tiistai 19. toukokuuta 2009

Uusille urille

Kyllä sitä joutuu eriskummallisiin tilanteisiin tän käsityöharrastuksensa takia:

new ventures 001

Loihdin lausumahan viime kerralla kotona käydessäni, että voi ku ois vyyhdinpuut. Ja isäni, tuo kaikkien hamsterien kuningas, poistu noin kolmeks minuutiks ja palas nuo kädessään. Ne on peräisin meidän kesämökin ullakolta, ilmeisesti isoäiti on ne joskus tuonu sinne. Eli hyvin mahdollisesti äitiki on noita pyörittäny, ihanaa ku on tommosia vanhoja kapistuksia joilla on tarina <3. Tän kapistuksen historiaan kuitenki kuulu jotakin kohtalaisen likasta, joten häkkyrä joutu suihkuun. Mäntysuopavesi teki tehtävänsä ja nyt hän on ku uus, narutki vaihdoin. Jotenki tuntuu, että se pitäis nimetä ku kerran kasteki on suoritettu... Kaaleppi? Helmeri? Jooseppi? Jooseppi.

Ennen ku Jooseppi pääsee jeesimään ois kuitenki pari projektia vielä viimeisteltävänä (tai jälkimmäisen tapauksessa pikemminki alotettavana...):

new ventures 008

En ollu ennen veljen vauvan peittoa (joka vieläkin oottaa loppujen palojen yhdistämistä ja reunuksia) koskaan virkannu isoäidin neliöitä ja heti karkas mopo käsistä ku vähän koitin. Tuosta tulee nyt kaverin vauvalle kääre. Kunhan siis virkkaan viimesen kerroksen ympäri ja pingotan, jostain syystä keskiosa on niin paljon tiukempaa ku reunat, että tällä hetkellä koko tekele on hyvinki kolmiulotteinen taideteos. Mutta kieltämättä hienon näkönen, oon ylpee itestäni :). Eikä mun niveletkään kipeydy ihan samalla lailla enää, vaikka taukoja täytyy vieläki pitää.

Ja vielä suuremman innostuksen palon aiheuttaja:

new ventures 006

Mulla ei suurensuurta luottamusta oo kykyihini neulesuunnittelijana mutta nyt tuntuu, että keksin jotain, jonka ehkä jopa osaisin tehdäkki. Muistikirjassa on nyt neljän sivun verran laskelmia ja piirustuksia ja hei, ruksi seinään, tein mallitilkkuja. En ees yhtä mallitilkkua, vaan mallitilkkuja.

new ventures 007

On siitä sulovilenismistä joskus hyötyäki... näin siis noita Isoveljiä tarjouksessa (Keskustorin VapaaValinnassa) ja kaks päivää koitin miettiä niille sopivaa mallia. Maanantaiaamuna töissä sitte iski. Mä vaan tiesin mitä tekisin. Harmi vaan, että parin tunnin päästä iski myös mahatauti eikä eilen vaan kyenny muuhun ku tikuttamaan mallitilkkuja (ehkä niitä on just siks niin monta :p). Mutta kunhan tästä saadaan lähikaupasta vielä vähän jäätelöä niin pääsen ihan uuden haasteen kimppuun. Oon ihan täpinöissäni ja siitä kakskymppiä on melko pieni hinta.

Jaaaa sitten kun nuo on tehty ja kaverin huivin langat keritty, oottaaki varmaan jo gradusukkaprojekti. Päätin, että rentoutuakseni gradunteosta tuun tekemään iltasin sukkia ihkulangasta, ihanammasta kun mihin koskaan oon kyenny budjettiani venyttämään. Osa aarteista on löytäny kotinsa laatikosta kirjotuspöydän alla ja osa on vielä matkalla, ohjeita mulla ei oo mietittynä kun alustavasti, mutta idea tuntuu hyvältä. Eiköhän se tukisukkametodi toimi yhteen graduunki.

new ventures 004

new ventures 003

new ventures 002

Pienet kuvat, pienempi rikkomus :). Tai mikä rikkomus edes, harrastus.

14 kommenttia:

Miu Miu kirjoitti...

*Kuolaa* Pitäsköhän tässä keksiä joku projekti että sais tukisukkia :P

Samma kirjoitti...

Suunnitelmat ja mallitilkut Isoveljelle näyttää hyvältä :) Ihania sukkalankoja!

nienor kirjoitti...

Meiltäkin löyty aitasta vyyhdinpuut, mutta ihan rikkinäiset, sulla kävi tuuri. Isoveliprojekti näyttää mielenkiintoiselta, ja toi sukkaidea on ihan loistava :)

anpali kirjoitti...

Minäkin käytin mummun vanhoja vyyhdinpuita mäntysuopapesussa tuossa taannoin ja sain jokseenkin toimivat puut.

Nätti vauvan peitto, mitä oli lankana? Ja peesaan edellisiä -mallitilkut näytti hyviltä.

Maiju kirjoitti...

Jee! Mulla toimi graduhuivi erinomaisesti :)

Aurora kirjoitti...

Ihana hamsteri-isä, ihanat paitahahmotelmat ja ihana gradusuunnitelma! :D

Mari kirjoitti...

Minä olen ihan varma, että jossain mun lapsuudenkodin varastossakin on olemassa vyyhdinpuut, mutta äiti ei tunnusta. ;) Tahtoisin itsellekin tuollaiset (plus ne kangaspuut ja rukin myös sieltä kodin varastosta... ;) )

Kanerva kirjoitti...

Tuo peitto on kyllä niin ihana.

ColibriDreams kirjoitti...

Hieno peitto tulossa! Ja mallitilkut ja suunnitelmat näyttävät varsin lupaavilta! Ja langat ovat ihania. Eiköhän sukkaprojeti toimi, väikkäristressi ainakin helpottuu kutoessa.

Mummi olisi antanut minulle vyyhdinpuut, kun olin viimeksi Suomessa, mutta ne mokomat ovat liian isot isoonkin matkalaukkuuni. Jotenkin ne pitäisi kyllä tänne saada, kaappi kun on vyyhtilankoja pullollaan...

Lettu kirjoitti...

Oi minkä aarteen isäsi sinulle antoikaan :) Ihanaa kun on jo monessa polvessa olleet käytössä nuo vyyhdinpuut !
Kauniit värit on vauvanpeitossa, ja varmasti tulee hieno omasuunnittelema neule :)

Niina kirjoitti...

Ihquja sukkalankoja!! Ja hip hurraa, onnea designer-tielle - ite vasta elättelen toivetta rohkeudesta tuohon..

Näppi kirjoitti...

Meillä oli mummun peruja olevat vyyhdinpuut, mutta ne vei yks tätini, ku niitä itelleni kyssyin. Arvaa ottiko päähän, ei...
Ja sitten mittään ihanuuksia ei tehä jos niihin ei saa ohojetta, nih! JOs kerran muistiinpanojaki on jo kunnolla...

Virve kirjoitti...

Kiitos mahtavasta sny-kierroksesta! Olit ihan huippu. Ja varmasti tulen täällä jatkossakin kuikuilemaan. Ja hienot suunnitelmat. Voi kun olisin itsekin keksinyt aikoinaan tuollaisen lopputyöporkkanan, olisi varmaan sujunut joutuisammin koko homma. Sukkakuume muuten kolkuttelee kovasti, perjantaina lankakaupasta lähti mukaan vielä kolmet sukkalangat, Ravelryssa on merkattu läjät sukkaohjeita ja knitpicksitkin on päässeet jo hiukan koeajolle.

Seijasisko kirjoitti...

Onpas ihana vinttilöytö!!! Minä ostin vyydinpuut vuosi sitten , kun sain lahjaksi lahjakortin 50 euron Stockmannille. No en kyllä löytänyt Stockmannilta niitä vyyhdinpuita, mutta kävin ostaan miehelle sukkia ym. tarpellista sieltä lahjakortillla sitten menin hyvällä omallatunnolla käsityökauppaan ja ostin hyvät Toikan vyyhdinpuut!Maskoivat 53 euroa.:)