keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Lanka-aartehia

Migreeni, ruokamyrkytys, hyviä uutisia, huonoja uutisia. Ja päivät vilistää menemään. Olin vakavasti uuden ihanan ajateltavan tarpeessa ja sitä sainkin, voi pojat. Villavyyhdissä oli lauantaina värttinäkehruukurssi, jollaiselle neljän vuoden harkinnan jälkeen vihdoin intouduin menemään. Hiihdän useimmiten vuosia perässä neulemaailman uusimmista innostuksista, mutta olen ajatellut, että mitäpä siitä. Saan varmasti suuremman ilon siitä, että teen ne must-make-neuleet ja tekniikkavalloitukset sitten, kun itse haluan.

ihkaekat

Kehrääminen oli yllättävän yllättävän ihanaa. Ei yllättävän ihanaa, koska olin tosiaan sen neljä vuotta kuunnellut ylistystä kehräämisen meditatiivisuudesta. Yllättävää oli, että asiassa oli enää mitään yllättävää :D.

Oli uskomattoman tyydyttävää, kun kierteen sai vihdoinkin asettumaan kuidulle nätisti. Eli kun tajusi, missä järjestyksessä oikeaa ja vasenta kättä käytetään, miten kuitua venytetään ja mistä kohdasta pidetään kiinni, kun annetaan värttinälle vauhtia. Haltioissani olin siitä, että sain aikaan lankaa, jota olisin voinut ostaa kaupastakin. Sittemmin olen tosin alkanut vääntää ylikierteistä sykkyrää...



Noh, se kehräämisestä, enempää ei vielä ole raportoitavaa. Mutta jatketaan lanka-aarteista. Lankamakukin mulla on sellainen, jonka suhteen hiihtelen vähän omia polkujani. Tässä se suurin poikkeamani: olen kokeillut Wollmeisea enkä pidä sitä minään ihmeellisenä lankana. En saa sillä aikaan tasaisempaa jälkeä kuin muilla langoilla ja se on sen verran joustamatonta, että mulla alkaa sattua niveliin. Värit ovat toki intensiiviset ja tämäkin punanen (ehkä Herzblut) tosi kaunis. Mulle tämä on peruslankaa.

DSC_0010

Sukista tuli kuitenkin kauniit, niihin olen kovasti tyytyväinen. Malli on Origami kirjasta Knitted Socks East and West.

Wollmeisen sijaan ahnehdin Noroa ja Handua. Norossa vetoaa värit ja se, miltä neulepinta tuntuu valmiina. Handussa sorrun aina Ilun ennakkoluulottomiin värjäyksiin ja ihkuisiin pohjalankoihin. Tuoretta valmista handulaista mulla ei ole esitellä, mutta teinpä taas yhdet unisukat Noro Kureyon Sockista. Nämä on nyt ne anopin sukista parannellut versiot semisymmetrisestä sukkaohjeesta (ja kyllä, pedantti pikku sieluni on nyt rauhassa :p). Laitoin projektin Ravelry-sivulle muistiin tekemäni muutokset, jos haluatte tekin helliä pilkkua.

DSC_0003

Suurista suurin lanka-aarteeni on kuitenkin tässä:

DSC_0341

Olen syntynyt Raahessa. Ja Raahe ei lähde raahelaisesta. Eihän sitä kotiseutulankaa siis voi olla rrrrrakastamatta.

Entä te? Mistä langoista te tykkäätte eniten? Mua kiinnostaisi kuulla muiden lemppareista, kun olen ite huomannut leimaantuvani lankoihin niin tunteella. Absoluuttisia totuuksiahan lankojen paremmuudesta tuskin on.

18 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Kaunista tuli tuosta sinun langastasi! Ilopilleri talveksi :) Täälläkin on loput ensimmäisestä topsista kehrätty ja langat uitettu ja kuivateltu. Ei tullut ensinkään noin tasaista kuin miltä tuo sinun näyttää. Mutta harjoitukset jatkuu.

Hansu kirjoitti...

Minä opettelin koulussa kehräämään rukilla :) Se se vasta kivaa olikin ja haaveena on, että mulla olis joskus maalla talo, jossa olis tilaa kangaspuille rukille ja ulkona voisin värjätä lankoja kasviväreillä. Mut se onki haave :D
Wollmaisesta eikä Norosta oo mitään kokemusta, mutta Ilun langasta on, seon ihanaa ja sit tykkään tosi paljo Shibui Socksin merinosukkalangasta!

Laura/NauravaNappi kirjoitti...

Tosi kauniit nuo punaisten sukkien varret! Itse olen vähän pihi lankojen suhteen ja neulon yleensä ihan Novitan langoista ja dropseista. Hermot ei riitä kovin ohuisiin lankoihin, joita yleensä ne ihanimmat ovat. Olisiko kenelläkään suositella mitään kohtuullisen hintaista nalle-langan vahvuista lankaa?? :) Sukat ei siis saa maksaa montaa kymppiä :)

Tintti kirjoitti...

Upeat punaiset sukat! Mulla on muutama vyyhti wollmeisea, mutta en ole vielä tohtinut käyttää sitä mihinkään :-)

Harmittelin, etten huomannut tota kehruukurssia ennen kuin se oli täynnä. Olisin niin kovin mielelläni tullut mukaan.

outi kirjoitti...

Kyllä mä rakastan Noroja kanssa. Vaikka en sinänsä ole sellaisen väritulituksen perään, mutta tykkään silti. Muuten en taida olla ronkeli; kunhan luonnonkuitua on eikä liian paksua eikä liian ohutta, niin olen valmis koettamaan.:) Upeat sukat!

Minna kirjoitti...

Ihana tuo pitsi punaisten sukkien nilkoissa!

Sukkalangoista en ole löytänyt suuria rakkauksia. Hieman paksummista sitten Rowanin Felted Tweed, Cascaden 220 ja Eco, ja viime aikoina olen ihastunut Tosh Lightiin ja BC Garnin lankoihinkin. Että onhan niitä... jos nyt ei rakkauksia niin äärimmäisen ihania kavereita ainakin :)

adeve kirjoitti...

Ihana oranssi väripilkku harmaaseen marraskuuhun <3

Norossa rakastan värejä, mutta harvoin maltan käyttää, kun on sen verran hintavaa (haaveissa edelleen Ten stitch blanket Silk Gardenista)

Mä inhoan pörröisiä lankoja, joten tykkään kyllä Wollmeisesta. Sitä ON outo neuloa, kun se tuntuu puuvillalta, mutta pestyt neuleet ovat ihanan pehmoisia.

Cascade 220 on kiva lanka neuloa, mutta omiin vaatteisiini liian paksua (mä tukehtuisin, jos mulla olisi niin paksu pusero päällä). Paraikaa odottelen postipakettia, että saan tehdä siitä äidille puseron...

Toinen Cascade-ihastus on Heritage Silk. Olen siitä tehnyt tasan yhden puseron (Still Light; minähän en ole mikään pieni ihminen ja mulle riitti 4 vyyhteä, taskupusseihin piti ottaa toinen lanka), mutta se oli materiaaliin nähden edullista, pehmeän kuohkeaa neulottavaa ja olen *asunut* valmiissa puserossa puoli vuotta. Pinta vähän pörhistyi pesussa/käytössä, siihen tuli hienonhieno halo, mutta ainoat nypyt ovat tulleet siihen, missä kyynärpää hinkkaa puseron kylkeen. Tätä lisää, ehdottomasti. Seuraavaksi varmaan joku jättihuivi.

Hopeasäikeen Basicista olen tehnyt yhden puseron verran. Lanka vähän pisteli neuloessa, mutta valmis työ ei mun herkkänahkaani kutita. Pirren värimaailma menee hyvin yksiin mun mieltymysteni kanssa, joten tilauksessa on jo lisää. Plussana edullinen hinta, helppo neulottavuus ja semisolidit värit, joista tulee kivan eläväistä pintaa ilman pellenoksennuksia.

Altocumulus kirjoitti...

Minäkin ihastuin punaisten sukkien pistiin. WM on lankaa, jota en halua itse sukkiin tuhlata, en jotenkin usko että tykkäsin siitä sukissa. Pidän piposta ja huiveista, jotka olen siitä tehnyt. Aion säästellä kuitenkin suurimman osan niistä paitoihin tai neuletakkeihin, tykkään pinnasta todella paljon. Värit on tietenkin yksi iso tekijä.
220 Wool on jotenkin tosi täydellistä neulottavaa, mutta tosiaan liian paksua paidaksi ja pipon olen huomannut kutittavan, vaikken ole kovin herkkä. Harmi kyllä, koska neuletuntuma on ihana.
Debbie blissiltä olen neulonut muutamia kashmir-mikrokuitu-villalankasekotteita ja ne on superpehmeitä, tykkään valmiina kovasti. Neuloessa tosin hieman ärsyttää mikrokuidun tarttuvuus.

ArualMaria kirjoitti...

Mäkään en ole mikään suuri WM-fani, vaikka onhan ne värit usein kauniita. Noroissa viehättää kieltämättä se rouhea neulepinta, mutta värit on usein liian hempeitä mun makuun. Mä tykkään voimakkaista murretuista sävyistä. Ja usein myös rouheista pinnoista.

Mun suosikkilankoja ovat mm. Malabrigon Sock, Dropsin Alpaca ja Safran sekä Rowanin Felted Tweed. Myös Mokkasukissa on kauniita sävyjä ja ainakin mun kokemuksissa hyvä pohjalankakin. Ja perussukkalankoina Regiat ja Step on hyviä. Tykkään myös rouheasta pellavasta ja hampusta. :)

Fanny kirjoitti...

Hifistelylankoihin en ole kovin paljoa vielä tutustunut, mutta Noro ei erityisemmin ainakaan tässä vaiheessa ole vakuuttanut. Sen sijaan rouhea vironvilla on vienyt sydämeni.

Brego kirjoitti...

Hyvänen aika! En mä tiedä mikä on mun lemppari! Kai se on ihan se ja sama, kunhan se on punaista?

Mutta ihan oikeasti, en mä osaa sanoa. Hetki sitten neuloin pipon Misti alpacan Tonos worstedista. Se lanka oli i h a n a a (50% merinoa, 50% alpakkaa). Alpakka on ehkä muutenkin aika lempparia, tosin toisaalta tykkään hirmuisesti palmikoista yms, jotka eivät näy alpakkalangoista tehtynä hyvin..

Ehkä olen samaa mieltä kuin Minna, suuria rakkauksia ei taida olla, mutta äärimmäisen ihania kavereita kyllä :)

Kaisa kirjoitti...

Minä olen aivan rakastunut Ilun värjäyksiin. Kaksi kerää on jo neulottu ja neljä odottaa valmiudessa. :)
Muita suosikkeja ovat BC garnin Manu, Norot (etenkin silk garden sock) ja värien puolesta Wollmeise.

Katija kirjoitti...

Mullakin on haaveissa joskus koittaa kehräämistä värttinällä. Ihanaa lankaa olet saanut aikaiseksi!

Mulla näyttää lempilangat vähän vaihtelevan. Mutta eniten tykkään villasta. Ihan uusin ihastus on Madelinetosh (merino light tai jotain sinnepäin), kauniita värejä, ihanan semisolidi pinta ja niin kiva päällä. Yhteen työhön on vielä jemmassa ja lisää tekisi mieli.

Dropsin Alpaca on kestosuosikki ja Katian merinolangat ovat myös mun mieleen. Sukkalangoista tykkään erityisesti Regiasta.

Sitten potentiaalisia lempilankoja ovat ainakin Ilun, Hopeasäikeen ja Puffan langat. Noista mitään en ole vielä kokeillut, mutta jospa vikonlopun messuilta löytyisi kokeiluun vyyhtejä.

Wollmeisesta ei ole mitään kokemusta. Sen ostaminen tuntuu olevan sellaista salatiedettä, että en ole jaksanut yrittää.

Heidi kirjoitti...

Minäkin tulen uusien mallien ja tekniikoiden kanssa omaa tahtiani enkä ole vielä kokeillut kehräämistä vaikka ihastuisin siihen todennäköisesti heti :) .

Wollmeise ei ole minunkaan lankani. Ainakaan sukkiin. Huiveissa on kyllä toiminut ihanasti. Lempilankani ovat villalta tuntuvia, konstailemattomia tai sitten jotain yltiöihanaa luksusta. Tuntuma ja värit ratkaisevat.

Koukuttaja kirjoitti...

Hep! Kunnostaudun ja kommentoin :)

Mä rrakastan Wollmeiseä. Neuletuntuma ei ole ihmeellinen, mutta mä olen niin visuaalinen ihminen, että tykkään niistä väreistä. Tosi monessa langassa on mun makuun liian haalea värikartta ja olen ollut tosi innoissani, kun WM tarjoaa eyecandya koko rahalla.

Sen sijaan Norot ja Ilun värjäykset ovat mulla hyllyssä marinoiduttuaan lähteneet jatkamaan matkaa. Värit on pääasiassa ihania, mutta ei sitten kuitenkaan mua. Usein mulle käy ilulaisten kanssa niin, että vyyhdillä lanka näyttää tosi ihanalta, mutta neuleena jokin ei sitten toimikaan. Tai ehkä mulla on vielä käynyt huono tuuri värivalintojen suhteen ja Se Jokin odottaa mua jossain. En kuitenkaan malta olla aina välillä kokeilematta, kun ilu on muuten niin ihana ja langat on laadukkaita ja silleen :) Noroissa on taas ollut ongelmana se, että mulla tuntuu olevan joku henkinen allergia yksisäikeisiä lankoja kohtaan. En tiedä, onko monisäikeistäkin Noroa olemassa, mutta mulla siis on ollut niitä yksisäikeisiä enkä kauheasti tykkää sellaisten neuletuntumasta. Värit on Noroissakin kyllä namit, mutta kun mä olen tällainen superintensiivisten värien ystävä, ehkä nekin on turhan murrettuja useissa väreissä.

Ainiin, siis piti kertoa, mistä tykkää eikä lähteä negalinjalle. Ei ollut tarkoitus, mutta hymyilytti vain, miten erilaisia makuja on, ja kaikista syntyy kauniita neuleita.

Mun suosikkeja on Puffa-langat. Neuletuntuma on ihana ja varsinkin punasävyisissä ja violeteissa Tiinan värisilmä on aika pitkälti kuin omani. Louhittaren luolan ja markan turkoosit taas ovat jotain elämää parempaa :)

Mä tykkään suosia erityisesti näitä suomalaisia indie-värjäreitä ja ylipäätään käsinvärjättyä lankaa ja ostan etsystä aika paljon kaikenlaista ihanaa. Mutta paikkansa on myös suomalaisille tehdasvalmisteisille langoille: vast'ikään neuloin itselleni ainakin omasta mielestäni IHANAN takin ihan perinteisestä seiskaveikasta.

Lotta kirjoitti...

Niin, kehräys vie mennessään! Rukki on mullakin haaveissa ja Ladybug sen olla pitää :).

Ja voi vitsit, saatto olla nyt mun lompakkoni tuho kysyä lempilangoista. Innostuin varmaan jokasesta, jonka mainitsitte. Oon jotenki ite jumittunu ohuisiin lankoihin, joten eniten jäi mieltä polttelemaan noi paksummat suosikit..

Jos jollakin olisi Lauralle/NauravalleNapille vinkkiä Nallen paksusesta edullisesta ja hyvästä langasta, kertokaa ihmeessä. Ja edelleen saa muutenkin kertoa lemppareistaan, on sitten täällä tallessa kaikki parhaat sitä varten, jos joskus oon rikas :p.

Anonyymi kirjoitti...

Minä äsken vahingossa löysin tällaisen vähän paksumman perussukkalangan itselleni: http://kauppa.vuorelma.net/PublishedService?file=&pageID=3&action=view&groupID=539&OpenGroups=539
Vuorelman Veto, jossa ainakin minusta on ihania värejä, ja vissiin jonkun muunkin mielestä, koska haluamani värit olivat lopussa :). Lankoja ei ole esitelty netissä, vaan ensin täytyy tilata värikartta. Se on tietysti hyvä, jos on kovin tarkkaa että väri on just eikä melkein. Minä voisin ottaa pienen riskinkin ja tilata nettikuvan perusteella...

T. Anna

Miia-Rebekka kirjoitti...

Dropsin Nepal on mun uutta suosikkilankaa. Se on niiin pehmeää ja siitä on ihan kivoja värejä olemassa.

Wollmeisea en ole kokeillut, mutta olen just paljon miettinyt onko se sitten niin hyvää lankaa mitä kaikki antaa ymmärtää. Värit niissä on kyllä huikeat ja se antaa paljon anteeksi.

Nuo Origamit on muuten todella kauniit! Yhdet kauneimmista näkemistäni sukista!