Tuplatupla

Valinnaisaineissa lanseerattiin aikanaan tukisukkametodi - mä taisin vahingossa tulla kehittäneeks tuplatukisukkametodin.





Tälleen mä teen jatkossa kaikki mun sukat! Oli paljon kivempi tehä vuorotellen molempia sukkia. Siis kumpaaki paria. Ja tuun myös jatkossa pingottamaan kaikki mahdolliset sukat: succaplokit, vettä ja pieni liraus omenankukantuoksusta huuhteluainetta ja tavallisista villasukista tuli ihan silkkisen tuntuset. Materiaalina oli kuitenki "vaan" Maijaa (78g keltasta) ja Sisua (66g vaaleenpunasta). Edit: ai niin, ne sukkien speksit. Keltaset on Denmarkit ja vaaleenpunaset Whitbyt, molemmat Knitting on the Roadista. Denmarkeissa puikot 3,25 mm, Whitbyissä 2,75 mm.



Ainoo mikä tökki, oli langanpäiden päättely. Siitäki huolimatta, että mulla on nykyään überhieno koti kaikille mun päättelyneuloille ja hakaneuloille ja hätävarasilmukkamerkeille.



Aito peltinen pillerirasia suoraan n0-luvulta, mun isotädin perintöä. Saman isotädin, jolta oon saanu myös unelmapöytäni (sen kiemuraisen, joka melko usein näkyy kuvien taustalla). Isä ja minä päästiin paikan päälle perinnönjakoon vasta loppuvaiheissa enkä halua ees ajatella, mitä kaikkee on menny roskiin, ku tuo pöytäkään ei meinannu kelvata kelleen, kun oli kunnostusta vailla. Onneks mulla on nuo - ja muutama vanha käsityökirja <3.





Kovasti meinasin ottaa parempia kuvia ihan äidin kaulassa, mutta unohtu se tottakai seki :). Vaan pääasia, että äiti tuntu tykkäävän lahjastaan. Jonka sai noin kaks viikkoa myöhässä... aina ei voi ihan ehtiä.

Mutta nyt koitan ehtiä kattoa jakson Gilmoren tyttöjä ennen ku Miäs tulee kotiin. Miäs inhoaa, mä tykkään sikana. Ei kai sekään täydellinen voi olla :).

Ovista ja ikkunoista

Niinku edellisen postauksen naamakuvista voi päätellä, mulla on menossa melko huonouninen kausi. Toissa yönä tuli ennätys, heräsin kolme kertaa. Mutta onneks on sattunu paljon kaikkee kivaa ja piristävääki, tasapainottaa. Toisinaan niitä ilonaiheita tulee ihan ovista ja ikkunoista. Eilinen varsinki oli oikee suurien tunteiden päivä parhaaseen Lotta-tyyliin, ensin tuntu että mistään ei tuu mitään, mutta käveltiin sitte kuitenki Miähen kanssa postille ja lo, behold:



SNY oli lähettäny hirmu ihanan paketin. Vironvillan aattelin käyttää Revontuli-huiviin (tuliskohan samanlainen ku tästä?), on oikeen mieleistä, kiitos! Helmistä puolestaan suunnittelin semmosta monikerroksista simppeliä kaulakorua ja patalappuki on jo testattu ja hyväks havaittu :). Hieno malli, osaiskohan sen kopioida?

Ja sitten Samman kanssa suunniteltiin sitä neuleretriittiä ja oli mukavata ja voi ku siitä itte tapahtumastaki tulee vielä hieno! Ihan paras. Kunpa vaan nyt se värjäystyöpaja järjestyis parhain päin (minäkö kärsimätön, ei kai, eikö kahessa päivässä asiat aina ratkeekaan? :)). Samma aavisti oikein, mikä miellyttää kanssaneulojaa vielä enemmän ku perinteiset emännän kukkaset:



Noista tulis Peaches sitte kunhan saan tilaamani kirjat. Tai siis itse asiassa varsinainen baskeriutuminen tapahtuu vasta mun synttärinä, kun ne kirjat on synttärilahja minulta minulle enkä aatellu ees selata niitä ennen the päivää (niin juu varmaan :)). Mulla on taas viimesen päälle synttärisuunnitelmat, festareista ja meidän kälysten lankakauppakierroksesta Helsingissä aina laivareissuun asti. Mutta se on vaan mukava suunnitella, samoin ku neuleretriitin suunnittelu tuo vähän potkua elämään.

Ja vielä tämmönen vanhempi mukavuus:


Katri mulle anto tunnustuksen, mutta oonko nyt kovasti julkea, jos en yksilöi enempää tunnustuksen saajia? Neulebloggaajat jos jotku on luovaa porukkaa, tämä varsinki on semmonen palkinto, joka kuuluis musta ihan jokaselle. Olkaa hyvät!

On täällä niitä valmistuneita neuleitaki taas ihan just... kunhan saan viimeisteltyä. Meillä on kauheen laiska kotitonttu ku se ei saa tommosia pikkuaskareita millään valmiiks. Tarvii pitää sille puhuttelu, kunhan jaksaa.

Saapuu takatakatakatakatakatakatalvi...

Argh! Mihin se mun kevät meni! Ei oo laitaa!



Ei ois vissiin pitäny liian hartaasti toivoa, että pääsis käyttämään uutta hienoa kukkapipoa vielä tänä keväänä. Hirmu kätevä kevätpipo, paksua villaa. Mutta on se hieno :). Schoeller+Stahlin Cornwall oli lanka, oikeen mukava tuttavuus. Huuteli mulle Merletosta, mutta sai sitä näemmä Lankaideastaki. Kaveriki tuolle on tulossa, Kamenasta, mutta se odotteleepi vielä kuoriutumista perhoistuakseen. Vähän tommosta teiniaknea vielä :).





Wham Bam Thankyou Lamb!:in kutasin yhdessä illassa ku Miäs oli jossain kaverinsa kanssa riekkumassa ja mä olin päivällä törmänny Lankaideassa neljään kerään Eskimoa. Rupesin sitte välillä säätämään ja päätin tehdä piponki samoista keristä - ei ois ehkä kannattanu sillä tuo pipo kiristää ja pahasti. Mulla on iso pää, minkäs teet. Ja korvat on vissiin paleltunu joskus pahemman kerran ku vihlovat lujasti aina, jos eivät oo paksun villan alla viimalta piilossa. Joku minipää taitaa saada itetehdyn lahjan ens jouluna...

----

Arvontapostauksen kommentit oli ihania. Kiitos! <3 Miäs nauro että oon oikee ammattimainen kehujen kalastelija ku luin sille noita ääneen... mutta ei se kyllä ollu ainakaan päätarkotus niillä kysymyksillä :). Yks asia kuitenki vähän ihmetytti, tai on ihmetyttäny jo pari kertaa aiemminki. Ei meillä oo niinku sisustuslehdessä, meillä asutaan :). Todiste:



Nuo Ikean kaapit on kuitenki ihan äärettömän kätevät, sillä nyt ku Samma on tulossa kylään suunnittelemaan neuleretriittiä, niin kymmenessä minuutissa sain sipastua olkkarin taas tähän kuntoon:



Helmiryönät vaan piiloon kaappiin ja turhat rojut parvekkeelle ja makkariin.







Että illuusiota seki on vaan :). Tapanani on kuitenki siivota se huone, jossa kuvaan - siististä huoneesta on helppo ottaa nättiä kuvaa. Olin aivan otettu, että tykkäsitte mun kuvista, tunnen kuitenki olevani niin alottelija vielä. Vähitellen kuitenki alkaa huomata ympäristössään kauniita juttuja kun vähän on kattelu maailmaa objektiivin läpi. Tänään jäin miettimään juuri tuota blogimaailmasta tuttua mukatäydellisten kotien esittelyä ja ajattelin, että siinä sitä oikeestaan oliski haastetta, että sais otettua kauniita kuvia rumasta ympäristöstä. No meidän kotihan ei oo ruma :), mutta tässä kuitenki vielä kaks harjotelmaa:



Vanhan nuhjusen pupun ahteri ja söpö pallerohäntä. (klikkaa kuvaa niin näät sen kokonaisena Flickrissä)



Vesipisarat keittön lavuaarissa, jota ei todellakaan pyyhitä kuivaks joka käytön jälkeen.

----

Ja suolana tän sillisalaattipostauksen päälle viimeset fiilikset arvonnasta ja sen vastauksista. Kysymykset siis lähti siitä ilosta ja ylpeydestä, että te selkeesti viihdytte mun blogin parissa. Mua kiinnosti, mikä tänne teitä eniten vetää, ja neuleet ne taitaa olla ykkönen. Mikä on aika luontevaaki, tää kuitenki on pääasiallisesti neuleblogi ja sellasena pysyyki. Kiva kuitenki, että ette ahdistu näistä sivuaskelistakaan. Ja onhan se niin mulla itelläniki, että lemppariblogeista näkyy läpi kirjottajan persoona. Jatkan siis ihan tällä samalla vanhalla mikä-tuntuu-hyvältä-linjalla. Kiitos vaan teille vastauksista, hirmu mukavalta tuntuu ettei oo yksinään missään kyberavaruudessa vaan osa tämmöstä yhteisöä.

Että halit teille, raksupoksuset, ja heipparalla seuraavaan kertaan!

Arvontalaulu raikaa...

Random.orgin satunnaislukugeneraattori kertoi juuri äsken, että 1. palkinnon blogiarvonnassa voitti kommentti numero 18 eli Katri ja pienemmät palkinnot menee kommenteille numero 34 (Samma) ja numero 65 (Kati). Onnea vaan, tuun tästä pian kommentoimaan teiän blogeihinki. Voin ottaa kuvan virallisista arvontadokumenteista, mutta nyt ei kyllä jaksa :). Huomenna sitte. Edit: so här. Jouduin siis ottamaan ekan arvonnan uusiks, kun en huomannu yhtä tuplakommenttia ensin. Pahoittelen, elämä on.



Ja se täytyy sanoa tosta viime postauksesta (määrä n keskeneräsiä), että kannatti postata! Selasin töissä suunnattomien kiireitteni lomassa omaa blogiani (kyllä, pöyhkeyteni ei tunne rajoja) ja inspiroiduin vaihteeks ihan omista keskeneräsistäni :D. Denmarkit on päättelyä vaille valmiit. Suunta on ylöspäin, siis!

Mikä on kun ei kirjoitus luista, mikä on kun ei valmistu?

edit: Ainiin! Edellisen postauksen arvontaan ehtii vielä osallistua.

Jotkut saattais ehkä olla sitä mieltä, että Tampereen suunnalla vallittee nyt eräässä tietyssä taloudessa jokin startitiksen muoto:



Luna Moth Shawl. Kolmasosa tehty, alotettu 20. lokakuuta. Odottaa, että huolellinen marinointi taianomaisesti sais silmukkamäärät täsmäämään.



Evening Stockings for a Young Lady. Neljäsosa tehty, alotettu 20. lokakuuta. Odottaa kapeampia pohkeita. Mun kapeampia pohkeita. Voi olla, että odotus jatkuu vielä hetkisen aikaa...



Pieni valkonen neuletakki DROPSin ohjeella. Alotettu 21. lokakuuta, odottaa nappien ja saumojen ompelua. Valmistuu ehkä ens jouluks...



Winter Wonderland. Puolet tehty, alotettu 3. tammikuuta. Odottaa ahterin kaventumista tai äärettömän rankkaa pingotusta.



Ekat kudotut sormikkaani. Neljäsosa tehty, alotettu 7. tammikuuta. Oottavat, että lanka muuttuu nätimmin raidottuvaks ja että mun käden anatomia muuttuu vähemmän oudoks. Tai että joku luovuttais, purkais ja tekis sukat, joihin toi lanka sopis loistavasti.



Miähen mummun Kellokukka (pdf). Alotettu 13. tammikuuta, ihan ekat kerrokset tehty, odottaa purkamista. Mikä on vähän hankalaa, kun lanka on niin ällön tuntusta (muovista, tahmeeta), ettei siihen tekis mieli koskee olleskaan.



Aivoton kaulaliina. Alotettu 9. maaliskuuta, melkeen puolet tehty. Odottaa, että saan tehtyä pipon ja lapaset samasta langasta (ei alotettu), että saan langan kulutettua loppuun asti. Ja sitäki kyllä ootellaan, että alkais raidottua nätimmin.



Vauvanpeitto. Alotettu 11. maaliskuuta, odottaa, että se kuuluisa Joku kiinnittäis palat yhteen, päättelis langanpäät ja virkkais ympärille pari kerrosta pylväitä. Toiveissa on myös, että palat kasvais, kun ne on huolellisesti istutettu paperipussiin. Pitäisköhän niitä vähän kastella...





Whitbyt ja Denmarkit. Alotettu 25. maaliskuuta, molemmista toisen sukan kantapää käännetty. Odottavat, että jaksaisin poimia silmukat teräosaa varten - henkilökohtainen inhokkini sukan kutomisessa. Tulevaisuus näyttää kuitenki valosalta, tuplatukisukkametodi vauhdittaa kutomista ihan hirveesti.



Kim Hargreavesin Haven-huivi. Vähän yli puolet tehty, odottaa kevyessä marinadissa, että lanka lakkais pölisemästä. Siihen asti metsästämme kennelimme kasvatteja jokasesta mahdollisesta nurkasta ja kolosesta.





Wham bam thankyou lamb! sekä nappilistallinen pipo. Tehty 7.-8. huhtikuuta. Odottavat parempia kuvia. Saumaa tän viimesenki niitin valmistumiseen on, sillä kameran akku on jo latauksessa! Vaati vaan kolmen päivän harkinnan :).



Sama kohtalo on tällä pipolla, odottaa parempaa kuvaa. Hieno kukallinen kevätpipo, materiaalina melko paksu villa. Saattaa odottaa myös käyttöönottoa hetkisen :p.



Ja vielä Shetland Triangle. Alotettu 8. huhtikuuta. Tätä oon viime päivät kilkuttanu ku hullu, mutta eiköhän seki into tästä laannu piakkoin, kun kerroksella alkaa olla tarpeeks silmukoita. Kamena on kylläki ihanaa lankaa ja malli ihanan helppo - Elisa oli ihana ku lähetti sen mulle.

Ja jottei tekeminen loppuis kesken: http://neuleretriitti.blogspot.com/. What can I say, tuli visio :). Joka ilmeisesti on ollut myös pohjoisen neulojilla ja Kipakoilla. Ravelryssä on keskusteltu innokkaammin. En nyt mainosta sen suuremmin ku vähän jännittää, mutta tapahtuma on avoin myös blogittomille ja Ravelry-tunnuksettomille. Mää meen tästä järkkäileen vähän lisää.