä mp3-soittimeni ja oikealla kasan viimeisteltäviä ja kuvattavia neuleita. Tuo valoilmiö tuossa keskellä on aurinkoa ja kun kuvaan lisää kannullisen vettä ja uutta suklaamoussesuklaata (!! nerokasta! oli pakko ostaa kokeiluun :)), niin luulis valmista syntyvän.