perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden viimeiset

Vuoden loppu on kulunu pakkoneuleiden parissa. Pakkoneuleet on mulle aina pakkopullaa, vaikka ois kyse kivasta neuleesta ihanalle ihmiselle. Se on kumma, miten se aina menee niin - ilolla lupaan tehdä neuleen ja oon otettu ja ylpeä kun mua pyydetään ja sitte kuitenki jossain kohtaa tikistän loputtomalta tuntuvaa urakkaa ja mietin, että miten oon taas tässä. Ehkä on kyse siitä, että lahjaneuleiden tarvii mun sisäisen Göbbelsin mielestä olla aina Täydellisiä. Omien neuleiden tarvii olla Todella Hyviä, mutta lahjaneuleiden Täydellisiä. Kai siitä tuleeki stressi, kun joka suurinpiirtein joka silmukkaa pitää tarkkailla...

Ja pakkoneuleiden myötä bloggaamisestaki tuli ehkä vähän pakkopullaa. Bloggaan jakaakseni iloa ja ideoita ja jos iloa ei ole, ei ole paljoa jaettavaa. Sen takia ehkä langat hiljeni täällä päässä (pun intended). En oo ihan vielä ratkassu, mitä teen pakkoneuleiden suhteen tänä vuonna. Toisaalta ei oo mitenkään reilua, että mun parhaasta harrastuksesta tulee suorittamista. Toisaalta en vaan osaa olla, jos joku läheinen tarvii jotain lämmikettä ja mä voisin tehdä asialle jotain. Miten te ootte ratkassu tämän pulman?

Mutta näytetään sitte niitä pakkoneuleita :). Miäs sai kynsikkäät. Miäs on puhunu pilkkikynsikkäistä koko talven, mutta koska inhoan tehdä mitään sormikkaisiin viittaavaa (sormet on niin ärsyttävää näpertämistä!), oon vaan tyylikkäästi väistelly pyynnöt. 20.12. oli Miähen synttärit ja annoin lahjaks neulelahjakortteja, tilausoikeuksia faimon omin kätösin kutomiin neuleisiin, jotka alotettais heti kun lahjakortti tuotais eteen. Meni noin puoli tuntia ja sain käteeni kynsikästilauksen. Ääs.

finishedobjects 003

On niitä kaks. Meillä oli vaan ennen kuvan ottoa pientä luovaa erimielisyyttä uudenvuoden vietosta ja kuvanottohetkellä Miähen pokerit meni päin pyllyä. Tämä oli asiain tilan huomioon ottaen musta ihan hyvä poseeraus :). Malli on omasta päästä, lanka Artesanon alpakkaa (42 g), puikot 2,5-milliset. Ja sormien väkertämiseen meni kaks kertaa niin paljon aikaa kun kämmenosien. Katoin kellosta. Otti päähän. Mutta Miähen mielestä kämmekkäät on täydelliset, menköön nyt tämän kerran...

finishedobjects 004

Kummityttö sai villasukat. Multa loppu käsityöt kesken kun oltiin anoppilassa joulunvietossa, joten luvan kanssa pengoin anopin varastoja ja tein tytölle pyydetyt sukat. Valittin värit varman päälle, 5-vuotiaan luulis tykkäävän tyttötyttöilystä :). Kolmosen puikot, malli omasta päästä, langat jotain villansekasta.

finishedobjects 008

Minä sain jo kauan sitten hirmu kivat sukat. Näiden lanka on Laululinnulta saatua IndieDyerin Supersockia, ihkuylläri yhdeltä jalokivivärien ystävältä toiselle. Malliks valikoitui Mojo, joka tosin nurinkurisesti tappo hetkeks aikaa sen vähäsen neuleinnostuksen, mikä mulla oli... Mutta valmiit sukat on ihan parhaat! Pehmoset ja värit menee niin hienosti ja hauskan näköset. Harmi tätä talven valoa (ja ehkä ihan pikkusen minun nilkkoja), ette saa parasta mahdollista kuvaa sukista. Oon kuitenkin saamassa lisää ihkusukkia, ehkä niitä kuvataan taas arkku-sohva-studiossa:

finishedobjects 031

finishedobjects 029

Entä SYTYCK?

Ei tullu mekkoa, tuli lapanen :D.

finishedobjects 011

Ja syy näkyy alla. Cleopatra Wrap Malabrico Lacesta hyvälle ystävälle kolmen viikon päästä oleviin häihin. Vielä on pingotusta vailla... mutta kai sen kerkiää. Ja sitten kun saan lace-vahvusen shaalin pois päiväjärjestyksestä, riittää ehkä energiaa fingering-vahvuselle mekolle. Kyllä siitä vielä valmis tulee! Koska siitä tulee ihana. Eikä tää tempaus hukkaan menny: selätin kirjoneulekammoni. Ihan hyvä lopputulos minusta.

14 kommenttia:

Rannae kirjoitti...

Mä olen ratkaissut pakkoneuleongelman sillä, että teen vain, jos oikeasti on aikaa ja huvittaa. Enkä suostu tekemään "teetkö ens keskiviikoks pitkät polvisukat ohuesta langasta"-tyyppisiä neuleita. Ja pidän keskeneräisinä myös sellaisia mukavia neuleita. Kun alkaa ärsyttää pakollinen neulonta, on kiva neuloa hetken aikaa jotain mukavaa. :)

Hyvää uutta vuotta sinulle :)

Maikki kirjoitti...

Ihana postaus, sinulla on ihana tyyli kirjoittaa :)

Miia-Rebekka kirjoitti...

Mulle käy kans aina just noin, että oon tosi otettu, jos joku pyytää mua neulomaan jotakin ja aika usein tulee itekkin kyseltyä siskolta tai äidiltä, että mitä tarvisivat. Sitten niiden toteutus on kuitenkin niin pakkopullaa että. Vedän jotenkin hirveän stressin niistä neuleista aina.

villapeikko kirjoitti...

Hyvää Uutta Vuotta!

Minna kirjoitti...

Osasit juuri oikein kuvata tilausneuleiden fiiliksiä!

Ja nuo lapaset on i h a n a t !

MariJ kirjoitti...

Kauniita neuleita, etenkin tuo lapanen!

annii kirjoitti...

Ihan samat sävelet täälläkin lahjaneuleiden kanssa. Suurella innolla niitä aina aloittaa, mutta jossakin vaiheessa järjetön itsekritiikki vie kaiken ilon neulomisesta.

Eli kerro toki mullekin, jos löydät ongelmaan ratkaisun. :)

Kytsätär kirjoitti...

voi ei..noita pakkoneuleita, kokomusta on! Ne joille teen on minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä mutta aika/ymmärrys ei yleensä käy yksiin. Ja noi miehet ja mistä ne sitten oikeasti tykkää?:):)

-maria- kirjoitti...

Mä teen neuleita vain lahjoiksi, en tilauksesta. Siis jos joku jotain tarttee, niin saa vihjata, mutta en oikeastaan koskaan lupaa mitään. Eli teen, jos huvittaa, sitten kun huvittaa. Ja kyllä mä niitä sitten aina toisinaan teenkin, mutta en tosiaan "tilauksesta".

Itsekästä? Ehkä. Mutta on epäreilua, jos harrastuksesta tulee työtä/pakkopullaa.

Usimarjaana kirjoitti...

Ihana tuo lapasmalli! Mulla paraikaa puikoilla :)

outi kirjoitti...

Hyvät lapaset ja niin paljon kaikkea muuta! Ja öhöm, niistä silmukkamerkeistä.. Menin poloinen ottamaan semmoisen paypal-tilin ja sitten kurvailin etsyssä ja huomasin tilanneeni myös merkkejä. Anteeksi, että kävi näin. Jos heräteostos osoittautuu kivaksi, tarvitsen luonnollisesti merkkejä jatkossa lisää, joten jään vaanimaan seuraavaa silmukkamerkkimyyntipostaustasi ja isken sitten. Että ei tarvitse varta vasten minulle ruveta nyt, kun tällä tavalla karkasi se mopo.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana lapanen!! Onko malli oma vai löytyykö ohje jostain??

Minna kirjoitti...

Ihania neuleita taas kerran. :) Hatunnosto tuosta huivista! Todella upean näköinen. Ei ihme, jos SYTYCK-mekko on jäänyt vähemmälle huomiolle. Odotan toki sen näkemistä myös. (josko itsekin uskaltasi sen neuloa...)

Pakkoneuleista on sanottava, etten ota niistä (enää) stressiä. Mies ja lapset ainakin ovat kiitollisia kaikista tuotoksistani, eivätkä ole turhan kriittisiä. Siispä olen päättänyt, että jos virhettä ei huomaa käsivarren mitan päästä ja jos purkamisessa on hirveä työ, niin sitten virhe saa olla. Ihminen ei ole kone, virheitä saa tulla. Se on vain elämää. :)

Hyvää alkanutta vuotta!

:)MM

ps. Pupun saaja oli kovasti kiitollinen lahjastaan ja ärisi sille innokkaasti. :D

Lotta kirjoitti...

Rannae: tuon ku oppis! Ehkä teen ens vuonna ja jatkossa ainaki niin, että en suostu mihinkään deadline-neuleisiin... Monta kudintahan mulla on aina kesken, kyllästyn niin helposti :).

Maikki: voi kiitos :).

Miia-Rebekka: no juuri näin. Ja sitte Miäs aina neuvoo, että no älä stressaa. Mutta kun se ei oo niin helppoa.

villapeikko: tack detsamma! Vaikka tälleen vähän myöhässä :).

Minna: no en ainakaan näytä olevan yksin pulmani kanssa :). Kiitos lapaskehuista, laitoin tiedot mallista tohon uudempaan postaukseen.

MariJ: kiitos! En meinannu tunnistaa, kun olit vaihtanu nimimerkkiä (no joo, jopa yhen kirjaimen verran), mutta kiva kun taas kommentoit!

annii: en lupaa keksiväni ratkasua ihan äkkiä, mutta varmasti kerron, jos sen löydän :). Itsekritiikki on ahterista!

Kytsätär: niinpä, ja sitten ku niitä läheisiä ja rakkaita alkaa vähitellen olla aika paljon... Onnellinen tilanne sinänsä, mutta joutuu sormet koville, jos kaikki meinaa vaatettaa :). Ja miehet. Ei kai tarvi sanoo enempää.

-maria-: tuo on hyvä periaate. Mun täytyy pistää vakavaan harkintaan, että pystyisinkö ottaan saman käytännön itelleni. Kiitos kommentista!

Usimarjaana: no niin on :). Semmonen vähän erilainen. Ja sopivan hippi.

outi: no vastailin taas ristiin sun blogiin, mutta nou hätä :). Etsy on hyvin kannatettava paikka, sieltä pitää tilata mistä löytyy ihkuimmat merkit. Ja seuraaviin merkkimyyjäisiin teen vieläki ihkumpia, katotaan kuka sitte sortuu =).

Minna: käsivarren mitta on ihan sopiva arviointikriteeri. Tarvis tehdä semmosesta kädenojentelusta rutiinia lahjaneuleitaki tehdessä... Hauska kuulla että pupu oli paitsi sopiva unikainaloinen, myös sopiva ärinäkumppani :D.