Tällä kertaa jäi aivot sille vaihteelle, jolta tulee putkessa kirkkaanvihreitä, puoleen pohkeeseen ulottuvia sukkia. Ei nyt sentään samanpaksusia, mutta täytyy myöntää, että en edes tajunnu alottaneeni kahta hyvin samantapasta neuletta, ennen kun näin ne neulekorissa vierekkäin.
Sukka ykkösten lanka on aikanaan adoptoitu
Laikalta, vyötteen hukkasin ja Ravelrykään ei muistaakseni tuntenu lankaa, joten se jää nyt sit vaan mysteeriks (Laikan värjäämää se ei kumminkaan ollu). Sen verran muistan, että kuitupitosuus oli 75% villaa ja 25% akryyliä - yllättävän lämmintä, jalkoja ehti jo kuumottaa sinä aikana, kun Miäs räpsi sen kymmenen kuvaa. Täydelliset unisukat :).

Varrensuissa on helmiä...

... kantapäät jätin vahvistamatta kun en tuppaa kauheemmin kävelemään nukkuessani, kudoin vaan kolmella silmukalla ainaoikeeta reunoissa...

... ja varpaat on silmukoitu yhteen. Osaan jo silmukoida ilman ohjetta! o/


Sukka kakkosten varpaissa taas on sädekavennus. Kehittelen tuosta mallineuleesta itelleni täydellisesti sopivia sukkia, semmosia mitä voin sitte mummelina kilkuttaa suoraan vaan liukuhihnalta. Sädekavennus toimii mulla parhaiten paksuissa langoissa, mutta en oo vaan saanu ratkastua, miten kavennan ylimääräset neljä silmukkaa pois nätisti ennen kavennusten alkua. Kehittely jatkuu.

Mallineule kuitenki jatkuu jo sievästi kantapään ohi ja istuvuus on perfetto, ei kiristä eikä purista, mutta pysyy hyvin ylhäällä. Retriittisukat oli eka yritelmä tätä mallia, vielä tarvitaan ainaki yhet ennen kun voin julistaa kehittelytyön valmiiks. Sen jälkeen kuvakavalkadia ja ohje halukkaille :).