Olohuoneen uudet vaatteet

Viikon urakka, erittäin mukava lopputulos:



Eihän siinä oikeesti menny ku varmaan kuus tuntia, mutta oon kehittäny lykkäämisestä taiteenlajin...





Nuo keskimmäiset on mun lempparit, Miähen lempparit on takimmaiset. Etummaiset meillä oli ennestään.



Kaikista kivoimmat on kuitenki verhot <3. Näin Hobby Hallin kuvastossa kuvan Bottna-batistista (sanon aina batiikki, nolo) ja sen jälkeen Ne. Oli. Vaan. Saatava. Tosin marssin kyllä Marimekkoon ja ostin kankaan metritavarana, sain niin paljon halvemmalla. Vaikka isä-kulta oliki luvannu verhot joululahjaks.



Niin, enää puuttuu taulut. Siinä ei sitte varmaan meekään ku puol vuotta :). Pitäisköhän luvata ihan postaus sitte, ku on sisustus valmis, jos sen sitte sais tehtyä?

Itse asiassa,

pidetääs pieni kysely. Ja arvonta.

Voisin luvata jotain itte tekemääni plus jotain muuta kivaa kolmelle mukavalle tyypille, jotka vastailee seuraaviin kysymyksiin:

1) Mistä juttusista tykkäät täällä eniten, neuleista, virkkuista, ompeluksista, helmitöistä, sisustusjutuista, muista - mistä?
2) Mitä kautta alun perin löysit mun blogiin?

Oon nimittäin viime aikoina hämmästellen kattonu, ku mun tilaajamäärät kasvaa blogilistalla ja Google Readerissa. Eri kiva! Siispä jotain eri kivaa teilleki. Toivomuksia palkinnon laadusta saa toki esittää, ja muutaki palautetta antaa kun mitä kysyin. Yks isompi palkinto, kaks pienempää. Ja aikaa vaikka kaks viikkoa, 14.4. asti. Kommentit boksiin jollain tunnistettavalla nimimerkillä jne. Lykkyä tykö :).

Hyvää mieltä!

Sain vähän glooriaa Auroran kautta:



Kiitos, kiitos, kiitos! Jos jotain tavottelen blogillani niin juuri hyvän mielen jakamista (jaaaa kehujen kalastelua, mutta ei puhuta siitä nyt =)). Tää pistetään taas tavan mukaan viidelle blogille eteenpäin ja nää oli ekat, jotka pisti silmään Google Readerista: Hipihuu, hymyyn suu, Mamselli Hoo, A pot of rose tea, Musta Lampas ja Pieniä sieniä. Vassokuu!

Jalostumista (jumitusta)

Mulla on toisinaan kertakaikkisia jumituspäiviä. Pukemisessa kestää kolme varttia kun istun sängyllä jalat sylissä, tuijotan pöydän alla olevaa lanka-aarteiden laatikkoa ja tuumin. Tänään oon funtsinu jalostumista. Jalostaa, jaloste, jalostuminen. Jalostaako kärsimys? Mitä kaikkea voidaan jalostaa, mitä voidaan kutsua jalosteeks?



No Luojan kiitos näitä jumituksia ei sentään oo ihan joka päivä, eilen illalla sain jalostettua jalkoihini villasukat raidallisesta 7veikasta. Jalot lämmittimet, indeed! Voi sitä ihanaa lämpöä ku nousee varpaista ja nilkoista ylöspäin, meiän uuden ihanan kodin lattiat kun on melko kylmät. Ja ite kun tekee niin muhkeemmatki pohkeet on juuri sopivasti verhoillut, ei purista, mutta pysyy ylhäällä.



Ihailin kovasti noita sukkasia kuvatessani. On se ollu ässä, joka on keksiny esimerkiks kantapään - tai on ne ollu ässiä, onhan niitä kantapäitä montaa eri laatua. Tai yleensä kutomisen, voi morjes, ei kyllä ikinä mun aivot taipuis vastaavaan. Tai villa materiaalina - se vasta onki nero, joka keksi lampaan =).



Samassa eilisessä tarmon puuskassani pujottelin myös helminauhoja. Liittyneekö sitte ulkosiin tekijöihin, mutta tuli melko romanttista tavaraa :).







Eilen pesässä kylläki surruutti Englantilainen potilas, nyyhkis-ihana leffa seki. Ja liekö tarttunu K:n ulkosesta olemuksesta jotain vaikutuksia tälle päivälle:



Hih, mikä kurkikaula :D. En oikeesti nimittäin omista kaulaa juuri ollenkaan.



Mutta toi erilaisten valkosten helmien yhdistelmä on silti musta eilisillan paras tuotos. Tykkään käsittämättömän paljon. On kaulassa parhaillaanki, samoin kun ne sukkaset. Tai siis sukkaset on jalassa :p.

Että niin. Kauheesti juttua, aika paljon valmiita juttuja. Seuraavaks pitäis päättää, että tekeekö keltasesta Maijasta Denmark Socksit vai vaaleenpunasesta Sisusta Whitbyt. Ihanaa kun päivän suurimmat päänvaivat on tätä laatua :).



Ehkä alotan vaan ne molemmat.

Nautiskellen

Huomasin tuossa viikko sitten suorittavani käsitöitä. Toisin sanoen suorittavani harrastustani. Johan on pöljää, aattelin, ja päätin tästä lähin nauttia kutomisesta.



Ensinnä nautin aivan suunnattomasti ostamistani neljästä Noro Silk Garden -kerästä ja kudoin kaksmetrisen kaulahuivin viikonlopussa. Voih, ne värit, ne värit... eikä ne tietysti toistu oikein tässä kuvassa (tai missään muussakaan). Teiän täytyy vaan kuvitella :). Tai no oishan mulla kuvaa keskeneräsestäki...





Ei ne noissakaan täysin oikein oo, mutta herkutellaan nyt paremman puutteessa näillä. Väri oli 282, jos joku oikeen innostu.

Kaulahuivin jälkeen ei oo kauheesti kudotuttanu vaan pikemminki virkkuutu... virkatu... tehny mieli virkata.



Mun isoveli saa toisen lapsensa elokuussa ja oli ultraäänikuvasta tunnistanu pippelin. Tiedä sitten, onko se toiveajattelua :), mutta innostuin kuitenki noista jämälangoistani virkkaamaan vauvanpeittoa isoäidin neliöillä. Vakaa uskomukseni on, että tosta tulee niin nätti, että se käy hyvin tytölleki. Ja tulevat vanhemmat on onneks hyvin liberaaleja värivalintojen suhteen, kuulemma niin kauan kun en tee vaaleenpunasia mekkoja niin kaikki jees. Sitä en tiedä onko peitolle tarvetta, mutta onneks heidänki lähipiiri sikiää sitä tahtia, että käyttäjä varmaan löytyy.

Ja vielä kaiken kruunu, löysin eilen taas lempiteetäni kaupasta (Clipperin valkonen vadelmatee, kokeilkaa, se on ihanaa!) ja oon saanu taas antaumuksella ryystää sitä.



Kupin juureen on kieputettuna uusin kaulakoruntekele. Jotenki tuntuu hassulta esitellä sitä kun let's face it, se jos mikä on aivotonta pujotella helmiä vaijeriin. Mutta siitä tuli niin nätti... Oon hiplaillu sitä jatkuvasti eilisestä lähtien, helmityöt on mulle vielä niin uutta, että tuntuu hirmu hienolta saada jotakin valmiiks. Olkoonki vaan yksinkertasia helminauhoja.

Huoh. Tää ois täällä ihan ihastuksissaan ku on miettiny niin paljon kaikkee nautittavaa ja ihanaa. Mutta vielä kuva ja kiitos SNY-paketista:



Teetä, ristipistopakkaus (joku on lukenu mun toivelistaa! <3), pääsiäistipunen ja käsityösakset. Kiitos, ystäväiseni! Tykkäsin erityisesti kortin mietelauseesta - "Ihmiselle, joka nauttii pienistä asioista, on tarjolla paljon iloja". Näinhän se menee.

--------

edit - Ainiin ainiin! Mun Flickrissä on taas lisäkuvia tosta huivista, korusta ja vielä pari sisustuskuvaaki. En oikeen osannu ympätä niitä tähän, mutta sieltäpä löytyvät.

Onko pakko jos ei taho?

Onko pakko järjestellä ja siivota, jos ei taho? Entä jos ei yhtään taho?







Kaikki kivat asiat on tietysti jo järjestetty, heti ekana.





Onko pakko tehä samoja vanhoja tyhmiä käsitöitä, jos ei taho?



Eikö ennemmin vois vaikka alottaa kymmenisen uutta ihanaa työtä?



Onko ihan pakko alkaa jo pänttäämään, jos ei taho?



Eikö vois jatkaa dekadenttia elämää vielä hetken? :)



Ennen kaikkea: onko ihan pakko vähentää suklaan syöntiä, jos ei taho? Vaikka ekan laihdutuspalkinnonki jo sain, ihan itse itseltäni.



Onkohan pakko blogata aina vaan käsitöistä? Jos vaikka pari ihan muuta juttua tälleen väliin?



Tää on meidän keittiön lattia. Mää tykkään siitä niin paljon, että haluisin silitellä sitä.



Ja tää on mun lempparikasvi. Uskomaton sissi, toipunu kahdesta katkeamisesta, yhestä kaikkien juurien katkeamisesta (en myönnä mitään) ja yhestä melko täydellisestä kuivahtamisesta (en vieläkään myönnä mitään, enenenen).

Ja tämmönen ois nyt sit niinku meidän uus koti. Musta se on ihana.