Startitis maksimus

Joskus on kiva alottaa kerralla niin monta uutta työtä ku sielu sietää. Siks on ollu bloginki puolella hiljasempaa nyt, ei oo ollu mitään näytettävää :). Siispä näytettäköön niitä keskeneräsiä.

Haruni-huivi (Ha-ru-ni, ei Ha-nu-ri, vaikka jotku Miähet mitä väittäis) lähti puikoille Amelielta blogiarpajaisvoitetusta vuosikertalangasta. Kultaa ja hopeaa! Tulee hienosteluhuiveista hienoin.

Pidempiaikanen projekti on Silk Kerchief Scarf, jonka ohjetta ei valitettavasti ole enää saatavilla - onneks olin ehtiny tallentaa sen koneelleni. Vähän kärsii kutomisinto tämän suhteen liiasta helppoudesta, ei sitä ainaoikeaa jaksa ilman jotain muuta viihdykettä. Lankoina on vadelmanpunanen Trekking ja mailitiponinvärinen Sukka-puffa (väri siis My Little Pony).

Ehkä kaikista ihanin keskeneräsistä huivintekeleistä on kuitenkin tämä Andrea's Shawl. Sain ohjeen Tuilta lahjaks ja käytän kahta lempparilangoistani, Noro Silk Garden Sockia ja Jitterbugia. Tulee aika täydellinen huivi, uskon.

Yks huivintapanen ehti jo valmiikskin mökkireissulla. Caera Cowlin kudoin ihananpunaisesta Fortissiman Klassik mit Teflon -langasta. Kolmasosa langasta on akryyliä, mutta väri oli niin täydellinen, että se oli silti ostettava. (Ja tietysti nyt kun näin sitä hehkutan, en saa sävyä oikeaks, vaikka mitä säädin kamerasta ja Flickristä.) Jäljelle jäi paria metriä vajaa kerää, josta aattelin tehdä lenkkipipon, kunhan toimeennun :). Kaulurista tuli aika napakka mun käsialalla, mutta ei haittaa, se käy tuommosena erinomasesti tuulitakin alle lenkille ja paukkupakkasilla jonkun ison huivin alle talvitakin kaveriks.

Ja sitten lisäksi puikoilla on sukkia (o-ho!!! :p).

Argh, miten vaikeesti kuvattava väri!

Embossed Leaves Socks ja Undulating Rib Socks on molemmat kirjasta Favorite Socks ja molemmat oon kutonu kerran aiemminki. Mutta lehtisukkaset meni kultaselle vanhalle ystävälle ja ribbisukat huovutin saappaissa mettätöissä (sen kerran elämässäni, kun oon ollu mettätöissä :)). Molemmissa lankana Novita Nalle Aloevera.

Kolmas nallesukkapari hyppäs tekolistalle heti, kun törmäsin siihen Ravelryssä. Kalajokiset sukat! Kotiseutukaiho, ah ja voih. Ja todella hieno malliki vielä kaiken lisäks. Mun pulleaan tassuseeni nämä sukat on vähän kapeat, mutta en silti halunnu muuttaa mallista mitään, koskapa se näytti niin hyvältä ja toimivalta. Kyllä ne käytössä löystyy...

Viimenen sukankutimista on CookieA:n Angee-sukat Noro Kureyon Sockista. Oon tykänny mun ekoista Noro-sukista niinku hullu puurosta ja pitkään oon miettiny, että täytyis tehdä toiset. Mutta Noro on kallista, mallin pitää olla just eikä melkeen! Viimein istuin alas pikku pepulleni ja aloin selata sukkakirjojani. Angee on tälle langalle ja tälle värimaailmalle juuri oikea malli, mulle tulee mieleen merilevät ja lapsuuden kalastajaleikit :). Pienellä tyytyväisellä hyrinällä ootan sitä hetkeä, kun saan valmiit sukat jalkaani, näistä nimittäin taitaa tulla uudet paraatisukat.

Ja niin. Sitte menin taas ja sekosin.

Tulee uus peitto! Isompi! Enemmän värejä! Enemmän pääteltäviä langanpäitä!

Nyt kylläkin päättelen langanpäät aina jokasen valmiin palan jälkeen. Enkä virkkaa joka päivä enkä liian monta lappusta päivässä. Valmista tarvii kuitenki olla vasta syksyllä, ei kesällä tarvi torkkupeittoja :).

Ja nyt kun sopivasti roudasin kaikki keskeneräset parvekkeelle kuvattavaks (ei-niin-kuningasajatus, miksei sitä voi koskaan muistaa, että siellä on aamupäivisin ja keskipäivällä ihan mahdoton valo), niin taidanki parkkeerata sinne koko päiväks. Äänikirjaa, evästä, lämpöä, kudin, linnut huutaa, päiväkotilapset leikkii. Lotta tyytyväinen.

-----
Ai niin. Tulen tässä tänään järkkäilemään noita mun omia ohjeita omiks postauksikseen ja säätämään vielä ulkoasua. Ettehän hermostu. Sen jälkeen en enää koske koko kesänä ulkoasuun! Ei vaan tahdo Bloggerin valmiit värit riittää, kun on liian tiukka visio, että minkälainen värimaailman pitäis olla...