torstai 27. tammikuuta 2011

Työ tekijänsä palkitsee.

Luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven. Lopussa kiitos seisoo. Suomalaisella sisulla siitä selvitään. Ja muita kuluneita lausahduksia.

Minä oon nyt kutonut kirjoneulelapaset aivan loppuun asti.

wips 011

End of May Mittens. Lankana Novita Nalle ja Teisan värjäämä Gjestal Maija. Yhteismenekki 60 g. Puikot 3,25 mm (ja juuri sopivat).

Kirjoneuleista täytyy jostain merkillisestä syystä näyttää aina myös nurja puoli, tässä se on:

wips 006

Mikshän ihmeessä tämmönen traditio on olemassa? Että voidaan tarkastaa, että joo, on se kirjoneuletta? :D Ja miten muuten kirjoneuleen langanpäät kannattaa päätellä?

On ne kirjoneuletta. Minä tyytyväinen.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Uusia sukkia (ja pipa)

Näin tämänpäiväsen kofeiiniannoksen imeytymistä odotellessa on hyvä blogata. Gradun teoriaosuudessa hullut sanavalinnat ja pienet epäjohdonmukasuudet ei oikeen ole hyvästä, mutta blogin lukijat ehkä antaa anteeks tämmöset pienet lapsukset :).

Toisinaan sitä onnistuu todella hyvin mallin ja langan yhdistämisessä.

finishedobjects 007

Bombadilit 104 grammasta Noron Silk Garden Sockia. Kolmen millin puikot sai langan käyttäytymään kuin unelma; kun sukat sujauttaa jalkaan, tuntuu samalta kun jos astuis auringossa lämmenneelle sammaleelle.

Väritkin (värinro S245) sopii musta niin uskomattoman hyvin just tähän malliin.

finishedobjects 016

Laulu alkaa saa jo nyt! Kaikki laulakaamme,
tähdistä, kuusta ja auringosta ja sateesta laulaa saamme,
valosta lehvien silmuilla, kasteesta untuvain,
tuulesta kukkuloilla ja kukista kanervain,
kaisloista luon lammikon, lumpeista veden sen,
Tom Bombadilista vanhasta joka sai Joen tyttären!
(suomennos: Panu Pekkanen)

Joskus taas lanka ja malli ei mitenkään tue toisiaan.

finishedobjects 004

Alottaessani kutomaan näitä sukkia mulle tuli mieleen, että pätkävärjättyä lankaa saa muuten nykyään todella huonosti. Kymmenen senttiä kudottuani muistin viimeistään, miks näin todennäkösesti on. On melko kirjavaa!

finishedobjects 025

Jossain siellä on mallineule, jos oikeen tarkasti kattoo.

Mutta en mä silti purkaa jaksanu. Olin halunnu pitkään tehdä tuon mallin (Fancy Silk Sock for a Child of 5 or 6 Years kirjasta Knitting Vintage Socks) ja itse malli tuntu tosi mukavalta. Ja kyllä ne sukat samalla lailla lämmittää talvikengän sisässä, vaikka on kirjavammatki - ja sitäpaitsi, joinakin päivinä räikeät sukat piristää. Vielä jäi kuitenkin mietityttämään, jos tekis tuon saman mallin vielä jostain yksvärisestä tai semisolidista langasta.

Näitä seuraavia sukkia taas oli erityisen mukava tehdä. En osaa sanoa, miks just tämä malli jakso kiinnostaa vielä sinä kymmenentenäki kertana, kun kutimen poimi käteensä. Jokin siinä vaan toimi. Jäi kauhea into kutoa muitaki Wendy Johnsonin sukkamalleja, tämä oli Lace and Cables Socks kirjasta Socks from the Toe Up.

finishedobjects 012

Langan ostin värinsä takia - Pirkanmaan kotityö vaan osaa värjätä. Livenä tuo väri on vielä vähän vaaleampi ja vähemmän keltanen, mun kameralla ja kuvankäsittelymahdollisuuksilla ei vaan saanu sitä tallennettua oikein. Lanka on siis kirjo-Pirkkaa yksvärisenä, ja se tuntu ihan ok:lta sukkalangalta. Vähän oli karkeeta kutoa, nähtäväks jää millaseks menee käytössä.

Ja nyt saatte vetää ruksin seinään.

finishedobjects 033

Se ei ole sukka! :p Se on Kim Hargreavesin Kat-pipa. Kuvaan sen paremmin sitten kun on sopivaa settiä sen kaveriks. Stephen Westin Daybreak-huivi on jo puikoilla (harmaasta ja vadelmanpunasesta Trekkingistä), sopiva lapasmalli on vielä hakusessa.

maanantai 10. tammikuuta 2011

So I Think I Can Knit

Osaan osaan. Ei sillä oo väliä, että aikataulut ei aina pidä. Ei se haittaa, että suunniteltu mekko on vasta alkutekijöissään. Eikä sekään, että tämäki yhteenvetopostaus on myöhässä :D. En oo ehkä kelpoinen kisaamaan SYTYCKin mahtipalkinnoista, mutta vedetään nyt yhteen, kun muiden kilpailijoiden yhteenvedot on ollu kivaa luettavaa.

Mihinkähän tanssilajiin ilmottauduin? Muistelisin, että Robottitanssiin. Lasken kaiken. Laskin siinä suunnittelemassani kirjoneulemekossaki :).

SYTYCK 002

Senpä takia en ole huolissani siitä, etteikö mekkonen joskus vielä valmistuis. Muistiinpanot on niin hyvät, että voin joskus paremmalla ajalla vaan tikutella menemään. Tällä hetkellä ollaan edetty tästä noin kuusi senttiä:

wips 006

Ja neuletiheys täsmää, koosta tulee juuri sopiva. Sitten aikanaan.

Varmaan osasyy siihen, miks mekko on vasta tässä vaiheessa, on huolellinen harjottelu. Ensin oli seittemän kerroksen kirjoneule ystävän pojan pipossa.

piponen

Sen jälkeen tuli varmaan sataviiskymmentä kerrosta kirjoneuletta ranteenlämmittimiin:

wips 003

wips 004

Ja ne valmistuki vielä!

lämmittimet

Kolmantena harjotustyönä alotin kirjoneulelapaset, ensimmäiset laatuaan tässä kutomossa. Ne ei valmistunu. Mutta sekään ei haittaa :).

wips 012

lapastekele

Kiinnostuneille ystävällisesti tiedotamme, että kyseinen malli on End of May Mittens, jonka ostin Ravelryn kautta jonain hövelinä hetkenäni. Onhan se aika ihana. Lapaset tulee sopimaan mun talvitakin kaveriks ku nenä päähän sitten joskus aikanaan kun ne valmistuu.

Oli hyvä haaste. Tein aika paljon kirjoneuletta enkä pelkää sitä enää. Vähän vaan vieroksun, kun se on vielä niin hidasta... Toisaalta se on parhaimmillaan äärimmäisen koukuttavaa, kun pitää tehdä vielä tämä kuvio loppuun, ai tosta alkoki muuten limittäin toi toinen kuvio, no vielä kolme kerrosta jne. Jos So You Think You Can Knit järjestetään toistekin, niin osallistun ehdottomasti. Oon aika laiska haastamaan itteäni opettelemaan uutta käsitöissä ja kuitenki se on hirmu palkitsevaa, kun oppii uutta. Mulla oli ihan Supernainen-olo noiden ranteenlämmittimien valmistumisen jälkeen, se oli ehdottomasti alun takkuamisen arvosta.

En siis päässy voittajien joukkoon itse tempauksessa (? ehkä, ei se niin kovin tiukkapiposta oo tuntunu olevan), mutta omassa henkilökohtasessa kilpailussani/haasteessani voitin aivan suvereenisti. Oonki jaellu henkisiä selkääntaputuksia itelleni jo puoltoista viikkoa. Hienosti meni.