Kesä-hei

Loma :). Lomalomalomalomaloma. Ja näköjään kesä tuli loman mukana - tai sitte kyse on vaan mun mielentilasta. Aamulla pikkusen huokailin, ku luvattiin niin huonoa ilmaa, mutta täähän on aivan vallan hyvä näin.



Shetland Triangle tuli valmiiks just passelisti helteiden alkaessa =). Mutta ei se mitään, ei villa mee huonoks muutamassa kuukaudessa. Ja hyvällä (huonolla?) tuurilla tuolleki on käyttöä heti viikonloppuna, kun lähetään Raaheen moikkaamaan mun 92-vuotiasta isoisää. Seittemää astetta ovat nyt lupailleet, mutta toivon, että se kohenee vielä ainaki viiteentoista asteeseen.





Vähän haikeemmat heipat sen sijaan täytyy jättää SNY-kierrokselle. Nasu paljastu mun parikseni, kiitokset vaan vielä tätäki kautta! Mua hemmoteltiin kuudella itetehdyllä jutulla kevään aikana, nimittäin tässä paketissa oli vielä upeen värinen kassi söpöllä sydämellä ja hellehuivi - jättipääni kiittää, helle on ollu mulle tuskaa tähän asti. Suklaatiaki sain ja lankaa, joka alko heti kiljua haluavansa veljelle sukiks. Ne kesäsukkasetki aion kyllä tehdä, joihin sain ohjeen, näyttivät niin kivoilta :).







Jaha. Nyt meni pilveen. Ja tuuleeki... no mutta onneks on lasitettu parveke. Palailen löhöämisen pariin kiusattuani ei-lomalaisia vielä parilla kuvalla :).

Synttärit jee!

Koska eihän sitä neljälle ihmiselle vähempi riitä ku kaks kuuden hengen kakkua :D. Mun perhe on erittäin hyvä syömään kakkua.



Jokavuotinen perinne, jota Miäs kunniakkaasti ylläpitää. Toivoin neljää tuommosta pötkylää, elämäni suola toi 9. Rakastan.



Ja samasta lähteestä tääki on peräsin! Siellä oli kolme Robert Jordanin kirjaaki ladattuna, mikä on täyttä parhautta neuleita ajatellen. Miäs tosin anto söpöläisen jo perjantaina kun ei malttanu odottaa :). Yleensä se oon minä ku antaa lahjat heti ku on ne hankkinu, kiva välillä näinki päin... varsinki kun en oo paljon muuta malttanu tehä sen jälkeen ku räplätä tuota :).



Kaveri anto muistikirjasen - setä vissiin tykkää halata tätiä oikeen todella ku hattu on niin taktisessa paikassa :D. Aamun hihitykset tästä.



Ja vielä viistoista ja puol tuntia hyvyyttä äidiltä ja isältä - mullahan on kaikki kesän sadepäivät tässä katettuna o/.

Ihana päivä!

Uusille urille

Kyllä sitä joutuu eriskummallisiin tilanteisiin tän käsityöharrastuksensa takia:



Loihdin lausumahan viime kerralla kotona käydessäni, että voi ku ois vyyhdinpuut. Ja isäni, tuo kaikkien hamsterien kuningas, poistu noin kolmeks minuutiks ja palas nuo kädessään. Ne on peräisin meidän kesämökin ullakolta, ilmeisesti isoäiti on ne joskus tuonu sinne. Eli hyvin mahdollisesti äitiki on noita pyörittäny, ihanaa ku on tommosia vanhoja kapistuksia joilla on tarina <3. Tän kapistuksen historiaan kuitenki kuulu jotakin kohtalaisen likasta, joten häkkyrä joutu suihkuun. Mäntysuopavesi teki tehtävänsä ja nyt hän on ku uus, narutki vaihdoin. Jotenki tuntuu, että se pitäis nimetä ku kerran kasteki on suoritettu... Kaaleppi? Helmeri? Jooseppi? Jooseppi.

Ennen ku Jooseppi pääsee jeesimään ois kuitenki pari projektia vielä viimeisteltävänä (tai jälkimmäisen tapauksessa pikemminki alotettavana...):



En ollu ennen veljen vauvan peittoa (joka vieläkin oottaa loppujen palojen yhdistämistä ja reunuksia) koskaan virkannu isoäidin neliöitä ja heti karkas mopo käsistä ku vähän koitin. Tuosta tulee nyt kaverin vauvalle kääre. Kunhan siis virkkaan viimesen kerroksen ympäri ja pingotan, jostain syystä keskiosa on niin paljon tiukempaa ku reunat, että tällä hetkellä koko tekele on hyvinki kolmiulotteinen taideteos. Mutta kieltämättä hienon näkönen, oon ylpee itestäni :). Eikä mun niveletkään kipeydy ihan samalla lailla enää, vaikka taukoja täytyy vieläki pitää.

Ja vielä suuremman innostuksen palon aiheuttaja:



Mulla ei suurensuurta luottamusta oo kykyihini neulesuunnittelijana mutta nyt tuntuu, että keksin jotain, jonka ehkä jopa osaisin tehdäkki. Muistikirjassa on nyt neljän sivun verran laskelmia ja piirustuksia ja hei, ruksi seinään, tein mallitilkkuja. En ees yhtä mallitilkkua, vaan mallitilkkuja.



On siitä sulovilenismistä joskus hyötyäki... näin siis noita Isoveljiä tarjouksessa (Keskustorin VapaaValinnassa) ja kaks päivää koitin miettiä niille sopivaa mallia. Maanantaiaamuna töissä sitte iski. Mä vaan tiesin mitä tekisin. Harmi vaan, että parin tunnin päästä iski myös mahatauti eikä eilen vaan kyenny muuhun ku tikuttamaan mallitilkkuja (ehkä niitä on just siks niin monta :p). Mutta kunhan tästä saadaan lähikaupasta vielä vähän jäätelöä niin pääsen ihan uuden haasteen kimppuun. Oon ihan täpinöissäni ja siitä kakskymppiä on melko pieni hinta.

Jaaaa sitten kun nuo on tehty ja kaverin huivin langat keritty, oottaaki varmaan jo gradusukkaprojekti. Päätin, että rentoutuakseni gradunteosta tuun tekemään iltasin sukkia ihkulangasta, ihanammasta kun mihin koskaan oon kyenny budjettiani venyttämään. Osa aarteista on löytäny kotinsa laatikosta kirjotuspöydän alla ja osa on vielä matkalla, ohjeita mulla ei oo mietittynä kun alustavasti, mutta idea tuntuu hyvältä. Eiköhän se tukisukkametodi toimi yhteen graduunki.







Pienet kuvat, pienempi rikkomus :). Tai mikä rikkomus edes, harrastus.

Se hiipii varovaisesti takaisin

Kiitos teidän erinomasten neuvojen, neuleinto on hyvin varovaisesti hiipimässä takasin (lisää tähän mielikuva päästä varpaisiin villaneuleisiin pukeutuneesta Intosta hiipparoimassa). En oo ees varsinaisesti lopettanu kutomista, vaan enemmänki pistäny sen pois mielestäni ja heti alko Ravelryn jonoki kiehtoa eri tavalla. Ykskään nyt tekeillä olevista neuleista ei sen sijaan suuremmin kiehdo, joten mietinki täällä, että pitäiskö alottaa jotain uutta ihanaa. Kaikista eniten mun tekis mieli kutoo jotain murretun keltasista Maijoista (tod.näk. Anne Elliot Spencer) ja Jaywalkerit valkosesta Jitterbugista. Mistä valkosesta Jitterbugista? No siitä, joka tarttu mukaan Priimasta maanantaina...



Se on sievä ja minun ikioma. Ja näemmä melko epäfotogeeninen. Tarttu sieltä Helsingistä mukaan paljon muutaki kivaa ja Laikaltaki huusin kaks ehanaa pötkyläistä, mutta niihin en kuitenkaan periaatteessa vielä sais käydä käsiks:



Minä itseni kurittamisen mestari vähän niinku päätin, että nuo kaikki viimeaikaset tuhlailut saa nyt olla synttärilahja ja saan möyhiä tuota kassin sisältöä vasta kahen ja puolen viikon päästä. Kassi itse on siis myös synttärilahja... Toukokuu on kuukausista paras, koska sillon voin synttäreiden verukkeella ostaa kaikkee ihanaa hömppää :). Kassejaki kieltämättä tästä taloudesta löytyy, mutta tuo nyt oli kirpparilta...



... samoin kun ihana euron peltipurkki. Purnukoitaki löytyy vaikka mulle jakaa (kaks lootaa itse asiassa oottelee meiän hyllyn päällä, että millon ne kelpaa jolleki vieraalle), mutta kun nyt kerranki löyty halvalla tommonen ja kun tuli visio:



Ja hei, tälle oli oikeesti vähän tarvettaki. Nauhalaatikko räjähtää käsiin.



Nauhalaatikon järjestäminen onki yks niistä kivoista jutuista, joita oon suunnitellu tuolle maagiselle päivälle 25.5., jollon täytän 25 vuotta ja vietän myös ensimmäistä palkallista vapaapäivääni ikinä. Suunnitelma suurelle päivälle on tällä hetkellä seuraavanlainen: aamupalaks herkkuja, joku leffa kotona (mahdollisesti kera kutimen), kaupungille (Marimekkoon käyttämään lahjakortti, Body Shoppiin, Ruohonjuureen, taito shoppiin, Lankaideaan), lounaalle Miähen kanssa (se ei tosin vielä tiedä tätä), parin ystävän kanssa La Familleen synttärikakulle, Wolverinen päivänäytökseen jos se vielä pyörii täällä Nääsvillessä ja Miähen töiden jälkeen illaks Viikinsaareen.

Vielä kuitenki pitäis jaksaa nää pari viikkoa tiukkaa opiskelua ja työntekoa. Hiipis nyt se Into vaan vikkelästi niin sais vähän lisäenergiaa.

Sukkanauhan lailla

Mulle oli suurensuuren oivalluksen paikka aikanaan ku lueskelin Knitting Vintage Socksia, tarkemmin sanoen ku kattelin kirjan viimestä mallia, Ladies Useful Stockingsia. Nancy Bush on nykyaikastanu ohjeen (huippukäteviin...) ylipolven villasukkiin, jotka on kudottu enimmäkseen sileenä neuleena, stocking stitchillä. Sukkia pitää ylhäällä kudotut sukkanauhat, jotka on ainaoikeinneuletta, garter stitchiä. Ihanko tosissaan sitä on joskus muinoin kudottu sukkanauhat ja vieläpä ainaoikeinneuleella? Tästäkö se nimi tulee, sukkanauhapistot? Ja eikö ainaoikeinneuleiset sukkanauhat venyis melko lahjakkaasti... ?

No veny tai ei, oon vähitellen tykästyny kovasti sukkanauhaneuleeseen kaikessa yksinkertasuudessaan. Karun kaunista pintaa, jota on kovin vaikee saada tosi tasaseks. Mutta siinä se viehätys ehkä juuri onki.



DROPSin ohjeella valmistu siis pieni neuletakki. Tai neuletakki sen piti olla, päälle sovitettuna mieleen tuli ennemminki liivi...



Vaihdoin langaks Novitan Nallen, mikä johti siihen, että ekaa kertaa elämässäni jouduin oikean tiheyden saavuttaakseni ottamaan käyttöön reilusti pienemmät puikot kun mitä ohjeessa suositeltiin. Kakspuolosilla sitte Nallea menemään, heleijaa. Ei mun lempitouhua, minkä huomaa jo siitäki että takkiliivillä kesti puol vuotta valmistua. Ja sitte se oli liian pieni, voi hanuri soikoon... Pingotus ei ehkä menny ihan putkeen, mutta jäin miettimään, oisko kuitenki pitäny jatkaa niillä kolmosilla tai kolmepuolosilla. Ois ehkä jääny vähän kapeempi rako kun 12 cm tissien päälle eikä ehkä ois tullu ihan niin Iki-Turso-olo.



Mutta ei se mitään, aina on kai toivoa että laihtuu ja voi sitä aukiki käyttää. Ja pinta on todella kaunis, musta noi kolme erilaista mallineuletta sopii ihan sikahyvin yhteen. Eli suosittelen mallia, mutta en todellakaan suosittele tekemään sitä Nallesta...

Ainaoikeinneuleesta tuli mieleen vanha huivintekele, joka on oottanu pingottamista pian kaks vuotta. Alunperin mua häiritti käsialan epätasasuus mutta kuvaillessani tulin ehkä vähän toisiin aatoksiin. Mitä jos ei pingottaiskaan ollenkaan? Päättelis vaan langanpäät ja heittäis kaulaan?



Tää olis tietty mukavan helppoki ratkasu nyt kun lähdin mukaan fufoilemaan. Ja Ravelryn Lankalaatikossa lähdin mukaan kesätempaukseen, jossa kudotaan hyllyyn unhottuneista ohjeista ihanuuksia. Ja Ravelryn värivaihtoonki osallistun. Ja sitte on vielä Salanen neuleystäväki meneillä. Kaikki tukitoiminnot on tarpeen, ei nimittäin käsityöt juuri innosta taas vaihteeks, ei edes noista tempauksista huolimatta. Teen kyllä kovasti, mutta en nauti samalla tavalla.

Eli sanokaas nyt toveri kutojat, mistä mulle saadaan joku henkinen sukkanauha pitämään neuleiloa yllä? Joko se on aika kaivaa Norot kaapista jemmasta ja alottaa niistä jotain ihanaa? Aika kalliiks vaan tulee tää harrastus, jos parin kuukauden välein pitää vinguttaa visaa noroisan tekeleen verran, että pysyy into yllä...