Viimonen joululahja

Huh, mikä maraton! Ens vuonna teen vähemmän lahjoja ite tai sitte alotan tekemisen aiemmin (niinhän ne kaikki sanoo).



Voi mölli möö tätä pimeyttä. Onneks ollaan jo voiton puolella. Novitan Woolia / Wool neliraitaa ja kolmosen KnitPicksit. Yleensä leikittelen sukulaislasten lahjojen kohdalla ajatuksella, että mahtaako nää joskus tulla meidän lapsille takasin. Mutta noita lapasia en kyllä välittäis nähdä enää ikinä - kolmeen kertaan neulotut ja jalkaanki tuli reikä. Joka by the way on jo paljon parempi.



41g, koko semmonen välimalli, kolmevuotiaalle sopiva.



25g, silmukkamäärät Novitan taulukosta 110 cm pitkän mukelon kohdalta.



38g, ohjetta suurennettu Novitasta keväältä 2006.

Näiden hätälaukausten ja valikoitujen sanojen myötä erittäin hyvää joulua kaikille lukijoille. Palaillaan, mää lomailen alkaen ny! :)

Erilaisia paketteja

On kyllä ollu semmonen viikonloppu, että huhhuh. Teimme tarjouksen kämpästä, se hyväksyttiin. Muutamme naapurikortteliin helmikuun puolivälissä. Aivan huippua! \o/ Kilisteltiin Miähen kotiviinillä sen kunniaks, mikä varmaan vaikutti siihen (vaikka join alle desin), että loppuillasta meillä oli ilonamme vähän erilainen paketti.



Tarvikkeet: yksi 3 mm KnitPicks-sukkapuikko, häivähdys huimaustautia jäljellä, pikkusen kotiviiniä, matto, villasukka. Fiilis: oksettava, pyörryttävä, shokissa.



Yhtäkkiä en tykkääkään mun KnitPickseistä enää niin paljon :p. Tuo valkonen on mun nahkaa. Siihen asti se uppos, nelisen senttiä. Ikinä en oo nähny mitään niin oksettavaa, hyihyihyihyi yökyökyökyök. Oikee real-life paistomittari. Ja yököttävä perverssi minussa haluis melkeen kehystää ton - ehkä tää blogimainostus kuitenki riittää. Vauriot ei ihme kyllä oo kovin suuret, vähän se tais nirhasta vasemman isovarpaan jännettä, mutta ei osunu hermoihin eikä suoniin.

NONIIN, kauniimpaa katteltavaa:







Lankaidea on mun tuhoni, mä en koskaan sais mennä sinne - ja kuitenki Sammalta meni noin puoli minuuttia houkutella mut sinne :). Enkä ilmeisesti kyllä sais käydä Sinooperissakaan...



Puikkoja ei sen sijaan tarvi näemmä ite ostaa, kun niiden tuloa ei voi estää ;). Miähen mummu ei enää hetkeen oo voinu kutoa ja se lahjotti mulle sen puikkoloiset puikkopussissa. En oikeen tienny miten päin edes olla, ihana ajatus! Ja sieltä tuli monet sellaset puikot, joita mulla ei vielä ollu. Aattelin kiitokseks neuloa mummulle hartiahuivin, kun on kovin palelevaista sorttia hän. Retliini (??) on anopin mukaan mummun lempiväri, oon tulkinnu sen violetiks ja lanka-aikomus on sen mukasesti Nalle Colori lilakirjavana. Mallista ei vielä oo tarkkaa haisua, kattellaan...



Ja viimenen vähän erilaisten lahjojen sarjassa oli Miähen synttärilahja. Huimaus esti tällä viikolla monenmoiset askareet, joten ehdin lopulta ainoastaan hankkia tarvikkeet lahjaan. Aattelin sitten, että no tehdään yhdessä se lahja, mutta Miäs innostu hirveesti ja teki 95% kaikesta ite. Ainoo mikä jäi mulle oli pitää välillä kontaktimuovia paikallaan ku hän piirsi ja irrottaa kontaktimuovi taustapaperistaan ku Miähellä ei oo ollu kynsiä varmaan 20 vuoteen. Ja mikäs siinä, tuli tosi hienot (piti siis heti painaa kaks erilaista) ja saatiin yhteinen harrastus.

Silmukkamerkit sille, joka arvaa ekana, kenen sedän kuva tuli ekaan paitaan (kuva näkyy pöydällä) ;). Tää menee kattomaan Tohtori Zivagoa, mussuttamaan suklaata ja kutomaan kiivaasti viimesiä lahjoja.

Pika-pikainen linkkihuikkaus

Ups! Hansu anto mulle glooriaa jo aikaa sitten, nyt vasta muistin sen uudelleen kun vastailin edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos Hansu! <3


Tämmönen. Lämmitti! Tää laitetaan vuorollaan eteenpäin viidelle inspiroivalle ihmiselle, ja tästä lähtee:

bits and bobbins, Iinu, mustaa villaa, JaanaMaa ja Anne K-R.

En osaa sen paremmin eritellä sitä, näistä blogeista saan vaan aina hirveesti uusia ajatuksia. Suomeksi sanottuna inspiroidun. Inspiroidun kyllä vuorollaan jokasesta lukemastani blogista, mutta tiedätte nää, on valittava vaan muutamia jne. Ottakaa ainaski kaikki bloggerin käyttäjät pieni kehu itellenne, oon pistäny kaikki seuraamani blogit tähänki ohjelmaan ja ilmaannun siis kuvakkeeni kanssa julkistalkkaajaks kaikkiin niihin blogeihin, joiden kanssa se bloggerin ohjelmanpätkä suostuu yhteistyöhön.

In English, in case Tricia checks back: this award was supposed to be given to five inspiring blogs. That's all the rules that has survived a relatively large circle through the Finnish knitting blog community, although there may have been more, originally. The blogs that I've given this award to all inspire me greatly, give loads of new ideas for crafting and, well, life.

Jaaaa sitten mainostan minäki, että ens kevään SNY on avoin ilmottautumisille. Aikaa 23.12. klo 12 asti. Minäkin olen siellä, ekaa kertaa. Huippujännää ja aika kivaa! :)

Väliaikais-raajanlämmitinralli

No niin. Päätin, että on kuitenki melko tylsää olla bloggaamatta kolmeen viikkoon, joten tässä on viimeaikaisia tekeleitä. Ainaski neljä taitaa olla vielä puikoilla, mutta olkoon tää väliaikatiedote. Osa on joululahjoja, osa kuuluu suurehkoon lotanlämmitinprojektiini, mutta koska olen hyvin salaperäinen ja ovela, en kerro mitkä on mitäkin :).



Embossed Leaves socks, kirjasta Favorite Socks, 76g Nallea ja 3mm puikot. Henkilökohtanen ennätykseni: sukat kahdessa vuorokaudessa.



Ranteenlämmittimet pariks aiemmin valmistuneille sukkasille. 35g Nallea ja arvatenkin 3mm puikot. Malli omasta päästä, minkä huomaa erityisen hyvin koristereikien innovatiivisesta asettelusta :). Eli ette kato kieroon, jos ranteenlämmittimet näyttää paikoitellen vähän oudoilta.





127g Suupohjan kehruutehtaan Harmonellaa (mistä tätä vois saada lisää??), 3mm ja 3,5mm puikot. Mallikuvio on kirjasta The Ultimate Sourcebook of Knitting and Crochet Stitches, loppu "suunnittelu" omasta päästä. Huomaa päheät Simpsons-jalat! En oo ikinä saanu vastaavia katseita osakseni kun sillon, kun erehdyin laittamaan kauppareissulle nuo sukkikset samaan aikaan minihameen ja keltasen takin kanssa :).



Nämä on itse asiassa jo valmiit ja laitettu matkaan. Jälleen 3mm ja 3,5mm puikot, Nallea meni 133g ja malli on identtinen edellisten kanssa.





Lievää toistoa havaittavissa? :) 3,5mm puikot ja 112g Nalle Four Seasonsia, joka oli joululahja rakkaalta aviomieheltäni. Hitto, joskus seki osaa yllättää, en ikinä ois arvannu :). Paketissa oli myös Twiningsin Apple, Cinnamon and Raisins -teetä, jota voisinki itse asiassa pian hakee juotavakseni...



Ja vielä viimenen, 88g raidallista 7veikkaa ja 3,5mm puikot. 12 silmukkaa puikoilla, kantapää vahvistamaton (toista kertaa elämässäni, jännitys kestävyydestä on melkeen kuolettavaa... not).

Noh, tämä oli hyvästä. Mähän oon saanu aikaan vaikka mitä. Ei harmita ihan niin paljon se, että tasapainohermon tulehduksen takia en pysty nyt neulomaan ku just ja just sileetä oikeeta pyöröneuleena. Oon aina epäillykki, että maailma pyörii mun ympärillä, ja nyt se näyttää saaneen vahvistuksen... :p Niin että tämä oli täysin oikeutettua:


Kaksi joululahjaa minulta minulle. Ei millään tavalla tarpeen ja aivan ihanat :).

On sormia, on varpaita

Melko helppo joululahjavinkki kaikille miehenmielisille: sukat tai lapaset, jossa on eriskummallinen määrä paikkoja varpailla/sormilla täytettäväks. Uppos ainaki meillä niinku häkä tämmösessä ihan-muuten-vaan-lahjassa.



Näistä tykkään kyllä itekki :). Sovitutin Miähellä noin viis kertaa taajemmin ku normaalisti kun ne vaan näytti niin hassuilta. Nallea meni 60g, puikkoina kolmoset. Malli mittatilaustyönä (à la Lotta) ja on niitä kyllä käytettyki, niin paljon että pientä nuhjaantumista on jo näkyvissä (vaikkakin oikeessa lapasessa näkyvä tupsu on seurausta ihan vaan laiskasta päättelystä...)



Ja sitten joululahja numero N. Toivon ja uskon, että on saajan mieleen, vaikka Online Supersocke raidottuki vähän hölmösti. Mutta se nyt on vaan tekijän subjektiivinen mielipide. Malli on Sanna Vatasen Hyvän olon neuleista ja lankaa meni 54g, joten niillä lankamääräsuosituksilla voi varmaan heittää vesilintua tän mallin kohdalla. Tein nimittäin isoimpaan kokoon vielä vähän lisäyksiä sinne sun tänne kun käsiala on mitä on ja jalan koko lahjan saajalla on kanootti :).

Ja sitte takasin pajalle... onneks hyllyssä riittää dvd:itä ja eilen tuli ostettua suklaajäätelöäki :).

Haamuilen vaan!

Koska jokunen lukija tänne varmaan vielä tulee Blogilistan kautta ja on että wattöfak kun ei uutta tekstiä olekaan, niin ilmoitan vaan, että muuttelin noita linkkejä tosta oikeelta. Pari uutta neuleohjepaikkaa, kuolauslista ja päiväni piristys - 1 lukija! :D Oli pakko lisätä tuo Bloggerin uus gadget/vehjes kun se oli niin surkuhupaisa. Mutta Ultimecia - kiitos, arvostan! :)

Ei mulla muuta, tää on hiljainen kuukausi :). Ei meinaa toden puhuen tunnit riittää vuorokaudessa, loistoidea sukittaa puolen sukua tänä jouluna...

Elämäni teet

Sain Milliiniltä hyvin edulliseen hintaan t-kirjaimen. Tällä siis on tarkotus kuvata mun elämää noin niinkun summa summarum, katotaan miten onnistuu.

1) T***. Miäs olkoon edelleen Miäs, mutta paljastettakoon nyt, että sen nimi alkaa teellä. Mulla on ihana mies, maailman ihanin.



Kuvanki uskallan laittaa kun ei sitä varmaan tosta kulmasta ja tolla ilmeellä tunnista ees oma äiti :D.

2) Tee :). Ainoa rakastamani herkku, jota voi nauttia mielin määrin saamatta huonoa omaatuntoa (tai huonoa oloa). Sämpläilen aina kaikkia mielenkiintosia uusia teelaatuja, vaikka aika paljon rajottaaki se, että oon allerginen sitrushedelmille.


3) Tampere. Oon onnellinen siitä, että me asutaan Tampereella. Tää on mun lempparikaupunki.

4) Taivas. Toivon mukaan päämääränä. Ja kyllä kai onki, mä oon ihan hyvis.



5) Tekstiilityöt. Sainpa jotenki ujutettua käsityöt mukaan, vaikka aika tuskan takana oliki :D. Mikshän teellä alkaa niin paljon kaikkia hirveitä sanoja, niinku tuska ja tapaturma? No mutta tekstiilityöt on siitä hyvä sana, että se kattaa enemmän ku pelkkä neulominen. Koska tykkään monesta eri laadusta käsitöitä.



6) Taide. Tykkään käydä taidenäyttelyissä. Nyt on suunnitelmissa katsastaa ainaki Sara Hildénin taidemuseon Martti Aiha -näyttely ja lisäks huomasin, etten oo vielä koskaan käyny Muumilaaksossa. Tän vuoden Vuoden nuori taiteilija -näyttely on upein näyttely, jonka oon nähny. Kannattaa käydä kattomassa, jos se tulee kohdalle.

7) Taru sormusten herrasta :). Ja muut leffat ja sarjat, kaikista mieluisimpina sellaset, jossa on jotain hienoja supersankareita tai örkkimörkkejä tai vaihtoehtosesti upee puvustus ja epookkipukuja. Oon siis myös lukenu Tarun (ja Hobitin ja Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan), mutta kirjoja en kuitenkaan rakasta samalla intensiteetillä ku leffoja :). Ostan meille vaan hyviä leffoja ja sarjoja ja aina alesta ja katon kaikki vähintään kymmenen kertaa - hyvä leffa kestää sen. Tällä korvaan teeveen kattelun, dvd:t sopii mulle paljon paremmin.



8) Tunnollisuus. Oon äärimmäisen tunnollinen. Ainoo tuntemani vielä tunnollisempi ihminen on mun vanhempi isoveli.

9) Temperamentti. Sen kuulee aina ku mä tuiskahdan. Puhun muuten aika hiljaa ja pehmeesti, mutta ku kiukustun niin kyllä ääntä lähtee.

10) Tyyli. Tykkään vaatteista ja mietin jonkun verran mun tyyliä. Paitsi esim. eilen, kun kävin lähikaupassa Miähen verkkareissa, lenkkareissa, huppareissa, lyhyessä ruskeessa villakangastakissa, isossa pipossa ja huivissa, pieni punanen käsilaukku olalla :D. Piti oikeen nauraa ku näki ittensä peilistä.



Det var det! Aika vaikeeta. Multa saa ostaa kirjaimia, jos haluu jatkaa tätä omassa blogissaan.

Epätyypillistä käytöstä

Mun elämässä on viljelty viime aikoina niin paljon epätyypillistä käytöstä, että en oikeen tiiä mistä alkaa. Ehkä alotan siis Pirenan haasteesta ja niistä kaikista vanhimmista epätyypillisyyksistä, a.k.a. viisi omituista tapaani.

1) Mikäli jossakin mun vaatteessa on semmonen polyesterisatiininen pesuohjelappu, en saa rauhaa, vaan mun on pakko hiblailla sitä sormieni välissä. Kauheen vaikee kuvailla, mutta niistä kuuluu siis semmonen merkillinen viuh-viuh-ääni kun niitä kihnuttaa nurja puoli toisiaan vasten. Eriskummallista, tiedän. Tää alko siitä, kun noin 3-vuotiaana sain semmosen tyynyn, jossa oli valtava pesulappu ja unta ootellessani räpelsin sitä. Ja 21 vuoden jälkeen tavan karistaminen on jo melko mahdotonta, tosin rajotan sitä niin, että leikkaan ne laput vaatteista irti ja säilön kirjotuspöytäni laatikkoon... stressilelu numero uuno, mikään ei tuu lähellekään :). Rrrakastan mun lappuja.

Ja tohon mun eriskummallisuuteni oikeestaan keskittyyki, tuon jälkeen mikään muu tapa ei tunnu niin hullulta :D. Noh, koitetaan.

2) Syön aivan hillittömiä määriä jäätelöä ja suklaata enkä tuu pahoinvoivaks. Puoli litraa jäätelöä ei oo juttu eikä mikään, eikä 300g suklaata, siis yhdeltä istumalta. Miten voin? Hyvällä harjottelulla ;).

3) En voi kuunnella musiikkia ja tehdä mitään muuta samaan aikaan. En vaan voi keskittyä, alan vaan kuunnella, että aika jännä sovitus ja uu mikä hieno purkaus seittemänneltä asteelta takasin toonikaan ja aika jännä miten vaihtavat välillä 6/8-tahtilajista 4/4:ään. Soitin siis aikaan 12 vuotta pianoa ja opiskelin pari kurssia musiikin teoriaa.

4) En yleensäkään voi tehdä kahta asiaa samalla aikaa, oon täydellinen putkiaivo. Koittakaa vaikka jutella mulle ku luen. Ei muuten onnistu.

5) Öööö, tekee jo tiukkaa. Oon melko tavallinen. No laitan tietokoneen päälle heti ku herään.

Ottakoon haasteen vastaan ken tahtoo.

Noin! Palkinnoks niille tänne asti lukeneille kuva valmiista neuleesta:



Viides valmistunut joululahja. Se on Omppu omppunen, Tikrun blogista, mutta latauslinkki näyttää nyt vanhentuneen. 95 grammasta Multi Mohairia tuli 25 cm levee ja noin 165 cm pitkä huivi. Puikot 5,5 mm. Ja epätyypillistä käytöstä tässä huivissa? Mua ärsytti suunnattomasti neuloo sitä! Mallissa ei mitään vikaa, siitä se ei voi johtua. Ehkä se on toi lanka. Musta se ois ollu paljon nätimpää ilman noita liiloja raitoja tuolla välissä. Ja seki on kyllä epätyypillistä, että en oo ikinä saanu projektiin varattuja lankoja kulutettua näin tarkkaan:



Epätyypillistä käytöstä oli myös se, että minä en käynyt kädentaitomessuilla. Muutenki lankalakko on pitäny hyvin, oon aina neulonu ensin pois isomman määrän vanhoja ennen kun oon ostanu uutta. Paitsi että tänään vähän kilahdin Aili Jokisella. Menin ystäväiseni kanssa kahden naisen rintamalla paikalle (ja silti se kyttäys otti hermon päälle, tyylikkään aurinkoisesti silti vaan toivottelin heipat mennen tullen), ja ostin nämä



ja nämä



ja nämä



ja vielä nämäki



(Pienet kuvat tekee rikkomuksestaki pienemmän, huomaatteko ;))

Tämä liittyy siihen kaikista isoimpaan epätyypilliseen käyttäytymiseen, jonka suhteen tulimme tänä aamuna lääkärin kanssa siihen tulokseen, että terapia on paras vaihtoehto. Aika hurjaa. En ajatellu sitä paljon tämän enempää ruveta käymään läpi näin julkisessa paikassa, mutta saa multa siitä kysellä silleen enempi face to face. Lyhyesti sanottuna syytän ja syyllistän itteäni niin paljon niin kaikesta mahdollisesta, että se toisinaan käy itelle rankaks. Ja päädyin siihen, että en halua koko elämääni reagoida asioihin näin. Ensiavuks sain määräykset jutella ihmisten kanssa ja tehdä niitä asioita, joista oon ennen tykänny. Ostin siis lankaa ja annan itelleni täyden synninpäästön. Opiskelusta pidän taukoa huhtikuun loppuun, töissä on sentään ihan mukava käydä ja seitsemän päivän työnteolla kuukaudessa elän enemmän herroiks ku opintotuella... mikä kertoo valitettavasti enemmän opintotuesta ku mun palkasta.

Että juu elämä on välillä :). Ja oikeastaan pidän tilannettani melko kadehdittavana - viis kuukautta 70-prosenttista rentoutta ja käsitöitä ja 30-prosenttista helppoa, mukavaa työtä ei kuulosta ollenkaan pahalta. Se kuulostaa suorastaan oikeen hyvältä minusta.

Viikon villatakki (& kumpp.)

Oikeastaan kyseessä ei ole viikon villatakki vaan yheksän päivän villatakki, mutta yhtä kaikki nyt rikotaan ennätyksiä:



Short-Sleeved Cardigan with Ribbing, Fitted Knitsistä. Aloitettu 30.10. (kun kuulin etten päässy CIMOn harjotteluun - ei oo juu mun syksy tämä), viimeistelty eilen. Se on aika ihana. Vaikkakaan ei niin short-sleeved, kun tuntu aivan hullulta tehdä kutosen puikoilla neulottavaan villatakkiin lyhyitä hihoja. On ne nyt kuitenki tuommoset vajaat ja omahyväinen mielipiteeni on, että ovat nätimmätki noin.



Jätin myös hihoista kavennukset kokonaan pois, koska käsivarteni ovat, no, muhkeat. Ja helmaa levensin, koska lantioni on myös, miten muuten sen sanois, muhkea :).



Isoveli ei käyttäytyny ihan yhtä nätisti tällä kertaa kun Starskyn kanssa, pientä karkeutta on havattavissa, mutta silti se on hiipiny takavasemmalta yheks mun lempparilangoista. Hirmu kiva saada välillä jotain nopeesti valmiiks! Jos keksisin jostain kivoja ohjeita, tekisin jotain vielä vihreestä ja vaaleenpunasestaki Isoveljestä. Tämä nielas 453g, mikä tarkottaa sitä, että tällä kertaa Novitan kerät oli vaan pikkusen vajaita. Iloinen yllätys :). Puikkoina oli 5,5 ja 6 mm:n pyöröt ja sukkapuikot - jouduin ostamaan tätä projektia varten puikkoja (ne sukkikset), vaikka aattelin, ettei sellanen ikinä voi olla mahdollista.



Ja sitten sain eilen vielä innostuksen puuskassani tehtyä myös tuommosen päänlämmittimen. Vielä odottaa MarioMyssy koristeita ja oikeeta huivia kaverikseen. Ostin eilen KappAhlista (tai Kappahaalista, kuten ystäväni sitä nimittää) muovihuivin näin ensi hätään, mutta Muir on suunnitteilla sitten talvemmalla. Ja ei, en itke tossa kuvassa, ei vaan huvita enää enempää esitellä sairasta naamaa, palataan siihen sitte ku olen kokonaan terve, häikäisevä itseni ;).

Hammassärkyyn auttaa Hattara (sekä muu sokeri)

Hartaiden harrastuksien taloudessa podetaan parhaillaan varsin mielenkiintosta tautia, jonka aiheuttamat oireet on kuume sekä jatkuva niska-, hartia-, pään- ja hammassärky. Särkee nimeomaan hampaita, ei juuria tai ikeniä niinku sillon, jos on reikä hampaassa. Ja mielialat on kyllä tasan sen mukaset.



Tunteakseni saaneeni jotain aikaseks päätin blogata nämä tekeleet. Mulla oli jo suunnitelmissa antaa huivi kaverille ja pipo äidille, mutta enpä tiiä. Tuntuivatten mukavan pehmeiltä ja lämpimiltä päällä. Ei niitä voi tällä kylmänsietokyvyllä käyttää ulkona ennen ku taas huhtikuussa, mutta oispa taas yks huivi vaatehuoneessa odottamassa... tai sitten ei. Jouluna se varmaan selviää, kuin kävi :).



Tässä vielä huivin-Hattara Miähen lempihuonekalun päälle heitettynä. Jos mä suhtaudunki hartaudella käsitöihini, niin Miähen peliharrastus ja tuo tuoli on kyllä Suurta Rakkautta. Nimesinki mielessäni Toiseksnaiseks tuon möhkön. Mutta mikäs siinä kun toinen on niin onnellinen... Huivi on siis taas Simpukkashaali Stitch 'n Bitch Koukussa -kirjasta. 195g Anttilan Minniä ja 5,5 mm koukku. Pipossa taasen koukku kooltaan x ja 34g samaa lankaa. Sainpas pois varastoista pölyttymästä :).

Silmukkamerkkejäki oon taas tehny läjän, tässä hienoimmat:





Ja vielä viimesenä sokerina pohjalla jotakin, mitä Miäs suunnattomassa ihanuudessaan toi mukanaan Jyväskylästä:



nämä tilattiin



ja näistä saatettiin antaa pienoinen vinkki ja ehkä värinumerokin. En saanu hitto vieköön itteäni millään lämpimäks tiistai-iltana ku kuumeilu alko ja alpakka lienee yks maailman lämpimimmistä kuiduista... perustelu kelpas Miähelle, joten pitäis kelvata ihan jokaselle. Jopa mulle. Näen tuossa huivin, jossa ei palele ei sitten millään pakkasilla. Ja aika paljon rakkautta myös.

Maailma on houkutuksia täynnä, Lotta pien

Houkuttelevaa!



Ei ihan niin houkuttelevaa.

Keskenerästen töiden määrä: 6 kpl. Luettujen direktiivien, kommunikeoiden ja vihreiden paperien määrä: 6 kpl. Huomaatko yhteyden?

Täten levitän villiä vastuuttomuutta ja haastan halukkaat esittelemään lanka- ja käsityöpiilonsa sen sijaan, että tekisivät jotain hyödyllistä!

Niin ei täällä siis mitään nähtävää ollu. Sorry. Palaan EU-lainsäädännön kiehtovaan maailmaan miettimään esimerkiksi sitä, miksi pitää olla kaksi artiklaa, jos niiden ainoa ero on sanamuoto may refrain/shall refrain.

Saisko nyt jo alottaa jotain uutta?

Tai siis muotoillaanpa otsikko uusiks: nyt kyllä saan jo alottaa jotain uutta! Jännä miten mulla kestää aina sikakauan neuleiden valmistumisessa, tuntuu kuitenki että niitä putkahtelee tuutista aika usein. Tääki oli alotettu kesäkuun alussa:



Pikku Myy! Ihana :). Tämä on täysin mua tää neule, vaikkei ookaan samalla lailla hieno saavutus ku Starsky (jonka voi bongata taustalta, täysin sensuroimaton kuva taas :)). Oon mä ilmeisesti jotain oppinu, koska nykyään säännönmukasesti tykkään tekeleistäni.



Malli on Modasta 2/2006, vaikkakin melkeen ainoo muokkaamaton kohta on tuossa ylläolevassa kuvassa.
1) Tein virkatun osan ensin, jotta saatoin poimia helmaan silmukat suoraan virkkauksen alareunasta - en nähny mitään pointtia noiden osien saumaamisessa.
2) Mun virkkauskäsiala oli niin löysää, että loppujen lopuks otin ainoastaan mitat mallista, niiden mukaan sitte koukuttelin. Ja täähän on yks mun elämän suurista mysteereistä (hah), että miten mulla voi olla äärettömän löysä virkkaus- ja todella tiukka kutomiskäsiala.
3) Johtuen ehkä edellisestä helman silmukkamäärä on täysin omasta päästä ylhäältä alas. Mittasin vaan lantionympäryksen ja lisäilin sitte silmukoita tarpeen mukaan. Ja nythän se istuu kuin hansikas, aika jees :).
4) Kun helma muutenki tuli aivan hatusta heittämällä, lisäsin vielä kolme kerrosta virkkausta (en tiiä onko noi kiinteitä vai puolipylväitä, niiden välinen ero on mun mielessä aina ollu kovin hatara), jotta saisin levennettyä helmaa ja vältettyä sileän oikean neuleen rullaamisen.



Ja saanen sanoa, että tuon helman jälkeen en enää ikinä neulo mitään noin isoa pyörönä. Kun yhellä kerroksella alko olla reippaasti yli sata silmukkaa, pelkkä oikea alko olla niin puuduttavaa, että ei ees leffat riittäny pitämään mielenkiintoa yllä.

3mm koukku ja 3,5mm puikot, 410g Novita Nallea, fiilis erittäin jees. Tämä on Mukavuusneule isolla m:llä. Ja vielä bonus: kaikki mun hienot kirppis-dingelisdangelis-rintaneulat sopii tähän erinomasesti! o/