Mun elämässä on viljelty viime aikoina niin paljon epätyypillistä käytöstä, että en oikeen tiiä mistä alkaa. Ehkä alotan siis
Pirenan haasteesta ja niistä kaikista vanhimmista epätyypillisyyksistä, a.k.a. viisi omituista tapaani.
1) Mikäli jossakin mun vaatteessa on semmonen polyesterisatiininen pesuohjelappu, en saa rauhaa, vaan mun on pakko hiblailla sitä sormieni välissä. Kauheen vaikee kuvailla, mutta niistä kuuluu siis semmonen merkillinen viuh-viuh-ääni kun niitä kihnuttaa nurja puoli toisiaan vasten. Eriskummallista, tiedän. Tää alko siitä, kun noin 3-vuotiaana sain semmosen tyynyn, jossa oli valtava pesulappu ja unta ootellessani räpelsin sitä. Ja 21 vuoden jälkeen tavan karistaminen on jo melko mahdotonta, tosin rajotan sitä niin, että leikkaan ne laput vaatteista irti ja säilön kirjotuspöytäni laatikkoon... stressilelu numero uuno, mikään ei tuu lähellekään :). Rrrakastan mun lappuja.
Ja tohon mun eriskummallisuuteni oikeestaan keskittyyki, tuon jälkeen mikään muu tapa ei tunnu niin hullulta :D. Noh, koitetaan.
2) Syön aivan hillittömiä määriä jäätelöä ja suklaata enkä tuu pahoinvoivaks. Puoli litraa jäätelöä ei oo juttu eikä mikään, eikä 300g suklaata, siis yhdeltä istumalta. Miten voin? Hyvällä harjottelulla ;).
3) En voi kuunnella musiikkia ja tehdä mitään muuta samaan aikaan. En vaan voi keskittyä, alan vaan kuunnella, että aika jännä sovitus ja uu mikä hieno purkaus seittemänneltä asteelta takasin toonikaan ja aika jännä miten vaihtavat välillä 6/8-tahtilajista 4/4:ään. Soitin siis aikaan 12 vuotta pianoa ja opiskelin pari kurssia musiikin teoriaa.
4) En yleensäkään voi tehdä kahta asiaa samalla aikaa, oon täydellinen putkiaivo. Koittakaa vaikka jutella mulle ku luen. Ei muuten onnistu.
5) Öööö, tekee jo tiukkaa. Oon melko tavallinen. No laitan tietokoneen päälle heti ku herään.
Ottakoon haasteen vastaan ken tahtoo.
Noin! Palkinnoks niille tänne asti lukeneille kuva valmiista neuleesta:

Viides valmistunut joululahja. Se on Omppu omppunen,
Tikrun blogista, mutta latauslinkki näyttää nyt vanhentuneen. 95 grammasta Multi Mohairia tuli 25 cm levee ja noin 165 cm pitkä huivi. Puikot 5,5 mm. Ja epätyypillistä käytöstä tässä huivissa? Mua ärsytti suunnattomasti neuloo sitä! Mallissa ei mitään vikaa, siitä se ei voi johtua. Ehkä se on toi lanka. Musta se ois ollu paljon nätimpää ilman noita liiloja raitoja tuolla välissä. Ja seki on kyllä epätyypillistä, että en oo ikinä saanu projektiin varattuja lankoja kulutettua näin tarkkaan:

Epätyypillistä käytöstä oli myös se, että minä en käynyt
kädentaitomessuilla. Muutenki lankalakko on pitäny hyvin, oon aina neulonu ensin pois isomman määrän vanhoja ennen kun oon ostanu uutta. Paitsi että tänään vähän kilahdin Aili Jokisella. Menin ystäväiseni kanssa kahden naisen rintamalla paikalle (ja silti se kyttäys otti hermon päälle, tyylikkään aurinkoisesti silti vaan toivottelin heipat mennen tullen), ja ostin nämä

ja nämä

ja nämä

ja vielä nämäki

(Pienet kuvat tekee rikkomuksestaki pienemmän, huomaatteko ;))
Tämä liittyy siihen kaikista isoimpaan epätyypilliseen käyttäytymiseen, jonka suhteen tulimme tänä aamuna lääkärin kanssa siihen tulokseen, että terapia on paras vaihtoehto. Aika hurjaa. En ajatellu sitä paljon tämän enempää ruveta käymään läpi näin julkisessa paikassa, mutta saa multa siitä kysellä silleen enempi face to face. Lyhyesti sanottuna syytän ja syyllistän itteäni niin paljon niin kaikesta mahdollisesta, että se toisinaan käy itelle rankaks. Ja päädyin siihen, että en halua koko elämääni reagoida asioihin näin. Ensiavuks sain määräykset jutella ihmisten kanssa ja tehdä niitä asioita, joista oon ennen tykänny. Ostin siis lankaa ja annan itelleni täyden synninpäästön. Opiskelusta pidän taukoa huhtikuun loppuun,
töissä on sentään ihan mukava käydä ja seitsemän päivän työnteolla kuukaudessa elän enemmän herroiks ku opintotuella... mikä kertoo valitettavasti enemmän opintotuesta ku mun palkasta.
Että juu elämä on välillä :). Ja oikeastaan pidän tilannettani melko kadehdittavana - viis kuukautta 70-prosenttista rentoutta ja käsitöitä ja 30-prosenttista helppoa, mukavaa työtä ei kuulosta ollenkaan pahalta. Se kuulostaa suorastaan oikeen hyvältä minusta.