Jämälankarock

Viime aikoina sormiani on syyhyttäny lähinnä jämälankakoppa. Keräset ja nöttöset on saanu kyytiä, kun oon sommitellu ja mallaillu, vertaillu paksuuksia ja siristelly silmiä, että mistä tulis kivat sukat. Sukkia vieraille, sukkia ystäville, sukkia rakkaalle veljentyttärelle. Eipä näistä paljon sanottavaa ole, perussukkia, joten jätettäköön kuvallisen raitailotulituksen varaan :).


Näihin tosin jouduin hakemaan lankaa kaupasta, kun ei löytyny iteltä pyydettyjä värejä.





Mallina junasukat.









Mallina mun omat Suomusukat (ohje sivupalkin kautta); tämmösiä lastensukkia saan aikaseks, kun vaihdan puikot ja langan ohuempaan. Nallella ja 2,75 mm puikoilla tehty sukka tosin näytti siltä, että se saattais löysemmällä käsialalla tehtynä sopia siroon naisen jalkaan.



Ja tämä väriterapeuttinen pari on puikoilla parhaillaan. Sukkaputki jatkuu :).

Kehais, kehais, elvist, elvist!

Mun Basilika-takkini on nyt julkaistu uudessa Ullassa. Pääsin vieläpä kanteenki! En oo vielä ees ehtiny tutustua muihin ohjeisiin ku oon vaan ihastellu itteäni :D.



Lisäilen Basilikan tästä samoin tein Ravelryynki, jotta sitä voi jonottaa. Jos et oo Ravelryssä ja teet mun takkisen, hihkaisisitko mulle, mielelläni näkisin muiden toteutuksia :).

Kun neuloja pimpuloihin kilahtaa...

... niin sielu taivaaseen vilahtaa.

Olen rikkonut lankalakkoani vastaan. Kahdesti.




(the unusual suspects)
(tässä ei ole kaikki, kuvaus- ja salailuteknisistä syistä :p)

Sain lisättyä Suomusukkieni ohjeen Ravelryyn ja muutaman harha-askeleen jälkeen myös suunnittelijastatuksen. Olin ja olen siitä aivan valtavan ylpeä, ensimmäisinä päivinä kävin vähintään viis kertaa päivässä ihailemassa omaa suunnittelijaprofiiliani ja laskemassa, kuinka monessa jonossa ne sukat jo oli (tällä hetkellä 12:ssa). Siinä samassa huumassa en enää voinu vastustaa kevätväristen 7veikkojen kutsua VapaaValinnan hyllyltä.

Rangaistus oli kuitenkin ankara, voi pojat. Itse asettamieni sääntöjen mukaan mun piti ostaa kerä tamponilankaa, kutoa siitä huivi ja pitää sitä julkisella paikalla. Ostaminen tapahtui vielä lempeästi, Tuin kutomo myi mulle kerän suklaavaluuttaa vastaan, mutta se kutominen... Noh, oikeestaan sitä ei voinu kyllä kutsua kutomiseks. Tai viralliskielellä neulomiseks. Enemmänki se oli askartelua ja askartelustahan minen pidä.



Mutta nyt on seki lusittu ja synnit sovitettu! =) Pidän tuota vielä retriitissä ja sen jälkeen jonku tuttavan kissa tai koira saa tuosta tapettavan.

Kokemusta pehmensi huomattavasti myös se, että Satunnaisten Ystävällisten Tekojen hengessä Tui pisti samaan pakettiin pampulalangan kanssa myös uskomattoman ihanan yllätyksen: Ilun värjäämää tiukkakierteistä merinolankaa värissä, jonka olin lisänny suosikkeihini Ravelryssä muutamaa päivää aiemmin ja vielä keltasta sukkalankaa. Huusin ja hypin tasajalkaa, kun revin pakettia auki :). Kahelia, kuten niin sopivaa onkin. Muita Kaheleita, joilta oon saanu noita ihania lahjuksia on muun muassa Villikani ja Maijamirjami - muut lahjukset ei vaan päässy kuvaan, kun ne on jo paremmissa suissa :D.



Lääkärin suosituksesta taidankin seuraavaks laittaa näitä piristysruiskeita puikolle, kunhan ensin käyn nauttimassa liikuntareseptini tuolla auringonpaisteessa. On lankaa, on aurinkoa ja neulojan mielellä rauha :p.

Räpylä mikä räpylä

Ei oo tätä naista siunattu siroilla ja hoikilla jaloilla.





123 g Regian joustavaa sukkalankaa (Anttilasta, kun halvalla sai kesällä), 2,5 mm puikot, ohje perus-varpaista-alotettava kirjasta Socks from the Toe Up. Varressa Russian Bind Off samaisen kirjan neuvojen mukaan, erittäin joustava, mutta mielestäni rumahko.





60g Mokkasukkaa värissä Rakasta rintani ruhjeille, erittäin kauniisti värjätty minusta. Varressa erivärisiä askarteluhelmiä. Puikot 2,25 mm.

Villasukkia nämäkin lalat kuitenki ansaitsee :). Ja hyvin niillä kävelee.

Juupas-eipäs-huivi

Yleensä mulle tulee tekeillä olevista neuleista hyvin varhasessa vaiheessa Visio, että tuleeko siitä mun näkönen, tuleeko se onnistumaan. Ei tästä. Ehdin päättää ainakin kolmeen kertaan, että ei tule - tulee - ei tule. Valmis huivi on kiva ja on mun näkönen, jei! :)



Mallina Wisp, lankana Austermannin Defilé (25 g = 100 m), jota olin varannu kolme kerää. Valmiin huivin koko on noin 150x30 cm, eli ei ollenkaan semmosta kääriytymiskokoa, joista yleensä tykkään. Onneks mulla kuitenki oottaa muutaman kilon laihtumista kaapissa talvitakki, johon pienemmät huivit sopii ihan loistosti.



Seuraava malli, joka on pitkään odottanu sopivaa lankaa, on Clapotis. Purin äskettäin muutaman käyttämättä jääneen neuleen ja entisen slipoverin kohdalla välähti. 100-prosenttista villaa, joka neulottaessa raidottuu toisen säikeen kullosenkin värin mukaan - sehän suorastaan huutaa isoa kääriytymishuivia.



Ensin kuitenkin lisää tilaussukkia. Täytyy käydä lankakaupoilla kun ei kerta kaikkiaan oo sopivaa lankaa, voi voi...