Meillä oli lankakirppis
ja puhumattomien lankojen vaihtopiste (kaatopaikka).
Jäljelle jääneet kymmenen kiloa akryylilankaa lähti ensin Memmun/Tuutikin takakontissa aiheuttamaan armaalle aviomiehelle slaagin ja sen jälkeen tarjolle Mummon kammariin, josko huolisivat. Iso kiitos Tuutikille tästä!
Sitten meillä oli myös ympärivuorokautinen ilmainen teetarjoilu - herkut puolestaan on ihan vaan meidän ihanien osallistujien tuomia, eli kaikille riitti hyvyyksiä. Siis niillekkin, jotka jostain syystä ei pakannu mukaan yhtä suklaakakkua, puolta kiloa suklaata ja pakettia suklaakeksejä, kuten allekirjoittanut.
Pöydät oli aivan täynnä ihania neuleopuksia. Ja kutimia. Ja neuletarvikkeita.
Ja asiaankuuluvia eväitä.
Paikan päällä kudottiin hirmusta tahtia,
blogattiin ja selattiin Ravelryä,
pelattiin,
kehrättiin
ja halailtiin lankoja ymmärtäväisessä seurassa.
Meillä oli myynnissä jumalaisia lankoja ja ihkuja neulehärpättimiä,
ja mulle tarttu mukaan niin paljon lankaa, ettei ne ees meinannu mahtua samaan kuvaan. Pikkusen punastuttaa, mutta vain vähän ja sievästi :).
On ilmaista lankaa ja vaihtarilankaa.
Titityyn Tiina ANTO mulle ja Sammalle sukkalangat, mun on tuo etummaisena oleva punakirjava ihanuus. Ja siis tämä sen lisäks, että hän anto arvontapalkintoja meiän lankalottoon. Käsittämätöntä. Ihanaa. Ja äiti, kun kuiteski luet, niin noi punaset aattelin sulle villatakiks :). Kyytiläiseni Hanne anto mulle ton Posh Yarnsin vyyhdin bensarahana - oli puhe semmosesta viidestä eurosta, mutta en mää valita! :D Ja niin, näiden lisäks vielä toinen kyytiläiseni asa, tuo ihana nainen, värjää mulle ihan oman vyyhdin sukkalankaa! Et se ei ees lopu tähän :).
No niin. Sitten on myös maksullista lankakirppislankaa, hyvin edukasta ja aivan ihanaa.
On indie-värjärien lankaa, aivan upeaa. Suosittelen klikkaamaan kuvasta ittenne Flikcriin ja sieltä valittemaan ison koon, että näätte nuo sävyt kaikessa loistossaan.
Vasemmalta alkaen kaks vyyhtiä äiti-Puffan puffalankaa, keskellä kasvivärjättyjä Miinan möttösiä, oikealla Laikan silmiä hivelevää harmahtavaa semisolidia luomumerinoa.
Eikä se tähän lopu. Sitten on vielä Titityyn ostokset, yksi ihku ilulainen ja Samman ystävällisesti mulle diilaama Wollmeise.
Ja kaiken kukkuraksi ostin myös ehkäpä kauneimman näkemäni neulekirjan. Olebrumm näki hirmusesti vaivaa ja hommas meille noita kaks pahvilaatikollista. Enhän mäkään voinu jättää väliin...
Kaikki aika ei kuitenkaan menny näiden osteskeluun - tehokkuus on kaiken a ja o. Ehdin kutoa retriitin aikana yhden pipon (johon väsyksissäni sain kuningasidean kutoa tommosen kumman nännin päälle...), puolitoista sukkaa ja yhden helmikoristellun rannekkeen.
Ranneke tehtiin MarjaV:n pajassa, joka oli ihan huippuinspiroiva. Niin inspiroiva, että tilasin jo kolmet helmet seuraaviin projekteihin :D. Kunhan nyt ensin tänään teen sen toisen rannekkeenki vielä... seuranani nämä:
Ja kuvasta siis vielä puuttuu puolikas suklaakakku.
Kaiken kaikkiaan retriitistä jäi virkistyny mieli, nauramisesta kipeet poskipäät, uusia ihania tuttuja, mieltä lämmittäviä muistoja ja onnistumisen tunne. Mutta myös jotain kouriintuntuvaa:
Samma ja minä saatiin osallistujilta ite värkätyt tilkkupeitot. Vieläki tulee vähän tippa linssiin ku sitä miettii :). Kiitos.
Ehkä tällä selvennyksellä saa anteeks kuukauden päivitystauon? :) Mulla on tossa viimeistelemättä kaheksan pipoa ja yks hartiahuivi, eli esiteltävää olis. Ja kun retriitti taas vaan vahvisti tunnetta siitä, että kuuluu ihan mahtavaan nettineulojien yhteisöön, niin postaushalutkin kasvo taas. Kiitos myös teille lukijoille kommenteista! Ehkä tauko tekee välillä ihan hyvää, nyt on ainaki kovasti virkistyny olo.
