Niinku ois maratonin juossu

En oo ihan varma itekkään uskonko tätä todeks. Mutta ikuisuusprojektini Starsky valmistu vihdoin tänä tiistaina. Oh, behold:





Selän palmikot on lempparit. Kaikki kattoo nyt vaan niitä eikä mun ihme kuulantyöntäjä/emäntä/look-at-this-ass-poseerausta, unohtu kuvata selkäpuoli aiemmin ja piti peitellä käsivarsilla roskia ja sotkuja pöydältä :).

Takin alkutaival näkyy tässä postauksessa, joten oon melko varma, että tää oli pitkäaikasin työ ikinä. Ne saamarin banaaninlehtikuviot, anteeks nyt vaan! Palmikonkierrot nurjalla puolella oli vaan liikaa. En koko projektin aikana oppinu kattomaan nurjalta puolelta, missä mennään, joten joka armaalla nurjalla kerroksella piti kääntää työ vähintään kerran oikeinpäin syliin ja koittaa miettiä, mitä ihmettä nyt pitikään tehdä ja missä kohtaa. Pyh ja pah, en tykänny.



Mutta kuitenki - ite takki on oikeen ihana. Miten siinä voikaan niin käydä, sellanen tuska ja inhotus tekiessä ja sitte valmista takkia pitää pitää vähintään joka toinen päivä. Ja Isoveli käyttäytyy ilokseni aivan mallikkaasti, pingotus teki siitä ihan rehellisesti pehmeetä eikä hihat oo nukkaantunu yhtään kolmena käyttöpäivänä (mikä ei sekään Novitan langoilla aina oo taattua).



Yksi egoistinen karva sojottaa, mutta yhtäkään nyppyä ei löydy o/

Että varsin tyytyväisenä pidän takkiani tälläki hetkellä. Mikähän nyt on, jo ties kuinka mones neule putkeen, johon oon tyytyväinen :). Lankana siis Novitan Isoveli 612g (eli 6 ja puoli kerää, purnaus purnaus), puikkoina kuutoset muualla paitsi vyössä ja vyölenkeissä vitoset. Koko on se pienin - kerranki, hahaa, seki tuntuu mukavalle.