tiistai 22. helmikuuta 2011
Pienenpienelle pikku-Stellalle
Vanha, hyvä ystävä sai jouluaattona vauvan. Vähän myöhäsenä Tervetuloa maailmaan! -lahjana lähtee huomenna vihdoin postiin nuttu.
Mallina Korrigan, äärikaunis malli, mutta melko mielenkiintosesti kirjotettu. Kirjottajan äidinkieli on ilmeisesti ranska, englanti oli sen verran eksoottista. Sain kyllä nutun tehtyä, mutta onneks se oli noin pieni, eikä tarvinnu raapia päätä pidempään =).
71 g Lanettia vei hän ja kolme kukkanappia. Puikot 3 mm.
lauantai 12. helmikuuta 2011
I'm Going Slightly Mad
Olen ollut sairas. Olen huono sairastamaan, räydyn jokasesta pienestä vaivastakin. Ärsyttää, ottaa päähän, kiukuttelen ja marisen. Kotirauhan ja mielenterveyden kannalta parasta on uppoutua käsitöihin ja äänikirjaan (mainostan uudelleen Librivoxia, siellä on vaikka mitä).
Kaikista inhottavin sairaus on mahatauti ja koska oon saanut pitää sitä vieraanani jo viisi päivää, oon päässyt uppoamaan jo aika syvälle niihin käsitöihin.
Jämälankatyöt vei mennessään. Teen taas torkkupeittoa. Tästä versiosta tarvii tulla niin iso, että 186-senttinen mies pystyy nukkumaan sen alla sekä jalat että hartiat peitossa. Ei kai voi muuta todeta, kun että hulluks olen tullu.
Virkatessa tulee aina oikea keskisormi kipeeks, joten rinnalla pitää olla sukankudin jämälangoista. Tai neljä kudinta.
Nämä siis kolmen päivän työn tulosta, torstaihin asti vaan virkkasin. Toivottavasti paranen pian, tai me hukutaan sukkiin. Koska materiaalia ainaki riittää.
Kaikista inhottavin sairaus on mahatauti ja koska oon saanut pitää sitä vieraanani jo viisi päivää, oon päässyt uppoamaan jo aika syvälle niihin käsitöihin.
Jämälankatyöt vei mennessään. Teen taas torkkupeittoa. Tästä versiosta tarvii tulla niin iso, että 186-senttinen mies pystyy nukkumaan sen alla sekä jalat että hartiat peitossa. Ei kai voi muuta todeta, kun että hulluks olen tullu.
Virkatessa tulee aina oikea keskisormi kipeeks, joten rinnalla pitää olla sukankudin jämälangoista. Tai neljä kudinta.
Nämä siis kolmen päivän työn tulosta, torstaihin asti vaan virkkasin. Toivottavasti paranen pian, tai me hukutaan sukkiin. Koska materiaalia ainaki riittää.
maanantai 7. helmikuuta 2011
Peppipitkätossukat
Sain valmiiks kotisukat. (Mun blogi on kyllä ihan täysin tadaa! -blogi mutta olkoon :D.)
Tuli nimittäin visio, että Onlinen vaaleankeltanen sukkalanka ja Novitan puna-oranssi Tico tico tasapainottaa toisiaan täydellisesti. Mutta sitten, kun sukat oli valmiina, reaktio oli lähinnä syvä ihmetys, että minkä vaatteiden kanssa mä näitä käytän...
Käytän näitä kotona sen neonpunasen ite tehdyn hameen kanssa, jota en värinsä takia käytä juuri koskaan julkisilla paikoilla. Aivan ovat sopiva pari. Kotona ei haittaa, vaikka vaatteiden värimaailma ois aavistuksen maaninen :).
Värien vaihtumiskohtaan googletin vinkkejä sanoille 'jogless stripes' ja toimi se löytämäni vinkki ainaki jotenkin. Tässä versiossa pykälättömistä raidoista kudotaan ensin yks kerros uudella värillä aivan normaalisti ja sen jälkeen, toisella kerroksella, nostetaan ensimmäisen silmukan juuresta vanhaa väriä oleva silmukka uutta väriä olevan silmukan viereen ja neulotaan ne uudella värillä oikein yhteen. En minä tämän paremmin sitä osaa selvittää, Googlella löytää kuvallisia selostuksia aiheesta :).
Kantapäätkin näissä sukissa on, Socks from the Toe up -kirjan ohjeilla tehty tiimalasikantapäät. Varpaat on alotettu Judy's Magic Cast-Onilla (en muuta enää käytäkään). 2,5 mm:n puikot, 52 grammaa Tico ticoa ja 75 g Onlinea ja voilà, meillä on maanisehkot kotipolvisukat.
Tuli nimittäin visio, että Onlinen vaaleankeltanen sukkalanka ja Novitan puna-oranssi Tico tico tasapainottaa toisiaan täydellisesti. Mutta sitten, kun sukat oli valmiina, reaktio oli lähinnä syvä ihmetys, että minkä vaatteiden kanssa mä näitä käytän...
Käytän näitä kotona sen neonpunasen ite tehdyn hameen kanssa, jota en värinsä takia käytä juuri koskaan julkisilla paikoilla. Aivan ovat sopiva pari. Kotona ei haittaa, vaikka vaatteiden värimaailma ois aavistuksen maaninen :).
Värien vaihtumiskohtaan googletin vinkkejä sanoille 'jogless stripes' ja toimi se löytämäni vinkki ainaki jotenkin. Tässä versiossa pykälättömistä raidoista kudotaan ensin yks kerros uudella värillä aivan normaalisti ja sen jälkeen, toisella kerroksella, nostetaan ensimmäisen silmukan juuresta vanhaa väriä oleva silmukka uutta väriä olevan silmukan viereen ja neulotaan ne uudella värillä oikein yhteen. En minä tämän paremmin sitä osaa selvittää, Googlella löytää kuvallisia selostuksia aiheesta :).
Kantapäätkin näissä sukissa on, Socks from the Toe up -kirjan ohjeilla tehty tiimalasikantapäät. Varpaat on alotettu Judy's Magic Cast-Onilla (en muuta enää käytäkään). 2,5 mm:n puikot, 52 grammaa Tico ticoa ja 75 g Onlinea ja voilà, meillä on maanisehkot kotipolvisukat.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Tulevaisuusneule
Kerron teille nyt salaisuuden. Bloggaaminen ei oo enää niin kivaa kun pari vuotta sitten ja syy on tämä:
Minusta on tullu niin kovin paksu. Viimesen puolentoista vuoden aikana oon lihonu niin paljon, etten tunne enää oloani yhtään kotosaks omassa kropassani, itsevarmuus on jossain hui tiessään. Ei oo kiva olla valokuvissa. Ei oo kiva tehdä villatakkeja tälle 15 kiloa mukavuusalueen ulkopuolella olevalle kropalle. Ja kun koko ajan on ollu takaraivossa ajatus, että vielä laihdun, niin se on tuntunu vähän turhaltakin. Kauhea vaivannäkö sen eteen, että saa valmiiks vaatteen, joka on kolmen kuukauden (jep...) päästä iso.
Tästäkin villatakista tuli tulevaisuusneule. Käytän sitä sitten, kun siihen sovin. Olin ajatellu käyttäväni jo nyt, mutta nämä kuvat nähtyäni tuli huikauhistus. Tosin tämän kanssa kävi kolminkertanen pyöristysvirhe: muokatessani Tikrun ohjetta Helmi-villatakista Nalle-langalle laskeskelin jo valmiiks silmukat sen mukaan, että rinnanympärys olis noin viis senttiä pienempi kun mulla nyt. Sitten tarvi pyöristää vähän alaspäin, että voisinkin tehdä suoraan ohjeen mukaan (isompi koko, ohuempi lanka ja ohuemmat puikot). Ja sitten neuletiheys oliki pienempi ku mallitilkussa ja rinnanympärys vieläkin pienempi.
Ihana malli tämä kyllä on. Ylläoleva tärähtäny kuva esittää virkattuja nappilenksuja, jotka tein ohjeen vinkin innoittamana. Kaarrokkeen lehdet asettuu musta tosi kauniisti hartioille.
Joten saa nähdä, julkastaanko täällä joskus puolen vuoden päästä kuva, jossa tuo takki istuu mun päälle ku valettu ja minä tyytyväisenä hymyilen kun nappilistakaan ei niin irvistele.
Saa toki kommentoida tätä painoasiaakin, mutta tarkotus on kuitenkin edelleen pitää tämä blogi käsityöblogina. Kyllä te sen varmaan huomaatte, jos nämä mun sokerilakot ja muut paremman elämän päätökset alkaa purra. Tiedän toki senkin, että en ole maailman lihavin nainen enkä edes kaikkien kauneuskäsitysten mukaan ruma tässä painossani. Oleellista lienee kuitenkin se, miltä itestä tuntuu ja tämä en ole minä. Ja te lukijat saitte yhden ajatusmurusen pyöriteltäväksenne, jos sukka- ja pipoputki kyllästyttää tai harvennut postaustahti mietityttää :).
Oli kyllä ihan jännää olla näin rehellinen (inhorealistinen) =).
P.S. Ai niin, neuleeseen meni 269 g Nallea, puikot oli 4,5 mm paksuset.
Minusta on tullu niin kovin paksu. Viimesen puolentoista vuoden aikana oon lihonu niin paljon, etten tunne enää oloani yhtään kotosaks omassa kropassani, itsevarmuus on jossain hui tiessään. Ei oo kiva olla valokuvissa. Ei oo kiva tehdä villatakkeja tälle 15 kiloa mukavuusalueen ulkopuolella olevalle kropalle. Ja kun koko ajan on ollu takaraivossa ajatus, että vielä laihdun, niin se on tuntunu vähän turhaltakin. Kauhea vaivannäkö sen eteen, että saa valmiiks vaatteen, joka on kolmen kuukauden (jep...) päästä iso.
Tästäkin villatakista tuli tulevaisuusneule. Käytän sitä sitten, kun siihen sovin. Olin ajatellu käyttäväni jo nyt, mutta nämä kuvat nähtyäni tuli huikauhistus. Tosin tämän kanssa kävi kolminkertanen pyöristysvirhe: muokatessani Tikrun ohjetta Helmi-villatakista Nalle-langalle laskeskelin jo valmiiks silmukat sen mukaan, että rinnanympärys olis noin viis senttiä pienempi kun mulla nyt. Sitten tarvi pyöristää vähän alaspäin, että voisinkin tehdä suoraan ohjeen mukaan (isompi koko, ohuempi lanka ja ohuemmat puikot). Ja sitten neuletiheys oliki pienempi ku mallitilkussa ja rinnanympärys vieläkin pienempi.
Ihana malli tämä kyllä on. Ylläoleva tärähtäny kuva esittää virkattuja nappilenksuja, jotka tein ohjeen vinkin innoittamana. Kaarrokkeen lehdet asettuu musta tosi kauniisti hartioille.
Joten saa nähdä, julkastaanko täällä joskus puolen vuoden päästä kuva, jossa tuo takki istuu mun päälle ku valettu ja minä tyytyväisenä hymyilen kun nappilistakaan ei niin irvistele.
Saa toki kommentoida tätä painoasiaakin, mutta tarkotus on kuitenkin edelleen pitää tämä blogi käsityöblogina. Kyllä te sen varmaan huomaatte, jos nämä mun sokerilakot ja muut paremman elämän päätökset alkaa purra. Tiedän toki senkin, että en ole maailman lihavin nainen enkä edes kaikkien kauneuskäsitysten mukaan ruma tässä painossani. Oleellista lienee kuitenkin se, miltä itestä tuntuu ja tämä en ole minä. Ja te lukijat saitte yhden ajatusmurusen pyöriteltäväksenne, jos sukka- ja pipoputki kyllästyttää tai harvennut postaustahti mietityttää :).
Oli kyllä ihan jännää olla näin rehellinen (inhorealistinen) =).
P.S. Ai niin, neuleeseen meni 269 g Nallea, puikot oli 4,5 mm paksuset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)