maanantai 17. marraskuuta 2008

Epätyypillistä käytöstä

Mun elämässä on viljelty viime aikoina niin paljon epätyypillistä käytöstä, että en oikeen tiiä mistä alkaa. Ehkä alotan siis Pirenan haasteesta ja niistä kaikista vanhimmista epätyypillisyyksistä, a.k.a. viisi omituista tapaani.

1) Mikäli jossakin mun vaatteessa on semmonen polyesterisatiininen pesuohjelappu, en saa rauhaa, vaan mun on pakko hiblailla sitä sormieni välissä. Kauheen vaikee kuvailla, mutta niistä kuuluu siis semmonen merkillinen viuh-viuh-ääni kun niitä kihnuttaa nurja puoli toisiaan vasten. Eriskummallista, tiedän. Tää alko siitä, kun noin 3-vuotiaana sain semmosen tyynyn, jossa oli valtava pesulappu ja unta ootellessani räpelsin sitä. Ja 21 vuoden jälkeen tavan karistaminen on jo melko mahdotonta, tosin rajotan sitä niin, että leikkaan ne laput vaatteista irti ja säilön kirjotuspöytäni laatikkoon... stressilelu numero uuno, mikään ei tuu lähellekään :). Rrrakastan mun lappuja.

Ja tohon mun eriskummallisuuteni oikeestaan keskittyyki, tuon jälkeen mikään muu tapa ei tunnu niin hullulta :D. Noh, koitetaan.

2) Syön aivan hillittömiä määriä jäätelöä ja suklaata enkä tuu pahoinvoivaks. Puoli litraa jäätelöä ei oo juttu eikä mikään, eikä 300g suklaata, siis yhdeltä istumalta. Miten voin? Hyvällä harjottelulla ;).

3) En voi kuunnella musiikkia ja tehdä mitään muuta samaan aikaan. En vaan voi keskittyä, alan vaan kuunnella, että aika jännä sovitus ja uu mikä hieno purkaus seittemänneltä asteelta takasin toonikaan ja aika jännä miten vaihtavat välillä 6/8-tahtilajista 4/4:ään. Soitin siis aikaan 12 vuotta pianoa ja opiskelin pari kurssia musiikin teoriaa.

4) En yleensäkään voi tehdä kahta asiaa samalla aikaa, oon täydellinen putkiaivo. Koittakaa vaikka jutella mulle ku luen. Ei muuten onnistu.

5) Öööö, tekee jo tiukkaa. Oon melko tavallinen. No laitan tietokoneen päälle heti ku herään.

Ottakoon haasteen vastaan ken tahtoo.

Noin! Palkinnoks niille tänne asti lukeneille kuva valmiista neuleesta:

unusual behaviour 008

Viides valmistunut joululahja. Se on Omppu omppunen, Tikrun blogista, mutta latauslinkki näyttää nyt vanhentuneen. 95 grammasta Multi Mohairia tuli 25 cm levee ja noin 165 cm pitkä huivi. Puikot 5,5 mm. Ja epätyypillistä käytöstä tässä huivissa? Mua ärsytti suunnattomasti neuloo sitä! Mallissa ei mitään vikaa, siitä se ei voi johtua. Ehkä se on toi lanka. Musta se ois ollu paljon nätimpää ilman noita liiloja raitoja tuolla välissä. Ja seki on kyllä epätyypillistä, että en oo ikinä saanu projektiin varattuja lankoja kulutettua näin tarkkaan:

unusual behaviour 007

Epätyypillistä käytöstä oli myös se, että minä en käynyt kädentaitomessuilla. Muutenki lankalakko on pitäny hyvin, oon aina neulonu ensin pois isomman määrän vanhoja ennen kun oon ostanu uutta. Paitsi että tänään vähän kilahdin Aili Jokisella. Menin ystäväiseni kanssa kahden naisen rintamalla paikalle (ja silti se kyttäys otti hermon päälle, tyylikkään aurinkoisesti silti vaan toivottelin heipat mennen tullen), ja ostin nämä

usual behaviour 005

ja nämä

usual behaviour 004

ja nämä

usual behaviour 003

ja vielä nämäki

usual behaviour 002

(Pienet kuvat tekee rikkomuksestaki pienemmän, huomaatteko ;))

Tämä liittyy siihen kaikista isoimpaan epätyypilliseen käyttäytymiseen, jonka suhteen tulimme tänä aamuna lääkärin kanssa siihen tulokseen, että terapia on paras vaihtoehto. Aika hurjaa. En ajatellu sitä paljon tämän enempää ruveta käymään läpi näin julkisessa paikassa, mutta saa multa siitä kysellä silleen enempi face to face. Lyhyesti sanottuna syytän ja syyllistän itteäni niin paljon niin kaikesta mahdollisesta, että se toisinaan käy itelle rankaks. Ja päädyin siihen, että en halua koko elämääni reagoida asioihin näin. Ensiavuks sain määräykset jutella ihmisten kanssa ja tehdä niitä asioita, joista oon ennen tykänny. Ostin siis lankaa ja annan itelleni täyden synninpäästön. Opiskelusta pidän taukoa huhtikuun loppuun, töissä on sentään ihan mukava käydä ja seitsemän päivän työnteolla kuukaudessa elän enemmän herroiks ku opintotuella... mikä kertoo valitettavasti enemmän opintotuesta ku mun palkasta.

Että juu elämä on välillä :). Ja oikeastaan pidän tilannettani melko kadehdittavana - viis kuukautta 70-prosenttista rentoutta ja käsitöitä ja 30-prosenttista helppoa, mukavaa työtä ei kuulosta ollenkaan pahalta. Se kuulostaa suorastaan oikeen hyvältä minusta.

13 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Mäkin tykkään hiplata noita lappuja ja tunnistan hyvin tuon viuhviuh-äänen :) Kivoja sukkalankoja oot korjannut kotiin, lokoisia ja rentouttavia neulomis- ja työhetkiä!

Hansu kirjoitti...

Koulu stressaa valitettavasti aika paljon. En ole ennen ollut stressityyppiä, mutta Kuopioon muutettuani ja sovittaessa suhde-elämää, järetöntä välimatkaa, koulua ja töitä ei muuta olekaan kohta kuin stressiä. Kiireiaikoina pitäis vielä revetä lisätöihin kun yhen työntekijän penska on aina sairaana...

Ota rennosti ja lepää neuloen ja syöden suklaata :D

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että korjausliikkeet ovat tehtävissä noin helposti! Selkeästi tunnut jo aurinkoisemmalle! Vaikkakin kyllä postauksesi kuten itsekin, olet aina aurinkoinen!

tippi

Maartsi kirjoitti...

Olet kyllä opiskellut enemmän kuin pari kurssia teoriaa, jos tunnistat sointukulkuja noin hyvin. Nimim. B-solfa tehty, elmu tökkii.

Toivottavasti löydät hyvän terapeutin. Voin selvittää omaa tilannettani, kun seuraavan kerran nähdään.

Villasukka kirjoitti...

Kakkos- ja vitoskohta pätevät meikäläiseenkin. Tosin kissojen laatikot tulee putsattua ennen koneen päälle laittamista.

milliini kirjoitti...

Myyn sulle vaikkas t-kirjaimen. Halvalla lähti, nolla euroa.

Samma kirjoitti...

Tämä menee kans vähän mollivoittosissa fiiliksissä. Töiden aloitus ja sen mukanaan tuomat syyllisyyden ja huonouden tunteet on yllättäny mut ihan täysin... Tuntuu hassulta olla jotenkin niin samoilla aaltopituuksilla ja kokea asiat tärkeiks sun puolesta, vaikkei olla koskaan livenä tavatukaan. Pitäsköhän mennä kahville ;)?
Kaikesta huolimatta oikein mukavaa ja rentouttavaa päivää!

KirsiÄr kirjoitti...

No nyt mulla kaikuu koo päivän se pesuohjelappujen ääni päässä...

Hyvää matkaa parempaan päin!

uhoava gnu kirjoitti...

viuhviuhin tunnistan minäkin, vaikken niitä lappuja kovin usein hiplaakaan.
Tuo 70-30-suhteinen elämä kuulostaa mahtavalta, riittää aikaa mietiskelyyn ja muuhun miltä hikipäässätyönteko auttaa karkaamaan.
Ihania lankoja!

Lotta kirjoitti...

Hihii! Mä luulin että oon ainoo maailmassa jolla on lapputapa! Äiti osas tarkentaa, että itse asiassa se oli jo noin vuoden vanhana ku niihin tykästyin... se on siis jotain täysin vaistonvarasta, ei ihme että sille ei voi mitään ;)

Kiitos teille kommenteista, oon melkein hämilläni niitä lukenu. Vaikka kyllähän sen ois voinu arvata, että neuleblogimaailmassa on ihania ihmisiä.

Samma, mennään vaan kahville jos haluat, valosan aikaan saan aina paremmin itteni liikkeelle eli juuri sillon ku normaalit ihmiset on töissä :). Heitä vaikka spostia lottamattila at gmail piste com. Ja neuletapaamisissaki pyörin kyllä aina toisinaan, tänään en pääse mutta varmaanki taas joulukuun kolmantena keskiviikkona.

Ja Milliini, kiitos, kaupat tuli :). Satuitki antamaan sellasen kirjaimen, jolla alkaa moni mun suurista rakkauksista.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kaunis huivi! Olen tuota mallia tainnut itsekin johonkin soveltaa, mutta tuollalaillahan se pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Tsemppiä kulkuun kohti aurinkoista tulevaisuutta!

t. JohannaH

Minna kirjoitti...

Heh :D kohdat 2, 4 ja 5 kuulostavat liiankin tutuilta. Kattelen tuota mun parempaa(?) puoliskoa ja huomaan lievän sukulaisuussuhteen. :) Kohdasta 2 voisin sanoa vielä, että "runs in the family". Olet aito Mattila.

Hyvä, että saat itsellesi aikaa rauhoittua ja levätä ja keskittyä mukaviin asioihin. Se tekee hyvää. :)

Pirena kirjoitti...

Kaunis huivi minunkin mielestäni. Mukavia noi sun omituisuudet. Tuo eka vallankin tuttu mun 22 vuotiaan poikani tavoista.