torstai 11. marraskuuta 2010

Onkopakko

Tämä alkutalvi on mulle aina niin ankeeta aikaa. Mulla on taipumusta kaamosmasennukseen ja lisäks palelen helposti. Joka vuosi on semmonen olo, että hitto, tuliko se talvi tänäki vuonna. Talvi yllätti bloggaajan.

doihaveto 021

Vitamiinit ja kalanmaksaöljy pitää fyysisesti pirteämpänä, varsinkin kun sitrusallergiani takia en saa ruokavaliosta helposti tarpeeks c-vitamiinia auttamaan raudan imeytymisessä. Pillerit, kapselit ja tabletit on hyvästä, mutta ärsyttää syödä niitä. Onkopakkosyödä.

doihaveto 019
Alkutalviketutus heijastuu muuhunkin elämään kun väsymykseen ja pilleriärsytykseen. Lupasin kutoa Miähelle sukat ja kaulahuivin, joten ne on kudottava. Rakastan Miästä hurjasti ja haluan tehdä sille juttuja, varsinkin kun se arvostaa niitä tosi paljon, mutta onkopakkokutoa.

Ja opinnot ne vasta vihoviimesiä onki.

doihaveto 007

Mulla on jäljellä enää gradu ja kaks seminaaria. Mun tarvii enää tehdä yks kirjatentti, yks luentopäiväkirja ja yks seminaarityö, jotta saan haettua lisää opintotukea, joka loppu kesken kun vuosi sitten sairastuin eikä opinnot edenny. Nyt opiskelut kiinnostaa taas ihan sikana, mutta määrä vaan on vähän liikaa. Onkopakkolukea yli tuhat sivua tähänki tenttiin, samperi. Anteeks. Mutta nelisataasivunen kirja, josta vaan puolet on edes omaa alaa, onkopakko. Onhan se pakko, mutta tein vakaan päätöksen, että tämän teen huonosti.

Pakko se on priorisoida. Koska tämän haluan tehdä hyvin:

doihaveto 001

Häähuivi hyvälle ystävälle, lankana aivan uskomattoman pehmeä Malabrigo Lace ja mallina Cleopatra Wrap kirjasta Sensual Knits. Eilen alottelin, 22.1. on häät. Mutta laskin, että kudoin sitä kahden sentin tuntivauhtia, eli ehdin kyllä. Tämä neule ei onneks ole kun pikkupakko, mielenkiintonen malli ja ihana lanka lievittää deadline-ahdistusta. Ei sillä, että deadline ois liian pian. Vaan sillä, että on olemassa deadline.

Minen tykkää pakkojutuista, piste.

----

P.S. Edellisen postauksen silmukkamerkeistä on jäljellä seitsemän. Minun rahantarve tuli täytettyä, helpotuksen huokaus, mutta jääköön nuo tuonne olemaan, jos joku kaipaa merkkejä.

5 kommenttia:

Vape kirjoitti...

Ei ole pakko.
Kymmenen eniten C-vitamiinia sisältävän elintarvikkeen joukossa ei ole sitrushedelmiä. http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2270&lang=fi.
Löytyisikö noista sopivasti appelsiinin korvikkeita? Tosin 100 g persiljaa taitaa olla jo aika iso nippu.
Jaksamista kaamokseen!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Lotta sinulle piristävästä kirjeestä! Silmukkamerkit on kauniit ja tulee ahkeraan käyttöön.
Terveisin -Ritva-

Anna-Kaisa kirjoitti...

Tsemppiä kylmään ja hämärään marraskuuhun! Tenttikirjat ja välillä jopa neuleet tuntuvat pakolta, mutta pieni paussi jonkin muun touhun parissa piristää kummasti.

PikkuUnelmia kirjoitti...

Pakkojutut on pakkojuttuja. tuntuu tutulta. mullakin jotenkin kaikki pakkojutut joilla ei ole deadlinea jäävät junnaamaan hamaan tulevaisuuteen... jotenkin sitä onnistuu mielessään priorisoimaan aina muut asiat tärkeämmiksi... kuten vaikka sukkien neulomisen joululahjaki, jolloin tutkielman kirjoittaminen ainakin mulla jää tekemättä... plääh, tuossa ne matksut odottaa avaamista, pitäisikö tarttua niihin vai villasukkaan...!

Anonyymi kirjoitti...

Joskus on vaan pakko, vaikkei yhtään huvittais. Itselleni yleensä kuitenkin tulee pakkosuorituksen jälkeen hyvä mieli, tyyliin:

- Teinpäs sen!
- Nyt ei enää tarvitse miettiä sitä! (helpotuksen huokaus)
- Teinpäs tehtävän muuten tosi hienosti!
- Olenpas minä sittenkin aikas hyvä!

Sitten voikin hyvillä mielin rötväillä taas jonkin aikaa. :D

:)MM