maanantai 10. tammikuuta 2011

So I Think I Can Knit

Osaan osaan. Ei sillä oo väliä, että aikataulut ei aina pidä. Ei se haittaa, että suunniteltu mekko on vasta alkutekijöissään. Eikä sekään, että tämäki yhteenvetopostaus on myöhässä :D. En oo ehkä kelpoinen kisaamaan SYTYCKin mahtipalkinnoista, mutta vedetään nyt yhteen, kun muiden kilpailijoiden yhteenvedot on ollu kivaa luettavaa.

Mihinkähän tanssilajiin ilmottauduin? Muistelisin, että Robottitanssiin. Lasken kaiken. Laskin siinä suunnittelemassani kirjoneulemekossaki :).

SYTYCK 002

Senpä takia en ole huolissani siitä, etteikö mekkonen joskus vielä valmistuis. Muistiinpanot on niin hyvät, että voin joskus paremmalla ajalla vaan tikutella menemään. Tällä hetkellä ollaan edetty tästä noin kuusi senttiä:

wips 006

Ja neuletiheys täsmää, koosta tulee juuri sopiva. Sitten aikanaan.

Varmaan osasyy siihen, miks mekko on vasta tässä vaiheessa, on huolellinen harjottelu. Ensin oli seittemän kerroksen kirjoneule ystävän pojan pipossa.

piponen

Sen jälkeen tuli varmaan sataviiskymmentä kerrosta kirjoneuletta ranteenlämmittimiin:

wips 003

wips 004

Ja ne valmistuki vielä!

lämmittimet

Kolmantena harjotustyönä alotin kirjoneulelapaset, ensimmäiset laatuaan tässä kutomossa. Ne ei valmistunu. Mutta sekään ei haittaa :).

wips 012

lapastekele

Kiinnostuneille ystävällisesti tiedotamme, että kyseinen malli on End of May Mittens, jonka ostin Ravelryn kautta jonain hövelinä hetkenäni. Onhan se aika ihana. Lapaset tulee sopimaan mun talvitakin kaveriks ku nenä päähän sitten joskus aikanaan kun ne valmistuu.

Oli hyvä haaste. Tein aika paljon kirjoneuletta enkä pelkää sitä enää. Vähän vaan vieroksun, kun se on vielä niin hidasta... Toisaalta se on parhaimmillaan äärimmäisen koukuttavaa, kun pitää tehdä vielä tämä kuvio loppuun, ai tosta alkoki muuten limittäin toi toinen kuvio, no vielä kolme kerrosta jne. Jos So You Think You Can Knit järjestetään toistekin, niin osallistun ehdottomasti. Oon aika laiska haastamaan itteäni opettelemaan uutta käsitöissä ja kuitenki se on hirmu palkitsevaa, kun oppii uutta. Mulla oli ihan Supernainen-olo noiden ranteenlämmittimien valmistumisen jälkeen, se oli ehdottomasti alun takkuamisen arvosta.

En siis päässy voittajien joukkoon itse tempauksessa (? ehkä, ei se niin kovin tiukkapiposta oo tuntunu olevan), mutta omassa henkilökohtasessa kilpailussani/haasteessani voitin aivan suvereenisti. Oonki jaellu henkisiä selkääntaputuksia itelleni jo puoltoista viikkoa. Hienosti meni.

7 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Kyllä sä olet voittaja! Eihän tässä ollut kriteerinä se saako työnsä valmiiksi vaan se että haastaa itsensä ja opettelee jotain uutta. :)

sirimi kirjoitti...

Kauniit ranteenlämmittimet ja lapaset. Taitava olet neulomaan kirjoneuleita!

joko kirjoitti...

eikös se niin mene, että harjoitus tekee mestarin?
lapane on kaunis!

Nunt kirjoitti...

Sähän sait valmiiksi vaikka mitä! Hyvä Lotta!

Ja sun muistikirja on ihana <3 Mullakin oli hieno aie kirjoittaa muistikirjaan, mutta lopulta kaikki muistiinpanot ja laskelmat olivat tapani mukaan post it -lapuilla kiinni taikka ohjeen reunassa harakanvarpailla...

viuhti kirjoitti...

Mulla vierähti aikamoinen tovi täällä, kun pölähdin sattumalta blogiisi. Kivoja juttuja, kivaa tekstiä. Saanhan linkittää blogisi blogiini? =)

- C kirjoitti...

Selailin näitä SYTYCKin blogeja satunnaisesti ja pitää kyllä sanoa että sulla on ollu ihanimmat lapaset mitkä oon varmaan ikinä nähny :> söpöt ku mitkä ja varmasti lämpimät!

Usimarjaana kirjoitti...

Voi pojat, yhdyn täysin Tuin sanoihin! Oot tosi taitava! Minulla ovat nuo ihanat end of may:t samassa vaiheessa kuin sinulla, vaan kun tuo minunkin kirjoneulomiseni on niiiiin hidasta... harjoituksen puutetta... edellisestä kun saattaa olla hyvinkin 10 vuotta aikaa... mutta kyllä me ne valmiiksi saadaan, eiks vaa!! :)