Oi Karnaluks, oi Karnaluks

Eipä oikeen ajatus juokse. Oli ihana kesänen päivä Tallinnassa, hyvää ruokaa ja erittäin hyvää seuraa ja erittäin ihania kauppoja, mutta klassisesti (kliseisesti) on vähän sellanen "Mikä maa, mikä valuutta?" -olo. Saatte siis kuvia.



Pronksi Lõngapoodiin osuttiin matkalla Karnaluksiin (en myönnä taka-ajatuksia reitin valinnassa ;)) ja voi sitä onnen määrää kun löysin hyllystä vironvillaa todella kauniissa väreissä. Tässä vyyhdissä on 270g, hinta 140 kr eli n. 9,30 EUR. Myyjä oli hirmu mukavan olonen myös.



Liukuvärjättyä piti ottaa kaks vyyhtiä, että varmasti saan Ruskan.

Karnaluks oli aarreaitta myös ei-neuloville ystäville, sieltä kun sai myös kassinkahvoja, helmiä ja Lanarten kirjontapakkauksia. Toisen ystävän kanssa puhuttiin vielä kotimatkalla laivassa, kuinka ihanaa oli ostaa käsityötarvikkeita, mikä autto aika hyvin hälventämään mun huonoa omaatuntoa kun raahasin kamut kävellen K.A. Hermannille asti.



Mun ei ollu suunnitelmissa ostaa lankaa Karnaluksista, mutta kun sai 13,20 eurolla tosi kauniin väristä sataprosenttista villalankaa villatakillisen verran, niin enhän mä pystyny sitä sinne jättämään. Väri on vaikee kuvattava, mutta ah niin kaunis, ja tuntuis olevan vielä ihanan pehmeetäki. Onko kellään kokemuksia että nyppyyntyykö tuo?



Näitä sieltä kilometrien takaa lähdettiin hakemaan (paitsi vetoketjut oli jostain vanhankaupungin kangaskaupasta). Ja oli nuo Addit ja kaikki muuki pöyristyttävän halpoja, 35 kr, 40 kr ja 60 kr oli hintoina puikoilla (2,35, 2,65 ja 4 EUR). Mukava setä tiskillä myhäili partaansa ku me hihkuttiin toisillemme että Täälä on tämmöstäki! ja Miten tää voi olla niin halpaa! ja Oi kattokaa mitä tuolla on! Puhu hyvin suomea ja laskeskeli kiltisti ja erikseen pyytämättä meille hintoja euroissa.

Ja sitten piti vielä mainostaa, että vanhastakaupungista löyty puoli kasilta aukeava kiva kahvila, oliko se nyt Virulta. Kuudella eurolla ihana tomaatti-mozzarella-kesäkurpitsa-pestopatonki, minttutee ja suklaakakun pala. Ainoa vaan, että se paperi, jonka mä otin muistaakseni paikan nimen, oliki sokeritehtaan mainos... Mutta siis semmonen on olemassa, kiva sisustus, hyvät hinnat ja ihanat ruuat ja ihan Raekoja platsin nurkilla. Ja Sadamarketin yläkerrassa vironvillakojun vieressä oli myyjänä muori, joka haukku meidät idiooteiks kun kaadettiin (mahdollisesti, saatto myös olla joku muu) kukkamaljakko lattialta eikä muuta ku nostettu se pystyyn. Ois varmaan vaatteisiinsa pitäny pyyhkiä se vesi. Liikaa idioottituristeja nähtynä?

Huoh. Nyt on kuitenki palattava ihan vaan kaurapuuron pariin ja keitettävä itelleen aamupalaa. Jos jatketaan kliseisellä linjalla, niin olo on väsynyt mutta kovin onnellinen. Yhdet valmistuneet sukat tulee sitten esittelyyn kunhan olo ei oo enää ihan yhtä pölähtäny.



* ainiin ainiin, KristiinanSilmukat teki tästäki matkasta helpomman, kattokaa tästä osotteesta ohjeita niin kaik sujuu kuin tanssi!