*Disclaimer: tässä(kään) postauksessa ei esitellä valmiita neuleita. Sen sijaan vyörytetään esille useamman kymmenen kuvaa, jotka liittyvät blogin aiheeseen vain vähän. Varsinaista sisältöä on tulossa vasta huomenna. Olkaatten siis varoitetut.*
Meillä poltetaan paljon kynttilöitä...
... ja herkutellaan usein ja paljon.
Toisinaan meillä kyseenalaistetaan se, voiko yksi nainen todella tarvita niin paljon dvd:itä...
... minkä jälkeen yleensä kyseenalaistetaan se, voiko yksi mies todella tarvita niin paljon eri pelejä eri konsoleille.
Satunnaisten (khrm) lankaostosten jälkeen taasen usein kyseenalaistetaan, voiko yksi nainen mitenkään tarvita enää lisää lankaa. Tämän jälkeen yleensä punastellaan ja selitetään, että se oli vaan niin ihkua.
Lankaa on nimittäin parvekkeella laatikoissa...
... ja olohuoneessa kaapeissa.
Lankaa on paperikassissa pöydän alla...
... ja koreissa nojatuolin vieressä.
Lankaa on jopa pyykkikorissa, joka seisoo aivan viattoman näköisenä eteisessä...
... mutta onkin nielaissut melkoisen aarteen.
Keskeneräisiä töitä lojuu ympäri kämppää...
... viimeistellyt työt odottavat kuvausta yhdessä nurkassa...
... ja valmiita neuleita on sekä pinoissa taloutemme viluisemman osapuolen kääriytymistä...
... että muovikassissa eteisessä odottamassa huolijaansa.
Ei olekaan harvinaista, että ensimmäinen puudeli hiipii nurkkiimme kahden päivän päästä imuroinnista. Kuten tänään.
Kuukausi sitten ostettu ruokailuryhmä odottaa edelleen kokoajaansa...
... ja taulut seinälle pääsyä.
Kuitenkin vähän yli puolessa vuodessa kämpästä on tullut koti. Viihtyisä, kaunis ja ihana, keskeneräinen kenties, mutta rento ja asukkaidensa näköinen. Täältä en hennois lähteä pois ollenkaan (en toisiin kaupunkeihin enkä aina edes yliopistolle =)).
Parvekkeelta näkyvät iltaruskot on ehkäpä kaiken kruunu.
