Harras harrastus

Kiintopiste hukassa

2012-01-19T12:01:00.001+02:00

Kävin silmäleikkauksessa. Sarveiskalvoni olivat liian ohuet LASIK- tai FEMTOLASIK-leikkaukseen, siis niihin joiden jälkeen näkö on heti kunnossa. Sen sijaan silmäni leikattiin vanhalla tekniikalla, joka on turvallisin kaikista ja jota voidaan käyttää ohuillekin sarveiskalvoille, mutta jonka paranemisaika on kahdesta viikosta kahteen kuukauteen.

Leikkauksesta on nyt kolme viikkoa. Näen jo pienaakkosillakin kirjoitetut tekstiviestit eikä minun tarvitse suurentaa tietokoneella fonttia kuusinkertaiseksi. Mutta silmät väsyvät nopeasti. Ja etsimen läpi en näe selkeästi.

Tekniikka toki auttaa, rakkaassa kamerassani on tarkennusvaloa ja etsinpisteitä jos jonkinmoisia. Mutta en pysty säätämään diopterisäädintä kohdalleen. Eikä kuvista tule selkeitä, vaikka siltä näyttäisikin teknisten avustajien mukaan.

Katselkaa siis vanhempia kuvia.

Neulepläähkin on.
Olen vähän neuvoton.

Blogeja sen sijaan olen tykännyt lueskella. Siitä ei tule paineita ja se ei velvoita mihinkään. Laitetaanpa nyt siis kiertoon se Villapeikon myöntämä palkinto. Annan palkinnon eteenpäin sääntöjen vastaisesti vain 7 bloggaajalle, eikö olekin parempi niin kuin jos etsisin väkisin monipuolisia bloggaajia.

(Ja ai niin, se palkintonappula.)

Adelheid tekee kaikenlaista ja olen kateellinen, kun hän osaa ommella niin hyvin.
Neitimattsson tekee mitä vaan mistä vaan, tuntuu. Ja voin melkein arvata, ettei hän laita palkintoa eteenpäin :). Se ei haittaa.
Hanna kehitti ja taittoi OMAN LEHDEN. 'nuf said.
Toinen Hanna ompelee ja maalaa ja sisustaa ja ties mitä.
outi osaa mitä vaan, vaikka norjaa.
Laura leipoo ja kutoo ja ompelee ja sisustaa. Kadehdin.
Tiina tekee kaikkea ja kaikki järjestään ihanaa.

Jaaaa sitten näköjään 7 satunnaista faktaa minusta. En tiedä onko aivoni tarpeeksi satunnaisorientoitunut, mutta laitetaan nyt 7 ensin mieleen tullutta.

1. Olen kotoisin Raahesta, Pohjois-Pohjanmaalta. Muutin sieltä pois nelivuotiaana, mutta sieltä olen Kotoisin ja se on Tärkeä Asia.
2. Tykkään kamalasti manteleista (pöydälläni on mantelipussi, silmät osui siihen).
3. Olen viime aikoina halunnut kutoa hyvin vähän mitään. Mutta se, mikä pikkiriikkisen kutkuttaa, on harmaa villa.
4. Pyrin käyttämään vain eläimillä testaamatonta kosmetiikkaa (pöydälläni on myös Freemanin kosteusvoide). Tämäkin on Tärkeä Asia.
5. Jos ihmiset jaetaan auditiivisiin, visuaalisiin ja kinesteettisiin, olen ylivoimaisesti eniten visuaalinen ja ylivoimaisesti vähiten kinesteettinen.
6. Asun tällä hetkellä kämpässä, jossa vetää niin paljon, että päällä pitää olla normivaatteiden lisäksi kolmet villasukat, villapaita ja ranteenlämmittimet. Kuumaverinen Miähenikin on nykyisin kotona täysissä pukeissa ja se jos mikä on harvinaista.
7. Edellisestä kohdasta (ja parista muustakin asiasta) johtuen haluaisin kamalasti muuttaa. Mutta en minne tahansa. Haluaisin löytää kodin.

Olen varmaan blogihiljainen siihen asti, kunnes silmät ovat kuvauskunnossa. Tai sitten ehkä julkaisen jotain vanhoja sekalaisia sieviä valokuvia. Täytyy katsoa.

Ne lahjat

2011-12-26T15:57:00.000+02:00

Voi että on ollut kiireinen pari viikkoa! Otin teille kuvankin silmäpusseistani, jotka melkein lähenee roikkumisellaan polvia. Mutta se oli niin ruma kuva, että empäs julkaisekaan. Mutta puhistaan yhdessä, puuuuuuuuuh mikä kiire!

No niin ne lahjat. Ensinnäkin pieni Emmeli sai toisetkin sukat, koskapa lankakerä huusi niin kovasti hänen nimeään.

Omissa jaloissa tuntuu mukavalta tuommoset sukat, joissa on toinen joustinraita nilkoissa. Emme Emmelin kanssa päässeet keskustelussamme niin syvälle, että olisin voinut päätellä, yhtyykö hän mielipiteeseeni. "Meni te tiihen alle!" "Niin, kantapää meni siihen alle."

Tutut aikuiset sai meiltä tänä vuonna lahjaksi ihan vaan patalappuparin ja jääkaappimagneetteja. En halua enkä jaksa käyttää koko marras-joulukuuta lahjojen murehtimiseen. Ei se ole lahjojen antamisen tarkoitus. Näin ollen lähdin miettimään kohtuullisen vaivatonta lahjaideaa, joka sopii pienellä personoinnilla kaikille. Yhden patalappuparin virkkaamiseen meni kai pikkusta vajaa kymmenen tuntia, eli ei ollut aivan suhteeton vaiva tehdä niitä kaikille lahjottaville. Ja toisaalta lahjan saajan näkökulmasta patalappu ja magneetit on kuitenkin käyttöesineitä, vaikka ei Aina olisi halunnutkaan Juuri Tällaista lahjaa ja kyllä nyt elämäni suunta muuttui täydellisesti.

Mutta toisaalta en tahdo antaa myöskään mitävaanlahjoja, semmoisia joita voi antaa kenelle vaan, jos vaan vaihtaa lahjottavan nimen kortiin. Siispä mietin kunkin saajan makua ja keittiötä ja koitin mallata lappujen värimaailman niihin. Ja isoveljille ja äidille menevät magneetit tein äidinäidin nappilaatikon aarteista.

Tässä postauksessa oli tarkoitukseni jakaa myös eteenpäin Villapeikon antama tunnustus (josta kiitos ja kumarrus!). En ole kuitenkaan ehtinyt vielä käydä läpi readeriäni sopivimpien kymmenen toivossa. Tässä kohtaa pidän aiheellisena kiittää myös heitä kahta, jotka antoivat mulle toisenlaisen tunnustuksen kesän blogitauon aikana. Arvostin kyllä, vaikka en juuri silloin innostunut bloggaamaan ja jakamaan glooriaa eteenpäin. Yritän nyt saada tuon Versatile Bloggerin jaettua. Yritän parhaani, sovitaan niin.

Lahjonnan aika 2

2011-12-06T17:21:00.001+02:00

... ja koskapa tämä vuosi on todellakin Hyvin Poikkeuksellinen siinä, että olen saanut aikaiseksi itse tehdyt lahjat 98%:lle lahjottavista, olen kerännyt kirjanmerkkeihini ison joukon kivoja nettikauppoja. Ja itse asiassa olen siinä keräämisessäkin ollut itsekäs ja laittanut muistiin itsestäni kivoja kauppoja :). Mutta löytyy näistä lahjaideoitakin (muillekin kuin itselle).

Ja niin, en ole itse tilannut näistä kaupoista (vielä) mitään. En siis vielä pysty antamaan tyytyväisen käyttäjän suositusta.

Muuta kuin käsityösälää:

Aunty Cookie
crave jewelry design
Daiga daiga duu
diohej
De poppenkraal
Gardens of Whimsy
goshdarnknit
Happy Kathy
Heijastinkauppa
Howkapow
Jatta Pauliina
KLTWorks
Kooky Gems
Korumetsä
moumou design
OmaShop
PlastiCouture
Poor Dog Farm
Risky Beads
StuckTogetherMagnets
sugarcookie
Temptation Giftsin jättimukiosio
The Black Apple
The Fairie Market
Timber Green Woods
tinjami
årytrays
wickedcozy

Käsityösälää:

BigFish
GirlOnTheRocks
Ink+Wit
karaku
madbird
Piddleloop
springtree road
Teippitarha
Twisted fiber art
Wee Wonderfuls
Wildcraft

... ja mitä et näistä linkeistä löytänyt, löydät kyllä Etsystä. Etsy on ihana paikka. Etsystä uskaltaa ostaa, kun katsoo palautteet myyjän vasemmasta sivupalkista. Etsystä löytyy mitä vaan ja pystyy tukemaan pieniä käsityöyrittäjiä. Etsyssä on suomalaisiakin myyjiä - myyjiä pystyy hakemaan sijainnin mukaan. Etsyssä on Kaikkea Ihanaa. Paljon en ole vielä tilannut, mutta kunhan käyttökokemukseni kasvaa, aion tehdä oman postauksen Etsy-lemppareistani.

Lahjonnan aika

2011-12-06T16:36:00.000+02:00

Ylitin itseni tänä vuonna täydellisesti. Aloin tehdä joululahjoja jo lokakuun puolella ja valmista oli aikuisten lahjojen osalta jo marraskuun lopulla. Tämän enempää en kuitenkaan vilauttele, tutut kuitenkin osuis blogiin.

Sen sijaan pieni Sisu-poika ei käsittääkseni vielä tiedä koko Intter Netistä hölkäsen pöläystä. Tai no toisaalta, jos muistan mitään lapsuuden lahjoista, niin ehkä olisi parempi tietää jo etukäteen odotella pehmeää pakettia... =)

Ja voi minua, rikoin toisenkin lapsuuden valan ja kudoin housuihin paljon kasvunvaraa. Paljon. Ajatuksena oli, että nämä pöksyt menee vaikka kolme talvea, kun rullaa joustimia auki. Ehkä Sisu antaa vielä mulle anteeksi...

Vaippatilan muodostaminen aiheutti harmaita hiuksia. (Oikeasti, löysin ekan harmaan hiukseni pari päivää sitten!) Ehdotin ensin Sisun äidille monsteripöksyjä, mutta ne ei ilmeisesti ottaneet tulta alleen. Ja kun valinta raidoittaa oli jo siinä vaiheessa tehty, angstasin pitkään, miten saan lyhennetyistä kerroksista hyvän näköiset. Lopulta jätin lyhennetyt kerrokset tekemättä ja sen sijaan levitin peppua haarakiilalla (idea Villapöpistä).

Värit valitsin a) sen perusteella, että Sisun äiti toivoi Oikein Kirjavia villahousuja, b) sen perusteella, että Sisun perhe ei pidä lukua tyttöjen ja poikien väreistä ja c) sen perusteella, missä konepestävässä lankalaadussa Lankamaailma Nordiassa oli tarpeeksi monta suurinpiirtein saman valöörin väriä.

Maijaa meni yhteensä 161 g, kolmasosa siitä mitä liioittelunpuuskassani ostin. Ja näin pienen pojan raitahousuista pääteltävääkin tuli vielä aivan siedettävä määrä.

Pesä 1, pesä 2

2011-12-04T18:03:00.000+02:00

Luovutan. Tästä kämpästä ei saa sisustettua niin hienoa kun tahtoisin (ilman sisustussuunnittelijaa ja uudelleen kalustamista, mitä en pidä järkevänä). Neulontapesäkkeet olen nyt kuitenkin saanut luotua:

Pesä 1 (ja ihan omilla jaloillani seisoin kuvaa ottaessani, jänskä kalansilmäefekti tuli ihan pyytämättä ja yllätyksenä :) )

Pesä 2 (jota vastapäätä on ihan järjettömän suuri tv - meillä sisustaa myös Miäs)

Luulen, että tässä kämpässä on vaan zoomattava katse pieniin juttuihin. Keskityttävä niihin omiin lempiasioihin, vaikka ympärillä olisikin kummallinen kokoelma sopimattoman kokosia huonekaluja.

Sekä ykkös- että kakkospesässä on oleellisena varustuksena peltirasioita. Ja muita rasioita. Ja neuletilpehööriä. (Ja viltti, mutta niitä ei näissä kahdessa kuvassa näykään.)

Ja niitä villasukkia :). Uusin pari on taas suurin rakkaus: Handun merino-alpakkasukkiksesta Kotitiikerit (Neulekirja). Varpaat ei palele, ei yhtään. Ja minä oon taas entistäkin onnellisempi.

Mitä onni on

2011-11-19T19:37:00.000+02:00

Olen onnellinen nainen. Minulla on 56 paria villasukkia.

Ei se musta ole liikaa. Nyt on taas alkanu se 8 kuukautta vuodesta, kun mun varpaat palelee jatkuvasti. Ja arkielämän suurinta luksusta on se, kun vetää villasukat jalkaan ja varpaat pikkuhiljaa lämpenee.

Kuvissa uusimmat tai ainakin käyttöön ottamattomat kaksi paria ja lisäksi yhdet äidille menneet. Punasten malli on Whitby (Knitting on the Road, lankana Nalle eikä ohjeen ehdottama fingering-paksunen), petrooleiden Bambumetsä (jota vähän muokkailin, mutta en nyt ikävä kyllä muista, mitä kaikkea muuttelin). Vaaleanpunasen ja harmaan kirjavat taas on mun omat Suomusukat, joihin kokeilin Nallea aiemmin käyttämäni 7 veljeksen sijasta. Toimi noinkin. Tuli aika napakat mun jalkaan, mutta toisaalta sekä äidillä että mulla on semmoset hyvät töppöjalat, joilla ei kaadu kovassakaan tuulessa.

Lanka-aartehia

2011-11-16T19:24:00.000+02:00

Migreeni, ruokamyrkytys, hyviä uutisia, huonoja uutisia. Ja päivät vilistää menemään. Olin vakavasti uuden ihanan ajateltavan tarpeessa ja sitä sainkin, voi pojat. Villavyyhdissä oli lauantaina värttinäkehruukurssi, jollaiselle neljän vuoden harkinnan jälkeen vihdoin intouduin menemään. Hiihdän useimmiten vuosia perässä neulemaailman uusimmista innostuksista, mutta olen ajatellut, että mitäpä siitä. Saan varmasti suuremman ilon siitä, että teen ne must-make-neuleet ja tekniikkavalloitukset sitten, kun itse haluan.

Kehrääminen oli yllättävän yllättävän ihanaa. Ei yllättävän ihanaa, koska olin tosiaan sen neljä vuotta kuunnellut ylistystä kehräämisen meditatiivisuudesta. Yllättävää oli, että asiassa oli enää mitään yllättävää :D.

Oli uskomattoman tyydyttävää, kun kierteen sai vihdoinkin asettumaan kuidulle nätisti. Eli kun tajusi, missä järjestyksessä oikeaa ja vasenta kättä käytetään, miten kuitua venytetään ja mistä kohdasta pidetään kiinni, kun annetaan värttinälle vauhtia. Haltioissani olin siitä, että sain aikaan lankaa, jota olisin voinut ostaa kaupastakin. Sittemmin olen tosin alkanut vääntää ylikierteistä sykkyrää...

Noh, se kehräämisestä, enempää ei vielä ole raportoitavaa. Mutta jatketaan lanka-aarteista. Lankamakukin mulla on sellainen, jonka suhteen hiihtelen vähän omia polkujani. Tässä se suurin poikkeamani: olen kokeillut Wollmeisea enkä pidä sitä minään ihmeellisenä lankana. En saa sillä aikaan tasaisempaa jälkeä kuin muilla langoilla ja se on sen verran joustamatonta, että mulla alkaa sattua niveliin. Värit ovat toki intensiiviset ja tämäkin punanen (ehkä Herzblut) tosi kaunis. Mulle tämä on peruslankaa.

Sukista tuli kuitenkin kauniit, niihin olen kovasti tyytyväinen. Malli on Origami kirjasta Knitted Socks East and West.

Wollmeisen sijaan ahnehdin Noroa ja Handua. Norossa vetoaa värit ja se, miltä neulepinta tuntuu valmiina. Handussa sorrun aina Ilun ennakkoluulottomiin värjäyksiin ja ihkuisiin pohjalankoihin. Tuoretta valmista handulaista mulla ei ole esitellä, mutta teinpä taas yhdet unisukat Noro Kureyon Sockista. Nämä on nyt ne anopin sukista parannellut versiot semisymmetrisestä sukkaohjeesta (ja kyllä, pedantti pikku sieluni on nyt rauhassa :p). Laitoin projektin Ravelry-sivulle muistiin tekemäni muutokset, jos haluatte tekin helliä pilkkua.

Suurista suurin lanka-aarteeni on kuitenkin tässä:

Olen syntynyt Raahessa. Ja Raahe ei lähde raahelaisesta. Eihän sitä kotiseutulankaa siis voi olla rrrrrakastamatta.

Entä te? Mistä langoista te tykkäätte eniten? Mua kiinnostaisi kuulla muiden lemppareista, kun olen ite huomannut leimaantuvani lankoihin niin tunteella. Absoluuttisia totuuksiahan lankojen paremmuudesta tuskin on.

Harjoituksia itsehillinnässä

2011-10-28T19:49:00.000+03:00

Kudoin nallepuvun.
Nallepuvun tilannut ystävä on ihana.
Ohjeen lähettänyt uusi Ravelry-tuttavuus on ihana.

Ei haittaa, vaikka ohjeen mukaisesti ostettua lankaa jäi yli puolitoista kerää. Voin kutoa siitä itelleni vaikkapa sukat.
Ei haittaa, vaikka valmis puku on 10 cm pidempi kuin mitä ohje antoi ymmärtää. Vauvat kasvaa. Villapukua voi tarvita kesälläkin.

Ohjeen salojen selvittäminen loi todennäköisesti monta uutta hermorataa mun aivoihin. Aivot tykkää harjotuksesta ja ongelmanratkasusta.

Vaihtelun vuoks oli ihan kivaa kutoa tasona ja kappaleina. Pääsin harjottelemaan saumaustaitojani.

(Ei ikinä enää tällä ohjeella.)

Henk. koht. blogilistani

2011-10-22T17:59:00.001+03:00

Suunnittelin, että julkaisen tämän postauksen lauantaina aamulla ja jumitan vähintään yhden lukijan koneen ääreen, kunnes nälkä huutaa jatkamaan päivää. Ja sitten netti tökkäsi. Toisenkin kerran. Ja kahdeksannen. Katsotaan, josko jo iltakahdeksalta saisin listani julkaistua. (Kärsivällisyys ei ole hyveeni.)

Niin, tässäpä listailen niitä monia, monia blogeja, joita seuraan. Otsikoin niitä vähän, jaoin mielivaltaisesti kategorioihin ja nostin muutaman erityisen blogillisen esikuvani esiin.

Neuleblogeja

100 % rain
50 villapeikkoa
amimonogatari
Annikainen puikoissa
Annikan neuleblogi
Bits of Yarn - Langanpätkiä
Clara stickar
/dev/ yarnstash
Emilian blogi
Haaveiden hahtuvia
Hanna menee lankaan
Hansus handiworks
Harmaata arkea
Hopeakerä
Jaanamaa
Jatta soheltaa
Joko knits
Kaisan neuleblogi
Kaisan neuleet
Knitlob's Lair
Kutomus
Käsillään
Langalla kalliossa
Lankakirja
lauran blogi
liinan villat
Made By Myself
marittan
Mewrilin näpräyksiä
miastick
Mippe neuloo
Neulova narttu
Nienor
Spending My Time
Pujoliivi
Silmukatti
Silly licks
Silmukan anatomia
Sinivillaa
Sisäinen villapaita
Sky Blue Cardigan
Sudrana
Sukkalandia
Taijan tekeleet
...teakkk
Tippistitch
Tuin kutomo
Valaan villapaita
Veranon kutimet
Villa valkoinen
Villasukkia ja muuta elämää
Ysolda

Neuleblogeista en oikeen kehtaa nostaa ketään muitten yläpuolelle. Tunnen jo kohtalaisen monta bloggaajaa livenäkin ja sit nolottais, kun ois tunnustanu olevansa Suuri Fani =). Kyllä, on vaikeaa olla minä. Mutta sen kerron, että Pilvisenä päivänä on uusin ihana tuttavuus!

Valokuvablogeja

.chocolate circus.
Le Portillon
Nurjat
Open Photo
pretty.gingham
puhti
Rewinding Film
Rouva Vihreän väkerryksiä
Savilintu

Björkbackan leena kuvaa uskomattoman kauniisti. Tälle tasolle minäkin haluan sitten joskus aikani harjoteltuani :).

Yleisen inspiroivia blogeja

Color Me Katie
Dances With Wool
Estival
Hasbu's Hideaway
hitaat kiireet
Huippuhomma
ilun handu duunaa
Inside A Black Apple
Jotain vanhaa, jotain uutta
Karamellivärit
kootut murut
Maalattua
musta lampas
Mäkitupa
Mäkivuotin kartano
Nimismiehen kiharalla
Ninuska
Pieniä sieniä
Saapasjalan pullopostiosasto
Tikkunuottasilla
Tilli Mössönpoika ja muita ihania
tiny happy
Vihreä talo
Viiniä ja villasukkia
Vikatikki
Villapata kiehuu
virkattu lintu

Design*Spongesta kuulin ystävältä. Ystävä on ihana. D*S:n väri- ja muotokieli hellii silmää (ainakin 90 %:ssa tapauksista).
Ilona taas osaa sekä kirjoittaa, valokuvata että ommella ja näprätäkin. Olen yleensä totaalisen inspiroitunut ilonalassa käynnin jälkeen.

Muoti- ja tyyliblogeja

Beyond Contemporary
Buttermilk Bisquits
Hanneli Mustaparta
Helmi otsalla
issues
Kaikki mitä rakastin
Nelliinan vaatehuone
Paras aika vuodesta
Oi ihana turhamaisuus!
Secret Wardrobe
Some girls wander

The Time Is Greyn kirjoittajan asuista yhtäkään en laittais päälleni sellasenaan. (Ja laittaisin alusvaatteet alle, koskapa pipoani kiristää juuri sopivasti.) Mutta tykkään ihan sikana kirjottajan asenteesta - hän pukee selkeästi päälleen juuri sellasia vaatteita, joita itse haluaa. Ja kuvien alla olevat muutamat rivit tekstiä on yleensä niin kauniita, unenomasia ja runomaisia.

Ajateltavaa blogimuodossa

Uusi Musta
Keep It Simple
Näinä päivinä
Rakkaudesta maailmankaikkeuteen
Ympäri ämpäri

Hiljaiseläjiä, jotka kuitenkin pidän readerissäni, josko palaisivat :)

100 % pura lana
Alpakan sylkäisy
Elliphantom Knits
Good Knits Road
kramox puikoissa
neulontai
Neuleunia
neuletiheys
Oddcherry
Peritia - siveltimenvetoja ja langanpätkiä
Pikku-Kettu Knits and Quilts
Pudonnut silmukka
Puikottelua
S o l m u s s a
Tiina puikoissa
Tikkuritehdas
Tiukunen
Torrance does... stuff
uhoava gnu
Ultimecia's Castle
Viittä vaille valmis
Villaterapiaa
Villilanka
Värinä käsissä

On, on niitä paljon. Olen kuitenkin todennut, että blogit on Ravelryäkin parempi tapa inspiroitua ja rentoutua (Ravelry on erinomainen tapa kuluttaa aikaa, etsiä tietoa ja tutustua uusiin ihmisiin). Ne täyttää niin hyvin kaiken höNpän tarpeeni, etten ole tilannut enkä ostellut akkainlehtiä enää Herran aikoihin. Ilmaiseksikin saa, joten mitä sitä suotta tuhlaamaan rahaa. On paljon viisaampaa ostaa kilokaupalla lankaa...

Rrrrrräiskäle

2011-10-20T20:44:00.002+03:00

Tämä ei ole pikaruoka. Mutta jos tekee ison satsin, välttyy seuraavana päivänä ruuanlaitolta.

Pinaattiletut

4 munaa
litra täysmaitoa
0,5 dl oliiviöljyä
2 dl ruisjauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1-2 tl suolaa
0,5 tl muskottipähkinää (määrää voi varmaan lisätä, olin vaan arkajalka)
1 tl valkopippuria
1 rkl (hedelmä)sokeria
300 g hienonnettua pinaattia (pakastealtaasta)

Riko munat kulhoon, vatkaa joukkoon ensin maito ja sitten muut ainekset. Anna turvota vähintään vartin verran. Taikinasta tulee melko paksu.

Paista lettuja molemmilta puolilta. Laita pannulle rasvaa, jos tahot. Ei oo pakko jos ei taho. Meidän melkein kasarikokoselle paistinpannulle semmonen 1,5 dl taikinaa per lätty on sopiva määrä, tärkeetä on että letun ympärillä on pari senttiä pannua vaakatasossa, että lätyn alle saa ujutettua paistinlastan silleen kätevästi. Paistan ensimmäistä puolta siihen asti, että lätyn pinnassa on reikiä ja kaikki taikina on sen verran hyytynyttä, ettei se enää valu, kun pannua liikuttelee.

Taikinasta tulee 16 halkaisijaltaan noin 18 cm lättyä ja kaksi lättyä on iso aikuisen annos.

Uunijuurekset

juureksia
oliiviöljyä
hunajaa
timjamia
suolaa
mustapippuria

Kuori ja pilko porkkanoita, perunoita ja sipulia (tai vaihtoehtoisesti muita juureksia, joista tykkäät) uunivuokaan. Ei ole pakko olla kannellinen.

Lorauta päälle oliiviöljyä, kääntele kauhalla niin että kaikkien palasten pinnalla on hyvästi öljyä. Ripottele sen jälkeen mausteet palasten päälle niin useammassa, että kääntelet välillä kauhalla palasia ympäriinsä (ettei mausteet jää vaan päällimmäisiin paloihin). Itse käytin semmosen kymmenen-kakstoista perunaa ja neljä-viis isoa porkkanaa sekä arviolta 2 rkl oliiviöljyä (saatto kyllä olla enemmänkin), 2 tl timjamia, 1,5 tl suolaa, 1 tl mustapippuria ja 2 rkl hunajaa.

Paista juureksia 200 asteessa 45 minuuttia ja sen jälkeen jälkilämmöllä vielä vartin verran.

Kuten kuvasta näkyy, päälle sopii laittaa esimerkiksi yrttituorejuustoa. Miäs sanoi, että puolukka sopi tuohon ihan äärettömän hyvin, minä en tykkää puolukasta niin en osaa sanoa siihen mitään.

Ja koska olen täysin anaalinen ja järjestysnatsi, mitä tulee työvaiheisiin, ideaali työjärjestys on tämä: Valmista taikina turpoamaan - laita uuni lämpeämään - kuori, pilko ja mausta juurekset - laita juurekset uuniin - paista lätyt - ota juurekset uunista. Työjärjestyksen selvittäminen onkin varmasti mun suurin antini näihin resepteihin, peruskauraa ne varmaan on joidenkin osaavampien ruuanlaittajien keskuudessa :).

Ilmaisia neuleohjeita

2011-10-14T22:48:00.001+03:00

Päätin päivittää sivupalkissa olleen linkkilistan ilmaisista neuleohjesaiteista. Ja voi Mooses, niitä on tullut lisää ihan pilvin pimein tässä kolmen vuoden aikana. (Oliko yllätys? No ehkä ei.)

Useamman kymmenen linkin lista sivupalkissa näyttäisi rumalta. Emme tue rumia sivustoja. Julkaisemme sen sijaan linkit nyt tässä postauksessa ja linkkaamme tämän postauksen sivupalkkiin. Miten vain vaikeinta on :p. Yritän jatkossa päivittää listaa useammin kuin kerran kolmessa vuodessa. Ehkä.

Itse löydän kieltämättä parhaiten malleja Ravelryn haulla. Mutta ehkä linkkilistojenkaan aika ei ole ohi? Olisiko niin, että haut sopivat parhaiten jonkin tietyn etsimiseen, kun taas neuleohjesivustoja voi selailla yleisellä inspiroitumismielellä? Tällainen hatara ajatus mulla ainakin oli mielessäni valitessani linkkejä listalle: näillä sivustoilla on semmoisia neuleita, joita itse tykkäisin tehdä.

Nettineulelehtiä:

knitty
Popknits
The Anticraft
Ullaneule

Ohjehakemistoja:

Crochet Pattern Central
Free Vintage Knitting
Knitting Pattern Central
The Daily Knitter
WEBS (lankakauppa)

Lankavalmistajien ohjeita:

Berroco
Caron
Cascade Yarns
Classic Elite Yarns
Elann
Garnstudio
KnitPicks
Lion Brand
Novita
Rowan
Tekstiiliteollisuus

Muita:

A Good Yarn (vintagea)
Knit on the Net
Kotiliesi
Vintage Purls
Wendy D. Johnson
Yhteishyvä

Ilmaisia äänikirjoja

2011-10-14T22:02:00.000+03:00

Lupasin uusia suuntia määritellessäni antaa vinkkejä oheiskatseltavasta ja -kuunneltavasta käsitöiden teon taustalle. Tässä tulee kaksi:

LibriVoxissa on tekijänoikeuden alaisuudesta vapautuneita äänikirjoja ladattavissa ilmaiseksi. Kirjat luetaan vapaaehtoisvoimin ja lukijat luovuttavat tekijänoikeutensa tuottamiinsa nauhoihin public domainiin. Useimmat kirjoista ovat englanninkielisiä, mutta joukosta löytyy espanjaa, ranskaa, tanskaa - mitä vain vapaaehtoiset ovat halunneetkaan lukea. Muutamaan suomenkieliseenkin olen törmännyt, mutta en saattanut kuunnella niitä jonkun suomen kielen alkeet opiskelleen lukemana... (tätä omaa nirsoiluani ei tietenkään kannata ottaa minään korkeampana tietona äänitteiden tasosta, testatkaa ja päättäkää itse)

Itse tykkään eniten kirjoista, joissa kaikki luvut on lukenut sama henkilö ja lempparilukijani on Karen Savage. Kaikista kirjoista pystyy kuitenkin kuuntelemaan näytteen, sokkona niitä ei tarvi ladata. Tällä hetkellä mp3-soittimeni on täynnä hyvin tietoisesti ladattua Jane Austenia Karenin erinomaisesti lukemana.

Ylen Areenalta taas näemmä löytyy suomalaista kirjallisuutta. Näitä en ole itse kuunnellut, yläasteen kirjallisuustuntien muistot uskomattoman verkkaan etenevistä ja syvemmiltä merkityksiltään täysin käsittämättömistä suomalaisista klassikoista estävät edelleen tutustumasta juttuihin, jotka kieltämättä varmaan kuuluisivat yleissivistykseen. Mutta lohduttavaa on, että jos joskus uskaltaudun näistä Rautatie-traumoistani huolimatta suomalaisen kirjallisuuden pariin, Yle tarjoaa astetta helpomman väylän päästä kärryille.

Se pieni ero

2011-10-13T18:27:00.000+03:00

Saatiin veljeltä ilmaiseksi vanha astianpesukone. Koska elämänlaatu kohosi vähintään kolmella pykälällä heti kun kone oli kytketty eikä tarvinnut enää tiskata käsin, ei sovi valittaa pienistä yksityiskohdista.

Mutta yksi juttu ärsytti.

En pysty edes pukemaan sanoiksi täydellistä wtf-tunnettani. Tuo kone on korkeintaan 20 vuotta vanha.

Noh, Dymolla se ratkesi.

His and hers kaulahuivit

2011-10-10T20:57:00.001+03:00

Toisinaan pistää naurattamaan se, kuinka erilaiset pukeutumistyylit mulla ja Miähellä on.

Miäs on rokkimies, metallimies. Äijähkö. Harrastaa hupaisia t-paitoja, joissa hirvet parittelee (ja joita inhoan, mikä lienee sanomattakin selvää). Minä olen hippi ja maailmanparantaja - ja arkisin virkanainen vielä marraskuun loppuun asti. On sävy sävyyn, on puhvia ja hörselöä, on siistiä ja tarkkaan mietittyä.

Noh. Kullekin makunsa mukaan. Miähelle tein tavallisen levyisen ja tavallisen pituisen kaulahuivin harmaasta Lanetista. Neljä kerää meni. Kudoin 4 o, 4 n ja siirsin mallineuletta joka kerroksella silmukan verran sivusuunnassa.

Itelleni väkersin oljenkeltasesta Handun bambusukkalangasta ja sinapinkeltasesta Cascade Heritagesta Cladonian. Se on ihku. Se on oikein ihku.

Ja koska elämässä pitää olla väriä ja vaihtelua, jalostin vihdoin pari vuotta siliteltävänä olleet Noro Silk Gardenit piiitkäksi ja leveäksi kaulahuiviksi.

Värinumerot oli 84 ja 265, kumpaakin meni kaksi kerää. Loin ehkä noin 40-50 silmukkaa, kudoin muutaman kerroksen ainaoikeaa, jatkoin reunoissa muutamalla silmukalla ainaoikeaa ja keskellä kudoin sileää. Raidat tein kahden kerroksen korkuisiksi, kuten huomaatte.

Parasta on se, että kummallakin meistä on talvelle juuri oman mielen mukaset kaulahuivit. Siitä tulee niin kovin onnistunut ja taitava olo.

Olen kutonut

2011-10-09T08:55:00.001+03:00

Äh kun näitä neuleita vaan kasaantuu, kun en ehdi/muista/jaksa blogata niitä heti valmistumisen jälkeen. Nyt sitte tulee kaatopaikkapostaus, kaikki vaan ympättynä yhteen, että saa niitä pois roikkumasta. Jos kuitenki joku inspiroituu näistäki.

Ja edellisen postauksen idea projektien pussittamisesta ei muuten ollu alunperin mun oma, se oli vaan kovin hyvä :). Särmä sen mulle esitteli, alunperin se on lähtösin Stash Knit Down -ryhmästä Ravelrystä ja parhaillaan suomalaisessa Lankalaatikko-ryhmässä harrastatetaan jotain varsin samanlaista. Nämä jäljessä seuraavat kuvat demonstroi sen, kuinka hyvä idea se pussittaminen tosissaan on, valmista tulee tiuhaa tahtia ainakin mulla.

(Jämälangoista, etsii paikkaansa. Keskellä eteisen lattiaa ei todennäköisesti ole loppusijoituspaikka.)

(Pieniä sinisiä sukkia veljenpojille. Joku ois kuitenki kysyny :). Turkoosien malli on mun oma ja harkitsen vakavasti sen kirjoittamista auki ohjeeksi.)

(Unisukkia, joista ylemmän kuvan vasemmanpuoleiset on Annika B:t Neulekirjasta, lankana Noro Silk Garden Sock. Vieläki meinaan häkeltyä siitä, kuinka hyvin lanka ja malli sopi yhteen!)

(Peruspipoja palelevaan päähän, kaikki mulle, jokanen. ETA. Ja malli on Shedir Knittystä, koskapa kaikki eivät sitä kuvasta tunnistaneet.)

Hyviä päätöksiä

2011-10-07T22:43:00.000+03:00

Olen tehnyt viime aikoina pari hyvää päätöstä.

1. Alan taas kutoa villatakkeja itelleni. Alotan Novitalaisista langoista ja teen tämän hetken mittojen mukasia vaatteita. Kivempi olo sitä on pulleanakin, jos on kivoja vaatteita. Tästä tulee Modassa 5/2008 julkaistu mohairtakki, paitsi ettei siitä tule mohairia (olen riidoissa mohairin kanssa, se ei totellu mua kun yritin kutoa yhtä toista villatakkia).

2. Pussitan aina kahden kuukauden välein ison joukon lankaa sopivien puikkojen ja ohjeiden kanssa. Sitten pyrin tekemään ne parin kuukauden aikana. Oleellista on, että a) pusseihin valikoituu pääasiassa neuleita, jotka vaan kutsuu juuri sillä hetkellä ja b) että pusseissa on vähemmän neuleita kuin mitä parin kuukauden aikana ehdin kutoa. Koitin tätä jo aiemmin syksyllä ja se toimi niinkun häkä, oli ihanaa kaivella pussien joukosta uutta kudottavaa. Ja tuli käytettyä omia lankavarastoja inspiraationa, mikä vasta onkin kannatettavaa. Tästä läjästä on syntymässä edellä mainitun villatakin lisäksi

- Origami-sukat kirjasta Knitted Socks East and West, hyvin punaisesta Wollmeisesta
- Winding Way Mitts mustasta alpakasta, töitä varten
- Ysoldan suunnittelemat Veyla-kämmekkäät hiekanvärisestä Shibui Knits Sockista
- Revontuli-huivi vadelmaisesta vironvillasta
- Evelyn Clarkin Heartland Lace Shawl punaisesta alpakasta
- röyhelöhuivi mustasta mohairista (jos ikinä lepyn sille mohairille)
- Kotitiikeri-sukat Handun alpakkasukkalangasta
- nallepuku ruskeasta Vilma-sukkalangasta ystävän vauvalle
- Suomusukat vaaleanpuna-harmaakirjavasta Nallesta

Eikä haittaa, jos kaikki suunnitelmat ei toteudu. Se on semmonen mun ihan viime aikoina oppima uus asia. Että suunnitelmat muuttuu. On esimerkiks aivan sallittua heittää roskiin semmonen villatakintekele, jota ei vaan kerta kaikkiaan halua kutoa eikä edes valmiina pitää ja johon on käytettävänä aivan kamalaa lankaa. Huspois vaan semmoset.

Sukat sukankutojalle

2011-10-02T22:35:00.000+03:00

Mulla on harvinaisen ihana anoppi. Oikeasti. Tässä kohtaa on onni potkaissut Lottaa oikeen napakasti.

Anoppi kutoo sukat koko suvulle ja hyysää sukulaismuorit, jotka ei tästä avusta kiitä, vaan kertoo huolella, mikä meni väärin tällä kertaa.

Joten välillä täytyy muistuttaa, että kyllä sitä huolenpitoa suurin osa arvostaa.

Anoppi tykkää vihreästä. Anoppi ei kudo ohuita sukkalankoja, joten hällä ei mun tietääkseni ole ollut talvikenkään mahtuvia villasukkia. Ei tähän asti, siis.

Malli on The Joy of Sox -kirjan Rock-A-Bye, jonka piti olla peilattu toiseen jalkaan, mutta ei sitten ollutkaan. Nurjien ja oikeiden silmukoiden osuudet kyllä lähtee kulkemaan vastakkaisiin suuntiin, mutta niitä ei ole oikeasti peilattu toistensa suhteen. Niinpä jalkapöydistä ei tullutkaan toistensa peilikuvia. Hirveää! Kauheaa!

Niin, ei se maailmaa kaada, mutta mun taitaa silti olla pakko tehdä toiset sukat samalla mallilla niin, että ne miellyttää pilkunhellijänkin silmää.

Parempaa pikaruokaa

2011-10-02T22:23:00.000+03:00

En muista enää, kuka ihana ihminen ensimmäisenä kertoi mulle linssikeiton olemassaolosta. MevrouwWalvis sitä ainakin on tehnyt.

Oi, kuka oletkin, kiitos nälkäkiukkuraivarieni taltuttamisesta!

Annan reseptin:

- Laita kiehumaan litra vettä ja kaksi kasvisliemikuutiota.

- Huuhtele puoli pakettia (eli 200 g) vihreitä linssejä, jätä valumaan.

- Kuori kolme isoa tai neljä keskikokoista porkkanaa, raasta karkeaksi.

- Kun vesi kiehuu, lisää joukkoon linssit.

- Vartin päästä lisää joukkoon iso paketti eli 5 dl paseerattua tomaattia (chilimaustettua tai tavallista + maun mukaan cayennepippuria). Ripottele joukkoon myös 1-2 tl sokeria - äläkä jätä tätä välistä, sokeri tekee ihmeitä tomaattiruuille.

- Kun keitontekele taas kiehuu, lisää joukkoon porkkanaraaste ja keitä vielä 5 minuuttia.

- Ota kattila pois liedeltä, lisää joukkoon n. 2 dl ranskankermaa, 2 tl timjamia, 2 tl basilikaa ja 1,5 tl mustapippuria. Sekoittele. Suurusta halutessasi Maizenalla.

- Anna jäähtyä sen verran ettei suu pala, kauho napaa kohti.

OSTOSLISTA: kasvisliemikuutioita, linssejä, porkkanoita, ranskankermaa, paseerattua tomaattia, mausteita

Hullutus

2011-09-22T21:23:00.000+03:00

Mukavaa, että tekin olette valmiita uusiin suuntiin :).

Ja tästä lähtee.

Minä tykkään napeista.

Ja puolisen tuntia askartelua ja voin laittaa nappeja kaikkialle! Nappeja korviin! Nappeja rintaan! Nappeja jääkaapin oveen!

Melko mahtavaa.

Projekti meni näin: Ostin kuumaliimapyssyn, se maksoi seitsemän euroa. Ostin magneetteja, ne maksoi muutaman euron. Ostin korvakorutaustoja, ne maksoi 1,50 euroa per pari. Valikoin nappilaatikoista koruiksi ja magneeteiksi sopivat. Laitoin liimapyssyn töpselin kiinni, odottelin viisi minuuttia. Liimasin. En liimannu sormeeni kun yhden ainoan kerran.

Näillä nappiaskarteluilla on jo ilahdutettu ystäviä ja kylänmiehiäkin - ja ilahdutetaan varmaan jatkossakin (ellei kielletä).

Nyt homma leviää käsiin

2011-09-17T10:20:00.000+03:00

Olin tahattomalla tauolla, huomasitteko? No huomasitte varmaan.

Olen bloggaillut lokakuusta 2007 lähtien. Aloin kirjoittaa neuleblogia, joten kaikkien. postausten. oli. liityttävä. neuleisiin. Noh, se riitti kiinnostamaan bloggaajaa pikkusta vajaa neljän vuoden ajan.

Neljässä vuodessa ehtii kehittyä aika paljon kutojana. Osaan tehdä monimutkaisempia juttuja nyt. Kudon paljon, paljon nopeammassa tahdissa. Olen lihonut sen 20 kiloa. Näistä kaikista seikoista johtuen kudon nykyään kasoittain asusteita, enimmäkseen sukkia, kun se on niin aivotonta. Ja niitä sukkia riittää, kuten olette huomanneet. Ja suonette anteeksi, mutta en enää millään jaksa kirjottaa auki yksityiskohtia jokasesta sukkasesta, että mikä lanka, mitkä puikot, kuinka paljon kului lankaa, mistä malli. Ajattelin näin: jatkossa en kirjoita näitä yksityiskohtia muuta kun erityistapauksissa - semmosissa, missä ite olen innoissani mallista. Sen sijaan yksityiskohtia saa aina kysyä kommenttilootassa ja lupaan vastatakin vielä.

No mitä te saatte sitten tilalle?

Kirjotan nykyään blogia, koska haluan innostaa ja inspiroida ja jakaa hyviä ideoita. En enää sen takia, että pääsisin esittelemään, mitä hienoa olen nyt tehnyt (vaikkakin epäilemättä toisinaan tulen postailemaan silläkin taka-ajatuksella). Tämä oli se Suuren Suuri Oivallus, jota olen pohtinut kesä-, heinä- ja elokuun :).

Joten ajattelin jatkossa kirjottaa paljon muustakin kun neuleista. Nimittäin:

koruaskartelusta
kirjonnasta
yksinkertaisista ompeluksista
askarteluista-paskarteluista, joita voi tuunailuiksikin kutsua
kehittelemistäni resepteistä
löytämistäni kivoista nettisivuista linkkivinkkilistojen muodossa
oheiskuunneltavasta ja -katseltavasta käsitöiden taustalle
sisustuksesta
valokuvauksesta (sain synttärilahjaksi uuden kameran ja se on Ihana)
kahviloista (tykkääntykkääntykkään kahviloista)

ja edelleen enimmäkseen neuleista.

Eli kaikesta semmoisesta kivasta ja inspiroivasta, joka voi puolestaan saada teidän päänne hyrräämään hyvällä tavalla ja tuottamaan uusia ajatuksia. Koruissa voi olla mielenkiintoinen väriyhdistelmä, joka tuottaa teidän päässänne idean uudesta kassista. Valokuvassa saattaa olla pannumyssy, minkä johdosta huomaatte, että pannumyssyä juuri olettekin kaivanneet. Ruokaohjeista saattaa tulla vastaan joku niin helppo arkiruoka, että teille jääkin aikaa kutoa.

Ja toisinaan asiat vaan ovat kauniita. Sekin riittää.

Olen muuttanut

2011-06-08T11:34:00.000+03:00

Olen muuttanut Helsinkiin. Huhhuijaa. Se on identiteettikriisin paikka, miten sitä tänne näin etelään päädyttiinkin.

Helsingin lempipaikat on vielä löytymättä. Paitsi lähikirjastot sentään olen löytänyt. Lähikirjastot ja niiden äänikirjahyllyt, katsokaapa vaikka:

Uuden kodin kutomisnurkkauskin on löytänyt paikkansa. Siellä sitä kelpaa, äänikirjojen kanssa.

Kaikki langat eivät vielä oo löytäneet paikkaansa...

... mutta silti postitädit ja -sedät on löytäneet meidät ja tuoneet vaan lisää hyvää omaisuutta tänne. Ajatella.

Itse olen löytänyt taas väliaikaisesti zen-fiiliksen käsitöiden tekemiseen. Katsotaan, mitä tulee. Oho, tuli nappijämälankasukkia!

Oho, tuli jämälankapolvisukat! Ompa hyvä, ei palele sitte talvella!

Energia vastata kommentteihin on vieläkin löytymättä. Anteeksi. Jos vaikka ens viikolla. Tykkään silti teistä kovin, jos jaksatte kommentoida vastaamattomuudesta huolimatta!

Rätei ja lapui

2011-05-17T21:03:00.000+03:00

Lisää tiskirättejä. Miksi tiskirättejä? Miksi kukaan kutoo tiskirättejä?

Noh. Siihen on useampikin syy.
1. Imuteho. Merseroimattomasta puuvillasta tai bambusta rätit imasee nesteen sisäänsä niinku sen yhen talouspaperimainoksen elefantit. Ei joudu vääntämään rättiä kuivaks ja kuivaamaan uudelleen ja vääntämään ja kuivaamaan ja... ad infinitum.
2. Hankausteho. Todistin tämän taas viime viikonloppuna. Hinkkasin ja hinkkasin sieniliinalla Helsingin kämpän tiskipöytään jämähtäneitä kastiketahroja (jostain syystä Miäs on kykenemätön pyyhkimään niitä tuoreeltaan). Sitten meni hermo ja kaivoin muuttolaatikosta esiin bambusen Yoshi-rätin. Pyyhkäsin tahran päältä kolme kertaa kudotulla rätillä ja se oli siinä. Kolme kertaa, miettikää sitä.
3. Ekologisuus. Mieluummin kestävää ja lopulta maatuvaa luonnonkuitua kun muovista sieniliinaa tai chifonettea tai mitä tahansa.

Ja ei. Ei ne oo ällöjä eikä haise. Siksi.

Joten kudoin meille sinne tulevaan Helsingin kämppään niin ison läjän rättejä, ettei varmana ikinä oo räteistä pulaa. Kehittelin päästäni erilaisia mallineuleita, jotka vois toimia rätissä, ja kunhan pääsen itekkin Helsinkiin asti, alkaa testaus. Tämmösiä niistä tuli, raportoin testivoittajat sitten joskus:

Mutta ei siinä vielä kaikki. Tarvittiin myös väreihin sopivia pannulappuja. Tarvittiin tarvittiin.

Näissä on mallina Crazy Cloth Dishcloth (ravlink), mutta paljon helpommalla olis varmaan päässy käyttämällä ihan suomalaista Himppu-mummun patalapun ohjetta. Suosittelen joka tapauksessa tuota mallia, se on äärimmäisen koukuttava, kunhan sen logiikan ensin hoksaa :).

Neljän eri punasen Smartin jämistä syntyi vielä pari ihan tavallista lappusta.

Että juu. Taas on varusteltu. Välineurheilua se on se ruuanlaittoki.

Rai-rai-raitaa

2011-05-12T09:39:00.000+03:00

Tällä kertaa pelkkiä kuvia vailla suurempia selityksiä. Tein sukkia jämälangoista ja tällä kertaa raidotin muuten kun tasapaksusti. Toivottavasti joku inspiroituu :).

No nyt tuntuu tutulta

2011-05-10T09:16:00.000+03:00

Sain palautettua gradun teoriaosuuden seminaarille, mutta käsittely siirtykin ylihuomiselta ens viikon tiistaille. Sehän tarkottaa... VAPAA-AIKAA! Hurjaa. Aluks oli hankalaa totutella tuntien pituuteen tiukan kirjotusrupeaman jälkeen, mutta aika pian muistu mieleen se tavallisin tapa nauttia omasta ajasta.

Ja palkinto vaikeiten kuvattavasta väristä menee Cherry Tree Hill Supersock Semi-solidsille värissä Green Mountain Madness!

Näyttääkö malli tutulta? Ei ihme, sehän on edellisen postauksen Bones (Neulekirjasta). Saatoin vaan lisätä tuommosen kolmannen kuviojakson jalkapöydälle, kun lanka oli ohuempaa ja kerrokset näin ollen matalampia.

Vaihteeksi kudoin sukat jollekki muulle kun itelleni - kyllä, mun sukkavalikoima on melko kadehdittava, niinkun edelliseen postaukseen joku epäilikin :). Oon Ravelryssä tutustunu aivan ihmeellisen ihaniin ihmisiin, semmosiin jotka saattaa lähettää vyyhdin ihkulankaa lahjana ihan tosta noin vaan. Ja niitä on vielä useampi, oon päässy useamman tämmösen ihmis-ihmeen ystävällisyyden kohteeks. Eräs heistä ei koskaan saa aikaseks kutoa sukkia itelleen, kun kutoo vaan kaikkea ihanaa monille muille, joten kiitokseksi ystäv(ällis)yydestä tein hälle nämä sukat. Muiden näiden ihanien ihmisten kiitokset on vielä valitettavasti mietintämyssyssä, mutta toisaalta tiedän heidän kyllä antaneen lahjansa ihan pyyteettömästi ja näin ollen jaksanevat odottaa sen Oikean Ja Hyvän Idean tuloa :).

Tipukvartetti

2011-05-07T10:30:00.000+03:00

Mulla ois uuet tämmöset:

ja sitte mulla ois uuet tämmöset:

Tipukvartetti! Keltaset villasukat on parhaita, ne piristää kaikkein eniten. Ja villasukkia pitää pitää, muuten varpaat palelee.

Nämä aavistuksen hillitymmän keltaset sukkaset on Ilun alpakkasukkalankaa, jonka sain lahjana yhdeltä aika ihanalta nettineuleystävältä. On lämpimät! On ihanat!

Malli on Bones, Neulekirjasta. Tykkään, toimii, istuu jalkaan. Ainoastaan siitä pieni neuroottinen mieleni ei meinannu päästä yli, että joustinneulekerroksia oli 17 joka ryppäässä. 17? Eihän se oo jaollinen millään! Miten semmosen kerrosmäärän kanssa voi laskea päässään, että no nyt mä oon tehny tästä 1/4, nyt 1/3... :)

Ne vielä astetta tipuisammat toiset sukat on taas vähän ongelmallisempi tapaus.

Mulla on niin pullea jalka, että ne on jalassa tosi piukeat. Vai voiskohan ne pikkusen löystyä käytössä niin, että oisivat vaan napakat ja pysyisivät hyvin jalassa? Toivon niin. Sukkien valmistuttua nurisin mielessäni siitäkin, että kaunis pitsineule leviää ihan rumaks, kun tungen tassuseni sisään sukkaan. Mutta toisaalta. Pääasiassahan minä kattelen niitä sukkia tästä näkökulmasta eikä ne tästä näkökulmasta näytä niin hulluilta:

Malli on Oriel Lace kirjasta Sensational Knitted Socks - tosin muokkailin sitä vähän suuntaan jos toiseen. Kaunis malli, oispa sirompi jalka! Lanka on näissäkin sukissa Ilun värjäämää, mutta ei alpakkasukkaa vaan paksumpaa perussukkaa. Otin varmuuden vuoks kaks vyyhtiä ja toinen jäi vielä jäljelle. Odotettavissa on siis tipukvartetin kasvaminen tipusekstetiksi :).

Omituisia otuksia

2011-05-03T10:57:00.001+03:00

Tunnistatko? Voisin vaikka kutoa ensimmäiselle kaikki oikein nimenneelle rätin vapaavalintaisella ötökällä :). Toimitus kesäkuussa.

Arvauskisa päättyi, Totoro voitti :). Mallit on Ravelrystä (ilmaisia!), laitoin linkit kuvien alle.

Tämä joukkio lähti sunnuntaina Miähen mukana Helsinkiin. Toivon, että lapsuusmuistonostalgiat edesauttais siivousinnostustakin... en kylläkään pidä tätä kovin todennäköisenä :p. Mutta eipä ainakaan rätin puutteesta voi sotkua syyttää.

Ja ajattelin muuten tehdä niin, että lykkään kommentteihin vastaamisen kesäkuun puolelle (lukuunottamatta tämän postauksen palkinnon julistamista). Nyt on niin paljon tehtävää gradun ja muuton kanssa, että jostakin täytyy karsia. Vastaan ennemmin kunnolla kommentteihin sitten kun on aikaa, jatkan keskustelua kommenttienne perusteella ja yritän sanoa jokaselle jotakin omaa. Luen kyllä ne kommentit, saa niitä silti jättää :).

Kuin olisi tullut kotiin

2011-04-30T19:40:00.000+03:00

Keitin teetä. Kaadoin kupillisen, istuin alas. Kudoin yhdet sukat loppuun, päättelin ison kasan pieniä töitä, jotka on tulleet valmiiksi tämän ja viime kuun aikana.

Tuntuu hyvältä.

Reunalla?

2011-04-26T14:23:00.000+03:00

Olen hengissä.
En ole kartalla.

Gradun teoriaosuus (kyllä, yhä vaan ja edelleen).
Opintotuen pidennysanomus, hakemus kandidaatin tutkinnosta (maisterikin olen toivottavasti vielä tämän vuoden puolella, mutta tämä ensin).
Muutto Helsinkiin, Miäs jo Helsingissä, etäsuhde.
Tampereen kämppä vuokralle, myydään, vuokralle, myydään? Näytöt? Siivoaminen, samperi soikoon.

En ehdi joka päivä kutoa. En tykkää. Kyllä kutoa pitäis ehtiä ihan joka päivä. Jos ei ehdi, ei oo ehtiny istua rauhassa alas koko päivän aikana ja se on tyhmää ja tylsää ja ahdistavaa. Silloin kun ehdin, kudon yksinkertasia raitasukkia (ja otan niistä kummallisia kuvia, näemmä).

Olen koittanut pitää itestäni parempaa huolta. Siihen on kuulunut muun muassa sokerin käytön lopettaminen tai ainakin radikaali vähentäminen. Sokeri ei sovi mulle, en tunne kohtuutta, lihon ja paisun ja voin huonommin. Aprikoosit on ihania ja pähkinöistä sai niitä jotain hyviä juttuja, oiskohan ollu rasvahappoja. En muista, en välitä, pähkinätkin on hyviä :).

Silti ne Miähen tuomat ihanat violetit tulppaanitkin ehti kuivua. En kai ehtiny hoitaa niitä.
Hoidan sitten seuraavia kukkasia.

Se on lankaa!

2011-03-31T20:37:00.000+03:00

Viimeviikonloppusen neuleretriitin ehdottomasti suurin anti mulle oli tämä:

Minä osaan kehrätä! Se on lankaa!

Sain tuolta kaikkien hyväsydämisten haltiakummien kuningattarelta, adevelta, hänen vanhan värttinänsä ja kaks pussia villaa, joilla alottaa kehruuharjotukset. Yks parhaista saamistani lahjoista ikinä! Olin joskus Ravelryssä sivumennen sanonu, että ois kyllä ihan paras lahja, jos joskus sais värttinän ja villaa - ja se nainen oikeasti laitto sen korvan taakse. Tuon ihan ekan kehruuharjotuksen tein hahtuvalangalla, ettei tarvisi samaan aikaan opetella värttinän pyörittämistä ja villan venyttämistä. Mutta seuraava harjotus aivan oikealla villalla on jo käynnissä:

Juu, ostin vielä itekkin villaa, kun sai halvalla tuommosta ihanaa pehmosta ja kuulemma alottelijalle sopivaa villaa, mutta ei kerrota kellekään...

Mut yllätti se, kuinka kehruu vei mennessään. Viis tuntia vaan pyöritin värttinää ja tein säiettä ja kertasin, vaikka viereisessä huoneessa oli käynnissä lankamyynti ja olis ollu ihania tuttuja juttuetäisyyden päässä. Hartiat oli aivan jumissa, koska onhan se nyt ihan suunnattoman jännittävää kehrätä ekaa kertaa. Mutta se oli niin kivaa! Osasin tehdä lankaa!

Neuleretriitissä sain kädestäpitäen-neuvoja kokeneemmilta kehrääjiltä, kotona oon ettiny videoita Youtubesta. Tämä oli musta aika hyvä video, vaikkakaan se ei vielä opeta, miten sitä villaa venytetään. Siihen oon kyllä onneks jo saanu avunlupauksen ystävältä, joka itte kehrää varmasti maailman kauneimpia lankoja.

Sortuma

2011-03-22T15:46:00.001+02:00

Niin, ei pitänytkään, mutta kun...
Meillä oli eilen lankakutsut. Ja sitä lankaa oli oikeesti näin paljon:

Siis näin paljon:

Eli näin paljon:

Ja se oli näin ihanaa:

Ja mä ostin kuitenkin vaan viis vyyhtiä. Krhm.

Äiti-Puffa ajo siis meille eilisillaks esittelemään lankojaan asiaankuuluvien alennusten kera. Minä laitoin (yritin laittaa) herkkuja (yhdestä kakusta tuli ihan kuiva ja en vaan näytä millään pääsevän siitä yli), ihailtiin lankoja, siliteltiin, hipisteltiin, shoppailtiin ja loppuilta pidettiin tavallisehkoa neulemiittiä. Oli nii-in kivaa!

Mulla ei oo sen suurempia siteitä Puffalaan kun että tykkään äiti-Puffasta ja sen langoista. Jos haluisit vastaavat lankakutsut omaan olohuoneesees (mutta siinä on sitte riskinsä, niinkun tästä postauksesta huomaamme! :) ), niin ota yhteyttä äiti-Puffaan vaikka tuon mun linkkaaman blogin kautta. Minä meen nyt vastaamaan rästikommentteihini, pahoitteluni jos joku on ärtynyt tästä laiminlyönnistä :).

Tiimipeitto

2011-03-14T18:05:00.002+02:00

Tulin tehneeksi meille tämmösen tiimipeiton :).

"Tulin tehneeksi" eli alotin virkkaamisen pikkuhiljaa viime toukokuussa, kunnes tekele piti laittaa tauolle oikean käden keskisormen kipeydyttyä (oispa mulla varaa uusia virkkuukoukkukokoelma semmosiks pehmeävartisiks...). Tammi-helmikuun vaihteessa jatkoin palojen virkkailua, päättelyä ja ompelua ja noin tunti sitten sain viimesen sauman ommeltua :).

En taida pingottaa tai höyryttää tuota, vaikka reunimmaiset tilkut vähän kupruileekin. Kai ne käytössä oikenee. Jo kuvaaminen oli hankalaa, kun tuosta nyt tuli tommonen kaks pyylevää ihmistä peittävä puolijoukkueteltta, mulla ei riitä mielikuvitus sen pohtimiseen, missä ihmeessä tuota pitäis sen aikaa, että se kuivuis kastelusta/höyryttämisestä.

Oon kyllä muchos tyytyväinen! Kauhee vaiva ja kauheen puuduttavaa työtä loppua kohden (virkkaa 80 pikkulappusta viimeselle kerrokselle, päättele langanpäät ja ompele 240 pikkusaumaa...), mutta oi miten palkitsevaa. Tämän peiton sommitteluun oon omista tekeleistäni tyytyväisin, pienen sisäisen Göbbelsini silmää miellyttää rytmi ja järjestys.

Siinäkin mielessä valmistu juuri sopivaan saumaan tämä koko tiimin peittävä peitto, että Miäs sai töitä Helsingistä ja ollaan nyt alkuun viikot eri paikkakunnilla. Viikonloput on tarkotus omistaa entistä suuremmassa määrin köllöttelylle ja jättipeiton kanssa köllöttely on kivempaa kuin köllöttely peitotta. Tämä on siis semmonen blanket of loooooove :).

Sukkia, yllätys yllätys

2011-03-04T10:18:00.000+02:00

On (taas) vähän semmonen olo, että plääh. Ei jaksa tehdä gradua, kun sen teorian miettiminen on niin työlästä. Ei jaksa siivota, varsinkaan ei jaksa imuroida. Nämä sukat tein valmiiks, kun ne oli kesken ja kun käsitöiden tekeminen on tapa. (Tämän takia pitää aina olla monta käsityötä kesken samaan aikaan: kun välillä iskee plääh ja uudet mallit ei kiinnosta, voi pikkuhiljaa tehdä keskeneräsiä pois.)

Tein itelleni Eevat vähän paksummalla langalla ja paksummilla puikoilla. Mun tassuni kun ei ole kapoinen. Tunsin tarvetta uusille vaaleanpunasille unisukille ja Araucanian Rancon ja Eevat oli mielessäni parittanu toisilleen. Ranco oli yllättävän pehmosta lankaa, mutta malli - voi elämä, että mun on tarvinnu suunnitella vaivalloinen malli...

Eeva, Araucania Ranco 76 g, 2,5 mm puikot.

Nancyn sukat ei nekään ollu kaikista yksinkertasimmat - toisen varren jouduin purkamaan alkutekijöihinsä, kun ei ollu aritmetiikka ihan hallussa - mutta ne jotenki lensi puikoilta. Oisko se sitten tuo Kirjo-Pirkka taas.

Nämä on ehkä parhaiten istuvat sukat, jotka mun puikoilta on päässy.

Little Child's Sock (Knitting Vintage Socks), Kirjo-Pirkka 85 g, 2,5 mm puikot.

Nyt Revontulitee-kupillinen loppuun, sitten kaupungille kahville kaverin kanssa. Jos se plääh sillä lähtis.

Pienenpienelle pikku-Stellalle

2011-02-22T16:52:00.000+02:00

Vanha, hyvä ystävä sai jouluaattona vauvan. Vähän myöhäsenä Tervetuloa maailmaan! -lahjana lähtee huomenna vihdoin postiin nuttu.

Mallina Korrigan, äärikaunis malli, mutta melko mielenkiintosesti kirjotettu. Kirjottajan äidinkieli on ilmeisesti ranska, englanti oli sen verran eksoottista. Sain kyllä nutun tehtyä, mutta onneks se oli noin pieni, eikä tarvinnu raapia päätä pidempään =).

71 g Lanettia vei hän ja kolme kukkanappia. Puikot 3 mm.

I'm Going Slightly Mad

2011-02-12T16:37:00.000+02:00

Olen ollut sairas. Olen huono sairastamaan, räydyn jokasesta pienestä vaivastakin. Ärsyttää, ottaa päähän, kiukuttelen ja marisen. Kotirauhan ja mielenterveyden kannalta parasta on uppoutua käsitöihin ja äänikirjaan (mainostan uudelleen Librivoxia, siellä on vaikka mitä).

Kaikista inhottavin sairaus on mahatauti ja koska oon saanut pitää sitä vieraanani jo viisi päivää, oon päässyt uppoamaan jo aika syvälle niihin käsitöihin.

Jämälankatyöt vei mennessään. Teen taas torkkupeittoa. Tästä versiosta tarvii tulla niin iso, että 186-senttinen mies pystyy nukkumaan sen alla sekä jalat että hartiat peitossa. Ei kai voi muuta todeta, kun että hulluks olen tullu.

Virkatessa tulee aina oikea keskisormi kipeeks, joten rinnalla pitää olla sukankudin jämälangoista. Tai neljä kudinta.

Nämä siis kolmen päivän työn tulosta, torstaihin asti vaan virkkasin. Toivottavasti paranen pian, tai me hukutaan sukkiin. Koska materiaalia ainaki riittää.

Peppipitkätossukat

2011-02-07T13:01:00.000+02:00

Sain valmiiks kotisukat. (Mun blogi on kyllä ihan täysin tadaa! -blogi mutta olkoon :D.)

Tuli nimittäin visio, että Onlinen vaaleankeltanen sukkalanka ja Novitan puna-oranssi Tico tico tasapainottaa toisiaan täydellisesti. Mutta sitten, kun sukat oli valmiina, reaktio oli lähinnä syvä ihmetys, että minkä vaatteiden kanssa mä näitä käytän...

Käytän näitä kotona sen neonpunasen ite tehdyn hameen kanssa, jota en värinsä takia käytä juuri koskaan julkisilla paikoilla. Aivan ovat sopiva pari. Kotona ei haittaa, vaikka vaatteiden värimaailma ois aavistuksen maaninen :).

Värien vaihtumiskohtaan googletin vinkkejä sanoille 'jogless stripes' ja toimi se löytämäni vinkki ainaki jotenkin. Tässä versiossa pykälättömistä raidoista kudotaan ensin yks kerros uudella värillä aivan normaalisti ja sen jälkeen, toisella kerroksella, nostetaan ensimmäisen silmukan juuresta vanhaa väriä oleva silmukka uutta väriä olevan silmukan viereen ja neulotaan ne uudella värillä oikein yhteen. En minä tämän paremmin sitä osaa selvittää, Googlella löytää kuvallisia selostuksia aiheesta :).

Kantapäätkin näissä sukissa on, Socks from the Toe up -kirjan ohjeilla tehty tiimalasikantapäät. Varpaat on alotettu Judy's Magic Cast-Onilla (en muuta enää käytäkään). 2,5 mm:n puikot, 52 grammaa Tico ticoa ja 75 g Onlinea ja voilà, meillä on maanisehkot kotipolvisukat.

Tulevaisuusneule

2011-02-02T15:28:00.001+02:00

Kerron teille nyt salaisuuden. Bloggaaminen ei oo enää niin kivaa kun pari vuotta sitten ja syy on tämä:

Minusta on tullu niin kovin paksu. Viimesen puolentoista vuoden aikana oon lihonu niin paljon, etten tunne enää oloani yhtään kotosaks omassa kropassani, itsevarmuus on jossain hui tiessään. Ei oo kiva olla valokuvissa. Ei oo kiva tehdä villatakkeja tälle 15 kiloa mukavuusalueen ulkopuolella olevalle kropalle. Ja kun koko ajan on ollu takaraivossa ajatus, että vielä laihdun, niin se on tuntunu vähän turhaltakin. Kauhea vaivannäkö sen eteen, että saa valmiiks vaatteen, joka on kolmen kuukauden (jep...) päästä iso.

Tästäkin villatakista tuli tulevaisuusneule. Käytän sitä sitten, kun siihen sovin. Olin ajatellu käyttäväni jo nyt, mutta nämä kuvat nähtyäni tuli huikauhistus. Tosin tämän kanssa kävi kolminkertanen pyöristysvirhe: muokatessani Tikrun ohjetta Helmi-villatakista Nalle-langalle laskeskelin jo valmiiks silmukat sen mukaan, että rinnanympärys olis noin viis senttiä pienempi kun mulla nyt. Sitten tarvi pyöristää vähän alaspäin, että voisinkin tehdä suoraan ohjeen mukaan (isompi koko, ohuempi lanka ja ohuemmat puikot). Ja sitten neuletiheys oliki pienempi ku mallitilkussa ja rinnanympärys vieläkin pienempi.

Ihana malli tämä kyllä on. Ylläoleva tärähtäny kuva esittää virkattuja nappilenksuja, jotka tein ohjeen vinkin innoittamana. Kaarrokkeen lehdet asettuu musta tosi kauniisti hartioille.

Joten saa nähdä, julkastaanko täällä joskus puolen vuoden päästä kuva, jossa tuo takki istuu mun päälle ku valettu ja minä tyytyväisenä hymyilen kun nappilistakaan ei niin irvistele.

Saa toki kommentoida tätä painoasiaakin, mutta tarkotus on kuitenkin edelleen pitää tämä blogi käsityöblogina. Kyllä te sen varmaan huomaatte, jos nämä mun sokerilakot ja muut paremman elämän päätökset alkaa purra. Tiedän toki senkin, että en ole maailman lihavin nainen enkä edes kaikkien kauneuskäsitysten mukaan ruma tässä painossani. Oleellista lienee kuitenkin se, miltä itestä tuntuu ja tämä en ole minä. Ja te lukijat saitte yhden ajatusmurusen pyöriteltäväksenne, jos sukka- ja pipoputki kyllästyttää tai harvennut postaustahti mietityttää :).

Oli kyllä ihan jännää olla näin rehellinen (inhorealistinen) =).

P.S. Ai niin, neuleeseen meni 269 g Nallea, puikot oli 4,5 mm paksuset.

Työ tekijänsä palkitsee.

2011-01-27T14:55:00.000+02:00

Luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven. Lopussa kiitos seisoo. Suomalaisella sisulla siitä selvitään. Ja muita kuluneita lausahduksia.

Minä oon nyt kutonut kirjoneulelapaset aivan loppuun asti.

End of May Mittens. Lankana Novita Nalle ja Teisan värjäämä Gjestal Maija. Yhteismenekki 60 g. Puikot 3,25 mm (ja juuri sopivat).

Kirjoneuleista täytyy jostain merkillisestä syystä näyttää aina myös nurja puoli, tässä se on:

Mikshän ihmeessä tämmönen traditio on olemassa? Että voidaan tarkastaa, että joo, on se kirjoneuletta? :D Ja miten muuten kirjoneuleen langanpäät kannattaa päätellä?

On ne kirjoneuletta. Minä tyytyväinen.

Uusia sukkia (ja pipa)

2011-01-21T12:36:00.001+02:00

Näin tämänpäiväsen kofeiiniannoksen imeytymistä odotellessa on hyvä blogata. Gradun teoriaosuudessa hullut sanavalinnat ja pienet epäjohdonmukasuudet ei oikeen ole hyvästä, mutta blogin lukijat ehkä antaa anteeks tämmöset pienet lapsukset :).

Toisinaan sitä onnistuu todella hyvin mallin ja langan yhdistämisessä.

Bombadilit 104 grammasta Noron Silk Garden Sockia. Kolmen millin puikot sai langan käyttäytymään kuin unelma; kun sukat sujauttaa jalkaan, tuntuu samalta kun jos astuis auringossa lämmenneelle sammaleelle.

Väritkin (värinro S245) sopii musta niin uskomattoman hyvin just tähän malliin.

Laulu alkaa saa jo nyt! Kaikki laulakaamme,

tähdistä, kuusta ja auringosta ja sateesta laulaa saamme,

valosta lehvien silmuilla, kasteesta untuvain,

tuulesta kukkuloilla ja kukista kanervain,

kaisloista luon lammikon, lumpeista veden sen,

Tom Bombadilista vanhasta joka sai Joen tyttären!

(suomennos: Panu Pekkanen)

Joskus taas lanka ja malli ei mitenkään tue toisiaan.

Alottaessani kutomaan näitä sukkia mulle tuli mieleen, että pätkävärjättyä lankaa saa muuten nykyään todella huonosti. Kymmenen senttiä kudottuani muistin viimeistään, miks näin todennäkösesti on. On melko kirjavaa!

Jossain siellä on mallineule, jos oikeen tarkasti kattoo.

Mutta en mä silti purkaa jaksanu. Olin halunnu pitkään tehdä tuon mallin (Fancy Silk Sock for a Child of 5 or 6 Years kirjasta Knitting Vintage Socks) ja itse malli tuntu tosi mukavalta. Ja kyllä ne sukat samalla lailla lämmittää talvikengän sisässä, vaikka on kirjavammatki - ja sitäpaitsi, joinakin päivinä räikeät sukat piristää. Vielä jäi kuitenkin mietityttämään, jos tekis tuon saman mallin vielä jostain yksvärisestä tai semisolidista langasta.

Näitä seuraavia sukkia taas oli erityisen mukava tehdä. En osaa sanoa, miks just tämä malli jakso kiinnostaa vielä sinä kymmenentenäki kertana, kun kutimen poimi käteensä. Jokin siinä vaan toimi. Jäi kauhea into kutoa muitaki Wendy Johnsonin sukkamalleja, tämä oli Lace and Cables Socks kirjasta Socks from the Toe Up.

Langan ostin värinsä takia - Pirkanmaan kotityö vaan osaa värjätä. Livenä tuo väri on vielä vähän vaaleampi ja vähemmän keltanen, mun kameralla ja kuvankäsittelymahdollisuuksilla ei vaan saanu sitä tallennettua oikein. Lanka on siis kirjo-Pirkkaa yksvärisenä, ja se tuntu ihan ok:lta sukkalangalta. Vähän oli karkeeta kutoa, nähtäväks jää millaseks menee käytössä.

Ja nyt saatte vetää ruksin seinään.

Se ei ole sukka! :p Se on Kim Hargreavesin Kat-pipa. Kuvaan sen paremmin sitten kun on sopivaa settiä sen kaveriks. Stephen Westin Daybreak-huivi on jo puikoilla (harmaasta ja vadelmanpunasesta Trekkingistä), sopiva lapasmalli on vielä hakusessa.

So I Think I Can Knit

2011-01-10T12:52:00.000+02:00

Osaan osaan. Ei sillä oo väliä, että aikataulut ei aina pidä. Ei se haittaa, että suunniteltu mekko on vasta alkutekijöissään. Eikä sekään, että tämäki yhteenvetopostaus on myöhässä :D. En oo ehkä kelpoinen kisaamaan SYTYCKin mahtipalkinnoista, mutta vedetään nyt yhteen, kun muiden kilpailijoiden yhteenvedot on ollu kivaa luettavaa.

Mihinkähän tanssilajiin ilmottauduin? Muistelisin, että Robottitanssiin. Lasken kaiken. Laskin siinä suunnittelemassani kirjoneulemekossaki :).

Senpä takia en ole huolissani siitä, etteikö mekkonen joskus vielä valmistuis. Muistiinpanot on niin hyvät, että voin joskus paremmalla ajalla vaan tikutella menemään. Tällä hetkellä ollaan edetty tästä noin kuusi senttiä:

Ja neuletiheys täsmää, koosta tulee juuri sopiva. Sitten aikanaan.

Varmaan osasyy siihen, miks mekko on vasta tässä vaiheessa, on huolellinen harjottelu. Ensin oli seittemän kerroksen kirjoneule ystävän pojan pipossa.

Sen jälkeen tuli varmaan sataviiskymmentä kerrosta kirjoneuletta ranteenlämmittimiin:

Ja ne valmistuki vielä!

Kolmantena harjotustyönä alotin kirjoneulelapaset, ensimmäiset laatuaan tässä kutomossa. Ne ei valmistunu. Mutta sekään ei haittaa :).

Kiinnostuneille ystävällisesti tiedotamme, että kyseinen malli on End of May Mittens, jonka ostin Ravelryn kautta jonain hövelinä hetkenäni. Onhan se aika ihana. Lapaset tulee sopimaan mun talvitakin kaveriks ku nenä päähän sitten joskus aikanaan kun ne valmistuu.

Oli hyvä haaste. Tein aika paljon kirjoneuletta enkä pelkää sitä enää. Vähän vaan vieroksun, kun se on vielä niin hidasta... Toisaalta se on parhaimmillaan äärimmäisen koukuttavaa, kun pitää tehdä vielä tämä kuvio loppuun, ai tosta alkoki muuten limittäin toi toinen kuvio, no vielä kolme kerrosta jne. Jos So You Think You Can Knit järjestetään toistekin, niin osallistun ehdottomasti. Oon aika laiska haastamaan itteäni opettelemaan uutta käsitöissä ja kuitenki se on hirmu palkitsevaa, kun oppii uutta. Mulla oli ihan Supernainen-olo noiden ranteenlämmittimien valmistumisen jälkeen, se oli ehdottomasti alun takkuamisen arvosta.

En siis päässy voittajien joukkoon itse tempauksessa (? ehkä, ei se niin kovin tiukkapiposta oo tuntunu olevan), mutta omassa henkilökohtasessa kilpailussani/haasteessani voitin aivan suvereenisti. Oonki jaellu henkisiä selkääntaputuksia itelleni jo puoltoista viikkoa. Hienosti meni.

Vuoden viimeiset

2010-12-31T12:36:00.000+02:00

Vuoden loppu on kulunu pakkoneuleiden parissa. Pakkoneuleet on mulle aina pakkopullaa, vaikka ois kyse kivasta neuleesta ihanalle ihmiselle. Se on kumma, miten se aina menee niin - ilolla lupaan tehdä neuleen ja oon otettu ja ylpeä kun mua pyydetään ja sitte kuitenki jossain kohtaa tikistän loputtomalta tuntuvaa urakkaa ja mietin, että miten oon taas tässä. Ehkä on kyse siitä, että lahjaneuleiden tarvii mun sisäisen Göbbelsin mielestä olla aina Täydellisiä. Omien neuleiden tarvii olla Todella Hyviä, mutta lahjaneuleiden Täydellisiä. Kai siitä tuleeki stressi, kun joka suurinpiirtein joka silmukkaa pitää tarkkailla...

Ja pakkoneuleiden myötä bloggaamisestaki tuli ehkä vähän pakkopullaa. Bloggaan jakaakseni iloa ja ideoita ja jos iloa ei ole, ei ole paljoa jaettavaa. Sen takia ehkä langat hiljeni täällä päässä (pun intended). En oo ihan vielä ratkassu, mitä teen pakkoneuleiden suhteen tänä vuonna. Toisaalta ei oo mitenkään reilua, että mun parhaasta harrastuksesta tulee suorittamista. Toisaalta en vaan osaa olla, jos joku läheinen tarvii jotain lämmikettä ja mä voisin tehdä asialle jotain. Miten te ootte ratkassu tämän pulman?

Mutta näytetään sitte niitä pakkoneuleita :). Miäs sai kynsikkäät. Miäs on puhunu pilkkikynsikkäistä koko talven, mutta koska inhoan tehdä mitään sormikkaisiin viittaavaa (sormet on niin ärsyttävää näpertämistä!), oon vaan tyylikkäästi väistelly pyynnöt. 20.12. oli Miähen synttärit ja annoin lahjaks neulelahjakortteja, tilausoikeuksia faimon omin kätösin kutomiin neuleisiin, jotka alotettais heti kun lahjakortti tuotais eteen. Meni noin puoli tuntia ja sain käteeni kynsikästilauksen. Ääs.

On niitä kaks. Meillä oli vaan ennen kuvan ottoa pientä luovaa erimielisyyttä uudenvuoden vietosta ja kuvanottohetkellä Miähen pokerit meni päin pyllyä. Tämä oli asiain tilan huomioon ottaen musta ihan hyvä poseeraus :). Malli on omasta päästä, lanka Artesanon alpakkaa (42 g), puikot 2,5-milliset. Ja sormien väkertämiseen meni kaks kertaa niin paljon aikaa kun kämmenosien. Katoin kellosta. Otti päähän. Mutta Miähen mielestä kämmekkäät on täydelliset, menköön nyt tämän kerran...

Kummityttö sai villasukat. Multa loppu käsityöt kesken kun oltiin anoppilassa joulunvietossa, joten luvan kanssa pengoin anopin varastoja ja tein tytölle pyydetyt sukat. Valittin värit varman päälle, 5-vuotiaan luulis tykkäävän tyttötyttöilystä :). Kolmosen puikot, malli omasta päästä, langat jotain villansekasta.

Minä sain jo kauan sitten hirmu kivat sukat. Näiden lanka on Laululinnulta saatua IndieDyerin Supersockia, ihkuylläri yhdeltä jalokivivärien ystävältä toiselle. Malliks valikoitui Mojo, joka tosin nurinkurisesti tappo hetkeks aikaa sen vähäsen neuleinnostuksen, mikä mulla oli... Mutta valmiit sukat on ihan parhaat! Pehmoset ja värit menee niin hienosti ja hauskan näköset. Harmi tätä talven valoa (ja ehkä ihan pikkusen minun nilkkoja), ette saa parasta mahdollista kuvaa sukista. Oon kuitenkin saamassa lisää ihkusukkia, ehkä niitä kuvataan taas arkku-sohva-studiossa:

Entä SYTYCK?

Ei tullu mekkoa, tuli lapanen :D.

Ja syy näkyy alla. Cleopatra Wrap Malabrico Lacesta hyvälle ystävälle kolmen viikon päästä oleviin häihin. Vielä on pingotusta vailla... mutta kai sen kerkiää. Ja sitten kun saan lace-vahvusen shaalin pois päiväjärjestyksestä, riittää ehkä energiaa fingering-vahvuselle mekolle. Kyllä siitä vielä valmis tulee! Koska siitä tulee ihana. Eikä tää tempaus hukkaan menny: selätin kirjoneulekammoni. Ihan hyvä lopputulos minusta.

Joululahjavinkki

2010-12-18T11:14:00.001+02:00

Ai niin, mulla on tämmönen blogiki. Ohohups. Ei tuu paljon kirjoteltua, kun kesken on lähinnä isoja projekteja ohuista langoista (ja sukkia). Tämä on kuitenkin pakko jakaa: kivoin neuleeni ikinä.

Napahihii! :) Hihitystä aiheutti myös maailman paras pötkylämäinen muoto ja silmien ja nenän koon ja sijainnin päättäminen.

Hän on Chester the Bashful Bunny (Ravelrystäkin pystyy ostamaan ohjeen) ja hän valmistui kahdessa päivässä. Hän pääsee joululahjaksi veljenpojalle, joka tuskin lukee tätä blogia vaikka onki tietysti maailman fiksuin pieni poika. Veljenpoika on vuoden ja neljä kuukautta.

Haluaisitko tavata IRL?

2010-11-17T16:44:00.000+02:00

Haluaisitko nähdä mut livenä? Ei sillä, että oisin erityisen vaikuttava ilmestys, mutta nyt mut on kuitenki mahdollista nähdä ihan luonnossa :). Säädän perjantain ja lauantain Suomen kädentaitomessuilla osastolla C508, siellä ihkulankojen keskellä auttelemassa Lankaidean Tuulaa.

Minä ainaki haluisin nähdä teitä livenä.

Onkopakko

2010-11-11T14:11:00.000+02:00

Tämä alkutalvi on mulle aina niin ankeeta aikaa. Mulla on taipumusta kaamosmasennukseen ja lisäks palelen helposti. Joka vuosi on semmonen olo, että hitto, tuliko se talvi tänäki vuonna. Talvi yllätti bloggaajan.

Vitamiinit ja kalanmaksaöljy pitää fyysisesti pirteämpänä, varsinkin kun sitrusallergiani takia en saa ruokavaliosta helposti tarpeeks c-vitamiinia auttamaan raudan imeytymisessä. Pillerit, kapselit ja tabletit on hyvästä, mutta ärsyttää syödä niitä. Onkopakkosyödä.

Alkutalviketutus heijastuu muuhunkin elämään kun väsymykseen ja pilleriärsytykseen. Lupasin kutoa Miähelle sukat ja kaulahuivin, joten ne on kudottava. Rakastan Miästä hurjasti ja haluan tehdä sille juttuja, varsinkin kun se arvostaa niitä tosi paljon, mutta onkopakkokutoa.

Ja opinnot ne vasta vihoviimesiä onki.

Mulla on jäljellä enää gradu ja kaks seminaaria. Mun tarvii enää tehdä yks kirjatentti, yks luentopäiväkirja ja yks seminaarityö, jotta saan haettua lisää opintotukea, joka loppu kesken kun vuosi sitten sairastuin eikä opinnot edenny. Nyt opiskelut kiinnostaa taas ihan sikana, mutta määrä vaan on vähän liikaa. Onkopakkolukea yli tuhat sivua tähänki tenttiin, samperi. Anteeks. Mutta nelisataasivunen kirja, josta vaan puolet on edes omaa alaa, onkopakko. Onhan se pakko, mutta tein vakaan päätöksen, että tämän teen huonosti.

Pakko se on priorisoida. Koska tämän haluan tehdä hyvin:

Häähuivi hyvälle ystävälle, lankana aivan uskomattoman pehmeä Malabrigo Lace ja mallina Cleopatra Wrap kirjasta Sensual Knits. Eilen alottelin, 22.1. on häät. Mutta laskin, että kudoin sitä kahden sentin tuntivauhtia, eli ehdin kyllä. Tämä neule ei onneks ole kun pikkupakko, mielenkiintonen malli ja ihana lanka lievittää deadline-ahdistusta. Ei sillä, että deadline ois liian pian. Vaan sillä, että on olemassa deadline.

Minen tykkää pakkojutuista, piste.

----

P.S. Edellisen postauksen silmukkamerkeistä on jäljellä seitsemän. Minun rahantarve tuli täytettyä, helpotuksen huokaus, mutta jääköön nuo tuonne olemaan, jos joku kaipaa merkkejä.

Kauppalopoilua

2010-11-08T08:00:00.004+02:00

Minä olen rahantarpeinen. Jos sinä olet silmukkamerkin tarpeinen, ostapa vaikka tästä hyviä silmukkamerkkejä.

Tämä satsi on tehty sen mukaan, minkä ite oon havainnu parhaaks ja toimivimmaks. Tykkään kohtalaisen pienistä merkeistä, jotka ei paina puikolla. Silmukkamerkit ei musta saa tehdä vasemman käden (tai oikeankaan sen puoleen) otetta puikosta hankalaksi, joten ne saa mun mielestäni olla melko kaposia, toisin sanoen merkit on parhaimmillaan kun ne ei juuri tunnu käden alla muuna kun erilaisena tekstuurina. Vaijerilenkin tarvii olla niin iso, että molempien puikkojen kärjet mahtuu helposti samaan aikaan lenkin sisään, mutta ei niin iso, että lenkki törröttää puikolta ylös- ja ulospäin. Nämä nyt tehdyt silmukkamerkit sopii parhaiten noin 2,75 - 4,5 mm puikoille, jonka paksusilla ite kudon eniten. Tämän kokosia tällä kertaa, ens kerralla ehkä toisen kokosia.

Hintaa kullakin neljän kappaleen setillä on kuusi euroa. Postikulut (0,75 euroa) tulee tähän päälle, jos tilaat vaan yhen setin. Useamman setin tilauksissa minä piffaan postit. Kaikki merkit on kuvattu killumassa samalla 4,5 mm paksusella puikolla.

Hinta on korkeampi kun mun seteissä aiemmin. Oon tässä viime aikoina pyöritelly päässäni hintoja ite väkertämilleni jutuille sitä silmälläpitäen, jos ja kun perustan sen toiminimen ja alan osa-aikaseks käsityöläiseks. Kun pyydän neljästä merkistä kuus euroa, mulle jää käteen mielekäs palkka vielä materiaalikustannusten ja postituskustannusten jälkeenki ja jaettuna merkkien tekoon, kuvaamiseen ja postittamiseen kuluneilla tunneilla. Tää on niin kauhean kinkkistä! Jos koette hinnan kohtuuttomaks, olisin ihan kiitollinen jos antaisitte siitä kommenttia. Silloin jonkun täytyy muuttua, oli se sitten suunnittelun taso, materiaalit, jakelutapa tai hinta.

No mutta asiaan jo!

Varaa haluamasi setti tämän postauksen kommentteihin. Sen jälkeen lähetä mulle sähköpostia osotteeseen lottamattila at gmail piste com ja kerro, minkä setin varasit sekä yhteystietos. Minä laitan paluuviestinä tilinumeroni ja kun rahat näkyy tilillä, pistän merkit postiin. Jo kaupaksi menneet merkit ovat suluissa.

Talviset.

(1. isot lumiset, 2. jäänsiniset, 3. hohtavat tummansiniset,) 4. kirkkaat

Jouluset.

(5. punakaneliset, 6. vihreä-vaaleanpunaset, 7. punasydämiset)

Pikkuset.

(8. mustat, 9. pinkki-lilat, 10. vihreät, 11. puna-lilat, 12. keltaset)

Toukkaset.

13. vaaleanpunaset, 14. oranssit, (15. mustat, 16. punaset, 17. siniset, 18. vihreät)

Sekalaiset.

(19. savukultaiset, 20. minihelmiset, 21. passionhedelmäiset)

SYTYCK: His and Hers ranteenlämmittimet

2010-10-26T16:03:00.001+03:00

Hehe. Hups.

Kuva on suoraan ylhäältäpäin otettu, vasemmanpuoleinen kämmekäs vaan on sentin leveämpi ja kaks senttiä pidempi kun oikeanpuolimmainen. Toinen on kokoa mies, toinen kokoa nainen. En siis ihan päässy samaan neuletiheyteen molemmissa :D. Voi, tulee ihan kutomaan opettelun alkuajat mieleen, kun suorakulmiotki oli aina puolisuunnikkaita, nukkekodin peitto toisesta reunastaan 10 cm ja toisesta 15 cm leveä...

Mutta eipä haittaa. Ne mahtuu kumpiki mun käteen, niitä voi siis käyttää. Ja sain hyvin harjoteltua kirjoneuletta, mikä oli tarkotuksenaki. Ensimmäinen kämmekäs on reilusti isompi kun ohjeen mukaan olis pitäny tulla, toisessa pääsin jo semmoseen parempaan kirjoneulekireyteen. 51 g meni jämiä näihin, Sisua ja Lanettia kolmessa värissä. Wintry Mix on malli.

Varsinainen SYTYCK-projekti on jo kainaloissa:

Jälki on aivan kohtalaisen tasasta ja tasottuu vielä aikanaan pingotuksessa, olen tyytyväinen. Ja mun neuletiheys on sama ku mallitilkussa, mikä on aika hyvä juttu, kun neuleessa on vähän päälle 300 silmukkaa kerroksella :). Nyt jatkan sileää oikeaa vyötärökavennuksin ja lantiolevennyksin ja samalla tikuttelen seuraavaa kirjoneulekäsineparia, End of May Mittensiä.

Niin ja tämmösetki oon saanu valmiiks jossain vaiheessa:

Huivi on vilahtanu aikasemminki täällä blogissa, mutta enpä nytkään saa aikaseks kuvata sitä tositoimissa, vaikka settiin kuuluvat kämmekkäätki valmistu. Andrea's Shawl ja Andrea's Mitts on näissä malleina ja lankoina Noro Silk Garden Sock (vaalea) ja Colinette Jitterbug (tumma). Nää oli mun herkkulankaneuleet :). Tykkään molemmista langoista tosi, tosi paljon ja koska sekä Jitterbug-vyyhdit että Noron kerät on mun kokemuksen mukaan aina vähän ylipainosia, sain ihan pikkusta vajaa molemmat neuleet valmiiks yhdestä kerästä kutakin lankaa. Jitterbugia jäi vielä vähän, Noroa mun tarvi jatkaa toisessa kämmekkäässä jollakin anonyymillä jämälangalla.

Tasaseen tahtiin näitä valmistuneita tippuu puikoilta. Huokailua aiheuttaa vaan se seikka, että oikeastaan mun tekis mieli kutoa ittelleni vaan kaikkia ihania sukkia (joita mulla on jo ihan sikana), mutta tämmöset pikkupakkoneuleet tarvii hoitaa alta pois ensin...

Parhauksia

2010-10-21T14:37:00.000+03:00

Noro on ihaninta lankaa, Noro ja handulaiset. Punanen on paras väri, mutta okrankeltanen, petrooli, suklaanruskea ja marjapuuronpunanenki on ihania.

(Sukat on Noro Silk Garden Sockia värissä 84, alotettu varpaista, puikot 2,75 mm ja liian pienet, meni käsi jumiin kutoessa.)

Paras tv-sarja on West Wing. Paras mies on Miäs. Paras tee on Clipperin valkonen vadelmatee, mutta Nordqvistin Santa Clauskin on hyvää.

Kahvilat on parhautta, ystävät on parhautta, Ravelry on parhautta. Nii-in, näin se on.

(Sain vaihtolahjaks edellisen postauksen huivineulasta itse kehrättyä (!!) ihanan väristä lankaa, vaikka oli puhe teepaketista! Tämmösiä ne ihmiset joskus on. Ja semmosia että lähettelee kortteja ja rohkasee ja kertoo, miten seminaaritöitä tehdään.)

Siilit on parhautta.

Ratkaisuja ylituotanto-ongelmaan, osa 2

2010-10-16T10:40:00.002+03:00

Ette ikinä arvaa, mitä minä oon saanu valmiiks.

Ei liene epäselvää, että ylituotanto-ongelma on todellinen =).

Ratkaisujaki onneks on. Vaaleanvihreät Taival-sukat (Punokset puikoille, lankana Maija 102 g, puikot 3,25 mm) tulee kyllä itelle saapassukiks (paitsi että saappaat on vielä kiven alla, ei löydy vaaleanharmaita Haita mistään) ja mustikkaraidalliset Madderit menee vierassukkakoriin (Knitting Vintage Socks, Nalle Marjaretki 84 g, puikot 3 mm), mutta ratkasu nro 3 on kutoa hyväntekeväisyyteen. Sitä varten nuo kolmannen kuvan raidalliset sukatki on.

Meidän seurakunta tekee tosi paljon diakoniatyötä vanhusten, sairaiden, köyhien ja maahanmuuttajien parissa ja kuukausi sitten sain loistoidean tehdä jämälangoista pipoja ja sukkia jaettavaks tarvitseville. Sitä en tiedä, onko tämä diakonissoistaki loistoidea, en oo kysyny =). Mutta en mä niitä nyt niin paljon saa aikaseks kumminkaan ja kun nyt on luvattu sitä ennätyskylmää talveaki. Ja on vähemmän paineita itellä, kun ei oo luvannu kellekään niin ja niin monta pipoa ja niin ja niin monet sukat. Teen niin paljon ku ehdin ja jaksan.

Hyväntekeväisyysneuleisiin liittyen sain kommenttilootaan linkin: Nuppupeitto-projekti. Ja onhan näitä muitaki, jos laitatte mulle tähän postaukseen linkkejä kommentteina, niin voin lisäillä niitä tähän edittinä. Tarkotus ei ole ottaa poliittisesti kantaa mihinkään suuntaan, vaan mahdollistaa muiden ylituotanto-ongelmaisten ongelmanratkaisu järkevällä tavalla :).

Omaan ongelmaani ratkaisu nro 4 on itelleni uutuudessaan jännä mutta kiva tapa: tehdä juttuja tilauksesta.

Sain ensimmäisen ylituotanto-ongelmapostauksen jälkeen tiedusteluja noista huivineuloista ja ekat kaks onki jo uudella omistajallaan. Kolmaski on valmis, niinku näkyy, mutta ei olla vielä ehditty sopia toimituksesta. Samoin oon Ravelryn kautta saanu pari kertaa tilauksen silmukkamerkeistä ja oon näin pienellä mittakaavalla ja rennosti tehdessäni nauttinu kovasti siitä suunnittelusta ja näpräämisestä muille. Tuon samaisen postauksen kommenttilootaan sain ehdotuksen tehdä taas läjä silmukkamerkkejä myyntiin, ja vaikka en nyt just tällä hetkellä jaksa tehdä valtavaa läjää, niin kyllä mä niitä pyynnöstä teen muutenki. Mulle voi laittaa kommenttia mihin tahansa postaukseen tai ottaa vaikka Ravelryssä yhteyttä (nimimerkki on Lotta), kertoa väritoiveita ja tyylitoiveita ja kokotoiveita, niin vastailen annettujen yhteystietojen perusteella. Hintana oon pitäny noin euron per merkki plus postikulut.

Haaveissa mulla on perustaa pieni nettikauppa, jossa myisin silmukkamerkkien lisäks myös kässäpusseja, puikkorullia, asusteita ja koruja, kaikkea pientä, kivaa ja kaunista. Hui, uskalsinpa kirjottaa sen julki. Aikatauluks oli alunperin suunnitelmissa avaaminen testimuodossa joulukuun alussa ja ens vuoden alussa paranneltuna versiona, mutta kattoo nyt miten mä ehdin. Ideoita näyttää ainaki tällä hetkellä olevan enemmän kun aikaa toteutukseen :). Onneks lähipiiristä löytyy monen alan osaajaa, joten tukea löytyy niin tekniseen kuin graafiseen toteutukseen ja siihen tylsimpään puoleen, kirjanpitoon.

Hollywood-viikot: harjoittelua ja harjoittelun suunnittelua

2010-10-14T14:00:00.000+03:00

So You Think You Can Knit -haasteessa on parhaillaan meneillään Hollywood-viikot, joiden aikana on ja on ollut tarkoitus kokeilla uusia tekniikoita, tehdä mallitilkkuja, laskeskella ja suunnitella. Suunnitelmat esittelin jo aiemmin, nyt oon ehtiny harjotella kirjoneuletta.

Ja voi mooses, että mulla on harjoteltavaa.

Olen nyt tehny kahteen pipoon noin kuuden kerroksen korkuisen kirjoneuleraidan, pääkallopipoon semmosen sormeen laitettavan langanohjainhärvelin kanssa, maisterinhattuun ilman härveliä.

Siitä tulee niin epätasasta! (perfektionistin on pakko nykiä silmukoita tasasemmaks jälkeenpäin ja höyrytellä niin maan perusteellisesti) Ja se on niin sairaan hidasta!

Koska en halua luopua suunnitelmastani tehdä mekko, kehittelin vaihtoehtoisen tavan toteuttaa haaste. Enkä ees mitään lusmuilutapaa, vaan ihan vaan järkevän suunnitelman. Ensi sunnuntaina klo 18:00, kun saa luoda silmukat itse haastetyöhön, luon siihen silmukat ihan suunnitelmien mukaan. Mutta kudon ensin vartalo-osan ja hihat kirjoneuleeseen asti ja vasta viimeseks suurimpana haasteena ne kirjoneuleosuudet. Sillä välin, kun tikuttelen sitä ohutta harmaata pirkkalankaani kolmosen puikoilla ja kiroan hyvää ideaani, harjottelen lisää kirjoneuletta kutomalla ittelleni lapaset. Viininpunaset lapaset ruusunpunakirjavin kukkakuvioin, malli on jo katottuna haavistolaisesta ja langat löytyy jämäkorista.

Jumprahuiti minä opettelen sen kirjoneuleen!

Ratkaisuja ylituotanto-ongelmaan, osa 1

2010-10-04T19:45:00.000+03:00

Kirjoitin, että en tiedä mitä tekisin kaikilla valmiiksi saamillani neuleilla. Olen keksinyt pari ratkaisua pulmaan.

Ratkaisu 1: neulotaan lahjaksi

Pieni Sisu-poika sai parit lapaset Sisu-langasta sekä pipon pääkalloilla Lanetista - pääkallopipo perustuu tähän ohjeeseen. En punninnu moisia, arvatenki kulutus on noin kärpäsenkakan luokkaa :). Miäs taas sai Arni-sukat Novitan Tico ticosta, 81 g. Vieläkään en onnistunu käyttämään koko kerää, vaikka niin laskeskelin ja pidensin vartta! Olkoon. Oon nyt tehny näitä suunnittelemiani sukkia kolmet ja ne saa hetkeks piisata, seuraavat saa tulla Ullan lukijoiden puikoilta ;). Ei Miähenkään sukkalaatikossa oo tilaa rajattomasti, vaikka sen sukkakokoelmasta puolet ei ookaan parvekkeella loppusijoituspaikkaa hakemassa, niinkun joidenkin muiden.

Ratkaisu 2: askarrellaan koruja. Korut ei vie paljon tilaa.

Paitsi että korurasiatki on täynnä. Äh. Mietimme uusia ratkaisuja.

Broadway!

2010-09-28T10:03:00.000+03:00

"Värikästä ja välkehtivää. Väri kerrallaan ei ole sinun juttusi. Mitä enemmän lankoja, värejä, kuvioita ja malleja sen parempi! Kirjoneuleet kaikissa muodoissaan kuuluvat Broadwaylle. Luultavasti persoonasi on yhtä värikäs ja pirteä kuin neuleesi!"

Spektaakkelimaiset tuotannot.

New York, New York. Tyylikästä, nuorekasta, särmikästä, itsevarmaa, rohkeaa.

"Haasteesi on BROADWAY. Kirjoneuleet vievät mennessään. Usko pois! Etkö usko?! Kokeile! Hirvittävätkö monet värit? Kirjoneuleen ei tarvitse kukertaa sadoissa väreissä, vaan voi olla myös hillitysti yhden värin eri sävyjä. Ellet vielä tunne ”ilmiötä” Kaffe Fassett, niin nyt on oiva tilaisuus tutustua! Tai ehkä inspiroidut enemmän perinnekirjoneuleista?! Haasta itsesi toteuttamaan kirjoneule juuri sinulle sopivalla tyylillä!"

On haastetta, on!

On myös visio :).

Moria, ristikkäiset kaaret, pylväät, vuoret, mithril, Kheled-zâramista kuvastuvat tähdet.

Sitä ennen kuitenkin pipo pienelle Sisu-pojalle (valkosia pääkalloja harmaalla pohjalla) ja varmaankin myös kirjoneulelapaset itselle. Tarvis oppia sitomaan langanjuoksuja nurjalla. Kutkuttavaa, ihanaa!

Sydäntalven setti

2010-09-16T17:01:00.000+03:00

Vielä ei ole talvi, mutta jo nyt alkaa olla vaikeaa saada esittelykelpoista bloggaajaa ja esittelykelpoista kotia osumaan samaan aika-avaruuteen. Ei ole aikaa siivota (koska löhöilylle pitää kuitenkin varata aikaa joka päivä ja se on paljon oleellisempaa) ja jos joskus ehtiikin siivota, on ainakin bloggaaja operaation jälkeen melko räjähtäneen näköinen. Parempi näin ollen ottaa esittelykelvottomia kuvia.

"Hei, olen Lotta ja tarjoan teille tässä katsottavaksi melko muhkeaa reittäni."

Reiden yläpuolella näkyvä ruskea huitula oli aikaisemmin slipoveri, jossa oli liian pienet kädentiet. Toisessa elämänvaiheessaan se oli useampi vyyhti afrokiharaa lankaa ja kilo karvaa purkajan suussa. Lopulliseksi olomuodoksi jää näin ollen huivi - jos tuolle langalle tekee enää mitään, se hiutuu olemattomiin.

Huivin mallina Woodland Shawl, puikkoina 5,5 mm pitsi-Addit, lankana VapaaValinnasta muinoin ostettu 100-prosenttinen villa. Grammamäärästä tuskin on hyötyä, sillä lanka on venynyt ja vanunut käytössä, mutta kuvittelisin että vastaavankokoisen huivin saisi esimerkiksi kahdesta kerästä 7veikkaa.

"Hei, olen Lotta, olen väsynyt ja tylsämielinen ja pidän käsiäni tissieni päällä, koska olen paras."

Käsissä olevat lapaset ovat samat kuin tässä postauksessa. Tuolta ne siis näyttävät käytössä, luonnonmusta kuvautuu todellakin noin tummana, jos ei ylivalota (ja jos pitää käsiään kätevästi varjossa, krhm).

"Hei, olen Lotta ja kameran laukaisimen painaminen vaatii minulta äärimmäistä keskittymistä."

Setin pipo valmistui jo viime huhtikuussa. Etsin Ravelrystä mallia suklaanruskealle SandesGarnin Easylle ja Falling Leaves Chunky Hat kolahti täysillä. Lisäsin muistaakseni pipoon puoli mallikertaa syvyyssuunnassa ja se ei ole jättipäälleni yhtään liikaa. Menekki oli 72 g, ilman muutosta pipo olisi saattanut tulla yhdestäkin kerästä.

Pipon kauneus on minusta tuo pieni nykämä päälaella, joka muodostuu kavennusten myötä. En tiedä teistä muista, mutta omat piponi liukuvat aina päälakea kohti ja normaalit ribbipipot muistuttavat näin äkkiä aakekallialaista versiota. Tämä pipo jos lähtee liukumaan, nykämä nousee vain selvemmin esiin.

Tämä jääkin toivottavasti viimeiseksi asustesetiksi hetkeen. Säilytystila loppui jo aikaa sitten, joten nyt pitäisi saada itsensä innostumaan jostakin muusta. Mitä se olisi, onkin astetta hankalampi kysymys. Villapaitoja en käytä, villatakkeja en viitsi neuloa tälle kropalle, sukkiakin on yli tarpeen.

Jään hauduttelemaan.

Peittoneliön ohje

2010-09-10T15:16:00.000+03:00

Alkuperäinen malli on Square in the Round, jota olen muokannut sileänä oikeana tehtäväksi ja alotuksen kannalta omasta mielestäni helpommaksi. Palan keskusta jää avoimeksi ja se ommellaan myöhemmin umpeen aloituslangalla.

Luo 4, älä liitä yhteen.
1. krs: neulo jokainen neljästä silmukasta oikein sekä etu- että takareunastaan
2. krs: nurin
3. krs: neulo jokainen kahdeksasta silmukasta oikein sekä etu- että takareunastaan, ota uusi sukkapuikko aina jokaiselle kahden etu- ja takareunastaan neulottavan silmukan ryhmälle. Tämän jälkeen työssä on kiinni neljä sukkapuikkoa, viidennellä työskennellään. Työssä kiinni olevilla sukkapuikoilla on tämän kerroksen jälkeen jokaisella neljä silmukkaa.
4. krs: Yhdistä työ rinkulaksi. Eli älä käännä työtä, vaan jatka neulomalla kerroksen ensimmäisestä silmukasta alkaen oikein.

5. krs: neulo jokaisella puikolla ensimmäinen ja viimeinen silmukka etu- ja takareunastaan oikein, muut silmukat oikein
6. krs: neulo kaikki silmukat oikein

Toista 5. ja 6. kerrosta, kunnes neliö on halutun kokoinen. Päättele löyhästi, pingota tai höyrytä, ompele keskustan reikä umpeen.

Hartaat harrastukseni

2010-09-08T14:47:00.000+03:00

No niin. Uusia harrastuksia. Tadaa!

Vaikka pianonsoitto ei kyllä oo uus harrastus, vaan uusvanha harrastus. Soitin aikanaan 12 vuotta klassista pianoa, joista viimeisen aikana kehitin pahan esiintymiskammon, ihan kunnon fobian. Kolme vuotta meni, että edes halutti soittaa. Sen jälkeen ei ollu pianoa. Lopulta mun isä alko puhua, että hän ostaa mulle sähköpianon. Ja nyt jo sain aikaseks hommata sen :p.

Se on Roland F-110 ja se on aivan ihana, kaunisääninen, kosketukseltaan niinku oikea piano, se painaa vaan 35 kg, mikä on muuttoja ajatellen aika hyvä juttu ja siihen saa kuulokkeet, mikä varmaan ilahduttaa naapureita. Miten tämä liittyy käsitöihin? Välillisesti vain. Käsitöille jää vähän vähemmän aikaa ja hartianlämmittimet ja ranteenlämmittimet tulee olemaan tarpeen, jos innostun soittamaan liikaa liian pian ja nivelet ei toivu järkytyksestä.

Toisen uuden harrastuksen piti olla kirjonta. Kirjontakehyksen ostin, mutta muuten ollaan tässä:

On niin todella vaikea löytää kivoja malleja. Koska olen suhteellisen minimalistinen ja äärimmäisen funktionalistinen sisustaja, en halua meille ristipistotyynyjä. Enkä sellasia tauluja, joita vaikuttaa olevan mallikirjat pullollaan (meillä asuu Miäs, joka vaatii sisustukselta aika paljon särmää). Haluisin jotain selkeitä, graafisia, oivaltavia, hauskoja malleja. Ei mitään pikkusievää, ei mitään romanttista. En oo löytäny. Varsinkaan, kun tykkäisin harjotella muita pistoja ku ristipistoja. Oon yrittäny piirtää malleja ite, mutta käsi ei vaan tuo paperille sitä hämärää visiota, joka mielen nurkissa lymyää.

Toisin sanoen otan vinkit vastaan kiitollisena!

Ja niin, tuo alla oleva liina puolestaan on löytyny mummilan kätköistä ja vaikka se on melko romanttinen, se ei haittaa. Se on perintöä, perintö on aivan eri asia. Siihen vaan tarvis löytää jotku kauniit ja meille sopivat värit, mikä ei sekään oo ollu kovin helppoa.

Kolmas uus harrastus on juoksukoulu. Se ei vie kun korkeintaan tunnin päivässä, mutta tunti sekin on. Tällä hetkellä menen viikossa 5 ja olen paremmassa kunnossa kuin ikinä elämässäni, mikä valitettavasti kertoo enemmän lähtötasosta kuin nykysestä :).

Neljäs ajanviejä on opiskelu. Oon pitäny pari väljempää vuotta ja nyt palailen oikeasti opiskelemaan. Viimesiä kursseja ja suorituksia viedään, mutta älkää kysykö valmistumisesta :). Kaikki nämä neljä asiaa yhdessä saa aikaan sen, että käsityöaikaa on nykyään merkittävästi vähemmän. Niin vähän, että mietityttää, paljonko kerkiän nauttia kaikista uusimmasta neuleestani.

Höhö, salakavalasti jätin näinki ison jutun viimeseks :). Se on jämälankapeitto. Se painaa 1190 g ja sen tekemiseen on menny kaks kuukautta. Reunusta oon tikutellu viimeset kolme päivää ja tänä aamuna harkiten ja huolellisesti ompelin sen väärälle puolelle peittoa.

Vähän se rullaa, mutta enpä jaksa välittää. Koko on 135 x 135 cm, mutta koska peittopalojen keskustat jäi vähän koholle, arvelen sen venyvän käytössä. Sopivasti kuuntelin Terry Pratchettin Pyramideja kutoessani pyramidipeittoa :).

Malli on Square in the round, jota tosin muokkasin jonkun verran. Postaan tässä parin päivän sisään mun muokkaukset, jos joku haluaa tehdä samalla lailla. Erinomanen malli raitalangoille minusta ja itse asiassa tuhosin kerää vaille kaikki raitalangat varastoistani tähän :). Alko jo kyllästyttää ne, ei sitä raitasukkiakaan määräänsä enempää tee... Jämälangat sen sijaan kiinnostaa edelleen!

Satunnaisia pikkupaloja

2010-09-04T13:49:00.000+03:00

Mulla on postausajatukset uusista harrastuksista ja kierrätyksestä, mutta koitan nyt saada kansioista pois pyörimästä näitä valmistuneiden pikkutöiden kuvia. Että välipalaksi nyt vähän sillisalaattia.

Hääpäiväruusut on siinä sekä uudet luksussukkaset. Meinasin unisukiks, mutta tuo mohair kutittaa sen verran, että tarvii olla toiset sukat alla.

Heidät on tehty varpaista alkaen Socks from the Toe Up -kirjan ohjeella. Vahvistettu kantapää oli niin monimutkanen, etten tykästyny, mutta varpaista alottaminen on kyllä kieltämättä kätevä tapa saada varsista just sopivan pituset. Tällä kertaa taktikoin ja jätin tuota ihanaa handulaista lankaa sen verran (32 g), että saan joihinki toisiin sukkiin siitä raitoja.

Toiset valmistuneet sukat on Evening Stockings for a Young Ladyt kirjasta Knitting Vintage Socks. Näistä tuli ihanat.

Lankana on Nalle, jonka purin täysin käyttämättömäks jääneestä kaulahuivista. Puikot oli 2,75-milliset, eli pikkusen paksummat kun ohjeessa. Minun muhkeille pohkeille tuli tällä tavalla paremmin sopivat sukat kun aiemmin tehdyt ruskeat fingering-paksuset. Lankaa meni 164 g.

Ja kolmas haukkapala on ihanasta luonnonmustasta, rasvasesta villasta tehdyt lapaset. Aioin kutoa Kirsten Kapurin Breathe Deep -lapaset, mutta 4,5 mm puikoilla ja worsted-vahvusella langalla olis tullu melkoset patakintaat... Pudotin siis yhden pallerojonon pois ja sävelsin kavennukset omasta päästäni. Tykkään :). Näiden alle mahtuu ohuet sormikkaat, joten ne on menossa osaks semmosta sydäntalven settiä, johon on jo pipo valmiina. Huivi pingottuu paraikaa meidän parvekkeella.

Ja ens kerralla sitte niitä uusia harrastuksia :).

So You Think You Can Knit

2010-09-02T11:17:00.000+03:00

Olen Robottitanssija. Nauroin ääneen kun luin kuvauksen :).

Tulkaa muutkin mukaan! Tästä löytyy linkeroinen.

Varastojen kätköistä

2010-08-23T13:19:00.002+03:00

Miäs tuli kotiin Norjasta ja minä sain tuliaisina norjalaista kirjoneulelankaa, norjalaista suklaata ja belgialaista suklaata. Ja ikäväkseni myös ruotsalaisen mahataudin, jota podin koko eilisen päivän parvekkeella vesilasi vieressä, äänikirja korvilla ja kudin tai virkkuu kädessä.

Vähän yli 180 g jämälankoja muutti muotoaan tuparilahjoiksi mun äidille ja isälle, jotka parhaillaan tekevät muuttoa. Pannulappuja ja tiskirättejä, joista jälkimmäisiin itse hurahdin vähän aikaa sitten ensipyyhkäisyllä. Parempi imuteho ja parempi hankausvoima kuin kaupan räteillä ja vihdoinkin on käyttöä jämäkorissa pyörineille puuvillakerille.

Pannulappuihin käytin sekalaisia Woolin ja Nallen jämiä kaksinkertasena, rätit on hamppulankaa ja Novitan Luxus Cottonia. Rättien mallineule on ihan tavallinen kahden kerroksen helmineule, jonka totesin melko huipuksi itelle tehdyn rätin perusteella.

Lappukuviin jäi reunoihin viipaleet vastavalosuojasta, jota tarvin ylivalottumisen estoon, mutta vielä hankalampi kuvattava oli valmistunut huivi. Pitkästä aikaa kuvat ei tee oikeutta neuleelle.

Tuulee.

Lanka kimaltelee.

Ja lopulta se paras 125 otoksesta. Väri on oikeasti vähän lämpimämpi eikä tuota meidän roskakatosta nyt olis ollu niin väliks näkyä taustalta. Mutta on kaunis huivi! Ehkä kaunein millonkaan tekemäni.

En ollu aiemmin tehny virkkauspäättelyä, mutta tässä mallissa se kyllä toimii niinku rasvattu. Lanka on Amelien blogista arpajaisvoitettua Valvilla Kultaa & Hopeaa, joka mulle jutteli välittömästi, vaikka se Amelielle ei ollu puhunukaan. Vuosikertavilla Amelien mummon (?) muinaisen lankakaupan varastosta kerto heti haluavansa Haruniks ja päätyvänsä toivon mukaan mun harteille hamassa tulevaisuudessa siintäviin valmistujaisiin. Menekki oli 133 g, vielä jäi nöttönen kimalleraidoiks sukkiin.

Jämälankakori nimittäin houkuttelee edelleen.

Ja nyt kaikki tutut taas nauraa, kun langatki on järjestelty projekteittain minigrip-pusseihin... Luulen tekeväni ensin raitasukkia varpaista alkaen, kun sen kerran vihdoin osaan. Sitten vois tulla Neulo, virkkaa, kirjo Jämälangasta -kirjan mukanen kaulahuivi erilaisin mallineulein satunnaisista paksuista langoista. Ja sen jälkeen pipoja, joista ehkä osa liikenee johonki hyväntekeväisyyteenki. Sormia kutkuttaa, mutta vielä yks kuva siitä kaikkein suurimmasta varastojen aarteesta:

Ensimmäinen neuleeni. Kävin läpi mun vanhat kamani mun vanhempien vanhasta kodista muuttosiivouksen yhteydessä ja pistin hymyillen tuon talteen. Vähän on semmosta kuunsirpin muotoa havaittavissa, silmukat on lisääntyny joka kerroksella sen jälkeen, kun minä pääsin puikkoihin äidin tekemän alun jälkeen :D. Silmukoita on poimittu millon mistäkin ja satunnaisia lankajuoksuja on vähän siellä täällä, kuten kuvasta huomaa. Vähän mietin, että voisin kehystää tuon jonnekki seinälle, ehkä kudontapesäkkeen yläpuolelle, muistuttamaan että aika paljon oon oppinu.

Kalamiähen sukat, kesälesken sukat

2010-08-12T15:17:00.002+03:00

Huolestuttavaa. En yleensä bloggaa sillon, jos mulla ei ole mitään asiaa, joten enkö oo ajatellu mitään viimeseen neljään viikkoon? :) Ehkä en. Ainakaan en oo vieläkään päässy pois sukkaputkestani.

Ne on Miähen sukat. Malli on se mun oma Arnini, joka on parhaillaan testineulonnassa. Ja onneks onkin, melko mielenkiintosia ajatuskulkuja oli kirjautunu paperille ekaan versioon :D. Nämä on tehty Araucanian Rancosta, menekki 89 g koon 46 sukkaan. Jännityksellä ootan, mimmosessa kunnossa sukat tulee takasin reissultaan, Miäs on nimittäin parhaillaan Norjassa kissakaloja jahtaamassa. Sukkia on kuulemma ihasteltu yhdessä poikain kanssa (vannotin, että näytät sitte sun sukat ja kehut, että minä oon ne tehny) ja tuntuvat hyviltä jaloissa. Veliki totes, että "Ne on tuommoset miehekkäät.", joten ilmeisesti onnistuin missiossani suunnitella miesten sukat :).

Kärkikavennukset, sivuposeeraus.

Noh, jatkamme.

Nämä on minun omat vaellussukat. Innostuttiin Miähen kanssa retkeilystä (tai Miäs innostu vihdoinkin, neljän vuoden taivuttelun jälkeen) ja totesin, että kun Miähellä on viimesen päälle vaellussukat, pitää mullakin olla. Näihin meni tasan kerä Novitan Tico Ticoa, tai siis se koko 94 g, joka kerässä oli. Mikä näissä on hienoa?

Opettelin sen kärjestä alotettavan sukan! Jee jee hyvä minä :). Seuraavat on jo puikoilla, niissä käytin turkkilaista alotusta, kun noissa yllä olevissa on Judy's Magic Cast On. Mutta niistä uusista ette saa kuvaa, koska sekä Flickrin kuvasivu että Blogger on uudistunu ja mulla menee hermo näiden kanssa. Pitäis päästä picnikiin editoimaan kuvia, mutta ei.

Sen sijaan saatte kuvaa ihan vaan sekalaisesta hömpästä. Kävin Helsingissä ja vierailin verkkokaupoissa, kankaanpainantakirja puolestaan löyty Keskustorin lähellä olevasta Suomalaisesta alennuskirjojen joukosta. Innostuin eka selailun jälkeen jo niin paljon, että piirsin kolme sivua luonnoksia :). Napit taas on Lielahden Kontti-kierrätystavaralosta - nyt voi jakaa linkin, kun kävin sieltä hamstraamassa kaikki mahdolliset hienot napit :D. Mutta luulisin, että sinne tulee niitä joka viikko, käykää ihmeessä kaivelemassa laareja. Nuo kolme pussia makso kolme euroa.

Elämässä vaan täytyy olla vähän hömppää.

Jämäsiä juttuja

2010-07-17T21:27:00.002+03:00

Minä kyllästyin jo mökkeilyyn. Miäs ei kyllästy mökkeilyyn varmasti ikinä. Tulin kesäleskeks kaupunkiin ja toisen päivän kulutin villisti parvekkeella Punaisen Neilikan seikkailujen ja sukankutimen parissa.

Kasvihuoneilmiö sulatti parvekkeen kynttilät.

Jepu jee! Siinä oli viimenen unisukkapari ens talvelle. Jo riittiki sitä sorttia. Undulating Rib Socks kirjasta Favorite Socks, puikot ehkäpä kenties 2,75-milliset, menekki 92 g Nalle Aloe veraa. Ihan hyvät ne on.

Nyt kudotaan peittoa.

Peittoa voi kutoa rannalla, peittoa voi kutoa kotisohvalla toisella silmällä Poirottia vilkuillen. Peitonpala ei lepää sylissä tukahduttavan kuumana, peitonpala tulee äkkiä valmiiks. Täten voimme todeta, että toisin kuin saattaisi olettaa, villainen torkkupeitto on mitä parhain kesäneule. Palan malli on Square in the Round, jota tosin muokkailin vähän mahdollisemmaks toteuttaa. Postaan vaikka muokkaukset sitten kun peittonen on valmis.

Ja kunhan pääsen peiton avulla sukkapläähistäni, opettelen sen kärjestä alotettavan sukan. Ja sit tyhjennän jämälankakoria, joka on päässy jo ylitsevuotavaan tilaan :).

Ommellakin vois, koskapa kirpputoreilla on onnistanu pitkästä aikaa. Varmaan siks, että oon käyny kirpputoreilla pitkästä aikaa.

Lomaneuleita

2010-07-09T17:32:00.000+03:00

Celsiusasteita keskimäärin: 30 (tai siltä se tuntuu)
Valmistuneita sukkia keskimäärin per päivä: 0,65
Palaneita olkapäitä: kaksi
Mökillä vietettyjä päiviä: monta, yli kymmenen
Syötyjä uusia perunoita: ainakin tiu

Toisin sanoen on ollu kiire mökkeillä, ei oo ehtiny blogata :). Ja valitan, näillä helteillä ei pystykykene kutomaan muita kun sukkia, vaikka niitä täällä on esitelty jo riittämiin.

Noh, ensimmäiset. Tai nää ois valmistunu jo aiemmin, mutta kuvattu vasta nyt.

Angeet Cookie A:n kirjasta Sock Innovation. Lankana on Noro Kureyon Sock tuommosena siniharmaana, ei sitä värinumeroa nyt pysty muistamaan. Ihanat, ihanat, ihanat. Onni on neljä kerää Kureyon Sockia vielä varastossa ♥. Ja sit nää kahdet seuraavat ois öljylankasukkia ens talven unisukiks, laiska ei halua rasvata jalkoja erikseen :).

Pinkeät sukat on Embossed Leaves Socks kirjasta Favorite Socks, siniset puolestaan Kalajoki-sukat. Lankana molemmissa Novita Nalle Aloe vera, menekki vähän alta kerän... en muista tarkkaan, mutta sen verran, että jää vielä raidoiks jämälankasukkiin.

Ja sitten ois kahdet, jotka menee lahjaks huomisissa häissä. Luotan, ettei morsian ehdi enää tänä iltana nettiin ja varsinkaan mun blogiin.

Arni

Eeva

Huominen hääpari tykkää vaeltamisesta, joten he saa yhteisille vaelluksille nimikkosukat. Ohjeet on jo kirjotettuna ja testineulojilla, julkasu tapahtuu seuraavassa Ullassa. Olen tyytyväinen, sekä malleihin (varsinkin Arnehin) että siihen, että nyt ne ohjeet on kirjotettu! Puuuuuh että se on työlästä, varsinki kaavioiden väsääminen.

Sit ois kesken vielä kolme huivia ja yks villanen torkkupeitto, mutta ei meinaa napata. Varsinkin, kun haluisin tänä kesänä opetella kärjestä alotettavan sukan kutomisen oikeen kunnolla selkäytimeen asti... Ens talven varustuksesta puuttuu vielä ohuesta tavislangasta kudottuja sukkia (ihkulankaiset on mulla järjestään unisukkakäytössä) ja niillä niitä alotuksia ja kantapäitä vois harjotella. Opuskin ois oikeen varta vasten hankittuna. Kenties otan sen ja pari kerää mukaan, kun taas pian paetaan mökin suuntaan... Sit saatte vaan kestää silkkaa sukkabloggausta vielä hetken :).

Kliketi klik :)

2010-06-10T13:30:00.002+03:00

Äh, sori, enpä tajunnu, että nää tekstit kasautuu näin päällekkäin :D. Nää on ihan vanhoja ohjeita, sivupalkista kun klikkaa niin on tämänpäivänen postaus.

Valkosuklaa-vadelmakakku

2010-06-10T13:29:00.001+03:00

Lotan vadelma-suklaakakku (muunnelma Sydänsurujen kakusta)

- 6 dl vehnäjauhoja
- 4 dl sokeria
- 1 dl tummaa kaakaojauhetta
- 1 tl soodaa
- 1 tl suolaa
- 1 tl vaniljasokeria

Sekoitetaan kuivat aineet.

- 2 munaa
- 2 dl ranskankermaa
- 1/2 dl maitoa
- 1/2 dl juoksevaa margariinia
- 150 g valkosta leivontasuklaata (Fazerin MinutBlock vaikuttaa olevan ihan hyvää) sentin kuutioina

Sekoitetaan kosteat aineet.

Laitetaan uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Voidellaan kakkuvuoka ja jauhotetaan se kookoshiutaleilla.

Sekoitetaan kuivat ja kosteat aineet keskenään.

Nostellaan taikina vuokaan kerroksittain pakastevadelmien kanssa (1 pussi, saavat olla vielä kohmeisia).

Paistetaan 175 asteessa 70 min.

Annetaan jäähtyä ja kumotaan.

Tupsupipo ja kauluri

2010-06-10T13:28:00.000+03:00

Kauluri on tuommonen putkilo, jota varten hyvin yksinkertasesti loin 120 silmukkaa 4 mm:n puikoilla. Alotin kutomalla muutaman kerroksen ainaoikeeta, sitten yhdistin rinkulaks ja alotin sileän oikean. Heitin mukaan aina kerroksen nurjaa, kun siltä näytti, ja kudoin kunnes lanka loppu. Viimeseks laitoin kaheksan kerrosta ainaoikeeta. 76 grammasta Kitten Mohairia tuli puolisen metriä pitkä putkilo, joka vaikuttaa oikeen sopivalta.

MUTTA HUOM! Mun käsiala on ihan äärettömän tiukkaa, kenen tahansa normaalin ihmisen kannattaa ottaa HETI viiden millin puikot. Tai luoda vaan sata silmukkaa.

Piposta mulla oli paljon selvempi visio ja kerranki sain luotua just sellasen tuotoksen, ku olin visioinu.

Pipo edestä (sori tärähtäneisyys).

Pipo takaa.

Takaraivolla on tupsu.

Ja ohjetta:

- Mun pipo on neulottu 3mm puikoilla, joten normaalit ihmiset voi ottaa korkeintaan 2,5 mm paksuset. Tarvitaan sekä pipopyörö (pituus 40-50 cm), että sukkapuikot. Lankana mulla oli Novita Nalle Syksy, jota kulu 71 grammaa.

- Sukkapuikoille luodaan yhteensä 132 silmukkaa, eli 33 aina yhdelle puikoille. Mulla tosin on iso pää, pienipäisen kannattaa ehkä luoda vaikka 31 yhdelle puikolle = 124 s. Mun tiheys on 29 silmukkaa per 10 cm kolmosen puikoilla, silmukoiden vähennys kannattaa tehdä myös, jos käsiala on tosi paljon löysempää kun mulla. Nyt on tosin huomautettava, että pienipäisversiota ei oo koeneulottu.

- Kudotaan 2 cm 2o, 2n -joustinneuletta. Ite neuloin nurjien jälkeen ensimmäiset oikeet silmukat takareunastaan, niin tuli siistimpää.

- Lisäyskerros: *1o, tee 1, 3o*, toista. Ite tykkään lisätä silmukoita kutomalla silmukoiden välisen langan takareunastaan oikein. Isommassa versiossa nyt 165 silmukkaa, pienemmässä 155. Tässä vaiheessa todennäkösesti joutuu vaihtamaan pipopyöröön.

- Kudotaan sileetä oikeeta 17,5 cm. Tai pienipäisversiossa vois kutoa 16 cm ja kaventaa sitten 5 silmukkaa tasavälein (eli 31 silmukan välein) ja kutoa sitten, kunnes korkeus on 17-17,5 cm.

- Aletaan kavennukset. Jossain vaiheessa kavennuksia jouduttaneen vaihtaan takasin sukkapuikkoihin.
- *13o, 2o yht.*
- 3 krs o
- *12o, 2o yht.*
- 3 krs o
- *11o, 2o yht.*
- 3 krs o
- *10o, 2o yht.*
- 3 krs o

- *9o, 2o yht.*
- 2 krs o
- *8o, 2o yht.*
- 2 krs o
- *7o, 2o yht.*
- 2 krs o
- *6o, 2o yht.*
- 2 krs o
- *5o, 2o yht.*
- 2 krs o

- *4o, 2o yht.*
- 1 krs o
- *3o, 2o yht.*
- 1 krs o
- *2o, 2o yht.*
- 1 krs o
- *1o, 2o yht.*
- 1 krs o
- *2o yht.*

- Katkase lanka, vedä silmukoiden läpi, päättele.

- Sitten tehdään tupsu. Leikataan pahvista pylpyrä, jonka halkasija on sama kun haluttu tupsun halkasija. Leikataan keskelle toinen reikä, jonka halkasija on vajaa kolmannes koko pylpyrän halkasijasta. So här:

button and carrot 013

Mutta EI LEIKATA pylpyrää vielä halki noin kun kuvassa. Vaan kieputetaan rinkulan ympärille lankaa niin kauan, että keskiaukko menee umpeen ja vielä pikkusen aikaa sen jälkeenki, parsinneula auttaa. Lanka siis kulkee silleen säteittäin keskustasta reunoille. Tämän jälkeen leikataan teräväkärkisillä saksilla rinkulan ulkoreunaa myöden langat poikki niin, että pahvirinkula tulee taas näkyviin. Sitten otetaan pätkä samaa villalankaa ja kiepautetaan se tiukasti aivan pahvirinkulan juuresta tupsun ympärille ja sidotaan kii. Sitten poistetaan pahvirinkula, saatetaan joutua leikkaamaan se halki kun ei muuten irtoo. Muotoillaan tupsu saksilla ja kiinnitetään pipon takaraivolle. Voilà!

Ullassa on itse asiassa parempi tupsuohje kun mulla, klicka här. Sanokaa ihmeessä, jos saatte aikaseks pipon tällä ohjeella, ois ihan mielenkiintosta. Sanomattaki on selvää, että tää ohje on hyvin paljon velkaa Jatan MarioMyssylle, mutta kirjotin nyt kuitenki esiin tän ohjeen kun sain pähkäiltyä silmukkamäärät ja piposta tuli kovasti mieluisa. Silmukkamääriin otin apua myös omista aikasemmista baskerisävellyksistä.

Hunajainen omenakakku

2010-06-10T13:24:00.003+03:00

6 dl vehnäjauhoja
3,5 dl sokeria
1 dl mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta (voi laittaa puoltoistakin)
1 tl jauhettua inkivääriä (voi laittaa tätäkin puoltoista)
1 tl vaniljasokeria

- Kuivat aineet sekaisin keskenään.

3 munaa
2 dl Bulgarian jogurttia tms.
1 rkl hunajaa
1 1/2 isoa, hapanta omenaa paloina
0,5 dl rypsiöljyä

- Kosteat aineet sekaisin keskenään.

- Kuivat ja kosteat aineet sekaisin - älä sekota liikaa, ettei leivinjauhe ala tehdä temppujaan ennenaikasesti.

- Uuniin 175 asteeseen noin tunniksi.

Suomusukat

2010-06-10T13:23:00.000+03:00

Tämä ohje on sukkiin, joihin tulee varteen 56 silmukkaa. Kokoa pystyy vaihtelemaan puikkokokoa ja lankaa vaihtelemalla - valitsethan siis nämä omien mieltymystesi ja käsialasi mukaan. Mallisukat on tehty 7 veljeksen paksuisista langoista 3,5 mm:n puikoilla tiukalla käsialalla ja ne sopivat tassumalliseen koon 39/40 jalkaan. Langan menekki vaihtelee varren pituuden mukaan 120 grammasta 140 grammaan.

Luo 56 silmukkaa neljälle sukkapuikolle, yhdistä renkaaksi. Neulo *1 n, 5 o, 1 n*, toista kerroksen loppuun. Itse neulon nurjien silmukoiden jälkeiset oikeat silmukat aina kiertäen. Toista ensimmäinen kerros vielä kerran ja siirry sen jälkeen kaavioon.

-IIIII-
-\oIo/-
-IIIII-
-IIIII-

- nurin
I oikein
o langankierto
/ 2 o yht
\ 2 o yht takareunoistaan

[Jos joku tietää hyvän ja edullisen tavan tehdä kaavioita blogiin liitettäväks, saa vinkata...]

Toista kaaviota haluamasi määrä. Kokonaisen 7 veljestä -kerän vieviin sukkiin olen tehnyt varteen 15 mallineuleen toistoa.

Kun varsi on halutun pituinen, aloita kantalappu. Käännä työ ja neulo 3. ja 4. puikon silmukat nurin. Käännä työ ja neulo nämä 28 silmukkaa *nosta 1 nurin neulomatta, 1 o*, toista. Toista näitä kahta kerrosta, kunnes kantalapun korkeus on 28 kerrosta.

Käännä kantapää. Eli neulo 18 n, 2 n yht, käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka oikein neulomatta, *nosta 1 n neulomatta, 1 o*, toista *...* yhteensä 4 krt., nosta 1 o neulomatta, neulo seuraava silmukka oikein, nosta nostettu silmukka neulotun yli. Käännä työ, nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, 8 n, 2 n yht. Toista näitä kahta viimeksi selostettua kerrosta, kunnes puikoilla on yhteensä 10 s.

Poimi kantalapun reunasta 15 silmukkaa kantapään 10 silmukan jatkoksi. Jatka jalkapöydän 28 silmukalla mallineuletta kaavion mukaisesti. Poimi neljännellä puikolla kantalapun toisesta reunasta 15 silmukkaa ja neulo kerroksen ensimmäisen puikoin 5 ensimmäistä silmukkaa tälle viimeiselle puikolle. Kerroksen vaihtumiskohta muuttuu siis keskelle jalkapohjaa.

Neulo seuraavalla kerroksella 5 o, 12 o takareunastaan, 2 o yht, 1 o takareunastaan, jalkapöydän silmukoilla mallineuletta kaavion mukaan, 1 o takareunastaan, 2 o yht takareunoistaan, 12 o takareunoistaan ja 5 o.

Seuraavalla kerroksella neulo ensimmäisen puikon silmukat oikein, jalkapöydän silmukoilla mallineuletta ja viimeisen puikon silmukat oikein.

Seuraavalla kerroksella neulo sileää oikeaa, kunnes ensimmäisellä puikolla on jäljellä 3 s . Neulo 2 o yht ja 1 o. Jalkapöydän silmukoilla neulotaan edelleen mallineuletta. Viimeisen puikon silmukat neulotaan 1 o, 2 o yht takareunoistaan, sileää oikeaa puikon loppuun.

Toista näitä kahta viimeksi selostettua kerrosta, kunnes ensimmäisellä ja viimeisellä puikolla on jäljellä 12 s.

Jatka näiden kiilakavennusten jälkeen ensimmäisellä ja viimeisellä puikolla sileää oikeaa ja jalkapöydän puikoilla mallineuletta. Omaan jalkaani sopiviin sukkiin tulee teräosaan yhteensä 10 mallikerran toistoa, joista 6 on kiilakavennusten jälkeen.

Jalkaterän pituuden saat sovitettua itsellesi sopivaksi seuraavasti: Mittaa sukan pohjasta, kuinka pitkä pätkä omalla käsialallasi tulee 18 kerroksesta sileää neuletta. Sovita sukkaa jalkaan ja kun halutusta pituudesta puuttuu tämän 18 kerroksen pituuden verran, lopeta mallineuleen teko.

Aloita varvaskavennukset. Eli neulo ensimmäisen puikon silmukat oikein, toisella ja kolmannella puikolla *5 o, 2 o yht*, toista *...* yhteensä 4 kertaa, neulo neljännen puikon silmukat oikein.

Neulo 2 krs o.
Seuraavalla kerroksella toista *4 o, 2 o yht* yhteensä 8 kertaa.
Neulo 4 krs o.
*3 o, 2 o yht*
Neulo 3 krs o.
*2 o, 2 o yht*
Neulo 2 krs o.
* 1 o, 2 o yht*
Neulo 1 krs o.
*2 o yht*

Katkaise lanka ja pujota se viimeisten kahdeksan silmukan läpi. Kiristä, päättele nurjalle puolelle.

Startitis maksimus

2010-06-10T13:16:00.001+03:00

Joskus on kiva alottaa kerralla niin monta uutta työtä ku sielu sietää. Siks on ollu bloginki puolella hiljasempaa nyt, ei oo ollu mitään näytettävää :). Siispä näytettäköön niitä keskeneräsiä.

Haruni-huivi (Ha-ru-ni, ei Ha-nu-ri, vaikka jotku Miähet mitä väittäis) lähti puikoille Amelielta blogiarpajaisvoitetusta vuosikertalangasta. Kultaa ja hopeaa! Tulee hienosteluhuiveista hienoin.

Pidempiaikanen projekti on Silk Kerchief Scarf, jonka ohjetta ei valitettavasti ole enää saatavilla - onneks olin ehtiny tallentaa sen koneelleni. Vähän kärsii kutomisinto tämän suhteen liiasta helppoudesta, ei sitä ainaoikeaa jaksa ilman jotain muuta viihdykettä. Lankoina on vadelmanpunanen Trekking ja mailitiponinvärinen Sukka-puffa (väri siis My Little Pony).

Ehkä kaikista ihanin keskeneräsistä huivintekeleistä on kuitenkin tämä Andrea's Shawl. Sain ohjeen Tuilta lahjaks ja käytän kahta lempparilangoistani, Noro Silk Garden Sockia ja Jitterbugia. Tulee aika täydellinen huivi, uskon.

Yks huivintapanen ehti jo valmiikskin mökkireissulla. Caera Cowlin kudoin ihananpunaisesta Fortissiman Klassik mit Teflon -langasta. Kolmasosa langasta on akryyliä, mutta väri oli niin täydellinen, että se oli silti ostettava. (Ja tietysti nyt kun näin sitä hehkutan, en saa sävyä oikeaks, vaikka mitä säädin kamerasta ja Flickristä.) Jäljelle jäi paria metriä vajaa kerää, josta aattelin tehdä lenkkipipon, kunhan toimeennun :). Kaulurista tuli aika napakka mun käsialalla, mutta ei haittaa, se käy tuommosena erinomasesti tuulitakin alle lenkille ja paukkupakkasilla jonkun ison huivin alle talvitakin kaveriks.

Ja sitten lisäksi puikoilla on sukkia (o-ho!!! :p).

Argh, miten vaikeesti kuvattava väri!

Embossed Leaves Socks ja Undulating Rib Socks on molemmat kirjasta Favorite Socks ja molemmat oon kutonu kerran aiemminki. Mutta lehtisukkaset meni kultaselle vanhalle ystävälle ja ribbisukat huovutin saappaissa mettätöissä (sen kerran elämässäni, kun oon ollu mettätöissä :)). Molemmissa lankana Novita Nalle Aloevera.

Kolmas nallesukkapari hyppäs tekolistalle heti, kun törmäsin siihen Ravelryssä. Kalajokiset sukat! Kotiseutukaiho, ah ja voih. Ja todella hieno malliki vielä kaiken lisäks. Mun pulleaan tassuseeni nämä sukat on vähän kapeat, mutta en silti halunnu muuttaa mallista mitään, koskapa se näytti niin hyvältä ja toimivalta. Kyllä ne käytössä löystyy...

Viimenen sukankutimista on CookieA:n Angee-sukat Noro Kureyon Sockista. Oon tykänny mun ekoista Noro-sukista niinku hullu puurosta ja pitkään oon miettiny, että täytyis tehdä toiset. Mutta Noro on kallista, mallin pitää olla just eikä melkeen! Viimein istuin alas pikku pepulleni ja aloin selata sukkakirjojani. Angee on tälle langalle ja tälle värimaailmalle juuri oikea malli, mulle tulee mieleen merilevät ja lapsuuden kalastajaleikit :). Pienellä tyytyväisellä hyrinällä ootan sitä hetkeä, kun saan valmiit sukat jalkaani, näistä nimittäin taitaa tulla uudet paraatisukat.

Ja niin. Sitte menin taas ja sekosin.

Tulee uus peitto! Isompi! Enemmän värejä! Enemmän pääteltäviä langanpäitä!

Nyt kylläkin päättelen langanpäät aina jokasen valmiin palan jälkeen. Enkä virkkaa joka päivä enkä liian monta lappusta päivässä. Valmista tarvii kuitenki olla vasta syksyllä, ei kesällä tarvi torkkupeittoja :).

Ja nyt kun sopivasti roudasin kaikki keskeneräset parvekkeelle kuvattavaks (ei-niin-kuningasajatus, miksei sitä voi koskaan muistaa, että siellä on aamupäivisin ja keskipäivällä ihan mahdoton valo), niin taidanki parkkeerata sinne koko päiväks. Äänikirjaa, evästä, lämpöä, kudin, linnut huutaa, päiväkotilapset leikkii. Lotta tyytyväinen.

-----
Ai niin. Tulen tässä tänään järkkäilemään noita mun omia ohjeita omiks postauksikseen ja säätämään vielä ulkoasua. Ettehän hermostu. Sen jälkeen en enää koske koko kesänä ulkoasuun! Ei vaan tahdo Bloggerin valmiit värit riittää, kun on liian tiukka visio, että minkälainen värimaailman pitäis olla...

Tassuille

2010-05-31T19:30:00.000+03:00

Ihana mies on semmonen, että se ottaa vaimostaan kuvia, joissa sen töppöjalat näyttää pidemmiltä. (Olminvalkoselle iholle ei kuvaajakaan voi mitään, mutta eipä tarvi voidakaan.)

Olen tehnyt lämmittimet sekä etu- että takatassuilleni. Etutassujen lämmittimet on Käsilämpöiset, oma mallini, jonka kehittelin äiti-Puffan pyydettyä ja annettua langat. No hei, ilmasta ihkulankaa, totta kai suostuin... :) Nämä kyseiset langat on kasvivärjättyjä ja koska kasvivärjätyt langat sopii hienosti yhteen, halusin tehdä monivärisen mallin. Ja sit olin ehkä ihan vähän rohmuki :p. Nuo koristeraidat on tehty nostetuin silmukoin, ei kirjoneuleella. Tykkäsin siitä tekniikasta, 18 kerrosta hurahti vauhdilla. Tuun tarjoamaan ohjetta Ullaan, eli se mahdollisesti ilmestyis syksyn Ullassa. Kesälle en ihan ehtiny, mutta harvemminpa kesällä mitään ranteenlämmittimiä tarvitaankaan :).

Jos haluatte ostaa noita lankoja, niin äiti-Puffalla on Etsy-kauppa ja sit hän varmaan vastaa myös blogin kautta jätettyihin tiedusteluihin. Ja tämä ei ollu maksettu mainos, vaan tyytyväisen käyttäjän vinkki - oon nimittäin myös ostanu noita puffalankoja :).

Noh, eteenpäin. Takatassujen lämmittimet on taas yks oma sovellus kirjasta Sensational Knitted Socks.

Symmetriankaipuuni _vaatii_ että kuvion molemmin puolin on vaan yhdet nurjat silmukat, ei toisella puolen yhtä ja toisella puolen kahta. Siispä tiputin yhden nurjan pois. Kantapään tein omasta päästäni, kun en tällä sukankutomiskokemuksella jaksa enää ruveta kattelemaan erillisiä ohjeita, vaikka varsin pätevän oloset taulukot tuosta kirjasta löytyyki. Kärjessä on nauhakavennus, ensin neljä kertaa joka toinen kerros ja sitten kahdeksan kertaa joka kerroksella. Loput silmukat silmukoin (kitchener stitch) umpeen. Varsin peruskauraa, siis.

Lankana on Nalle Aloe vera, johon olen edelleen tyytyväinen. Näemmä se nuhjaantu hitusen jo ekana yönä unisukkakäytössä (vrt. eka kuva), mutta on tarpeeks edullista, jotta sen ominaisuuden voi antaa anteeks. Menekki oli 90g, puikot muistaakseni 2,75-milliset.

Ja vielä yks herkkukuva. Pitää olla silmänruokaa! :)

Synttärimyspäivä

2010-05-26T16:41:00.000+03:00

Juhlin eilen 26. ikävuottani. Ja juhlat jatkuu näemmä tänään, hain äsken postista hullun, ihanan paketin :).

Kiitos Suvi, Anu ja Henna, kiitos Birgitta, kiitos taustavoimat!

Kiitos oma rakas Miäheni!

Kiitos PaiviH!

Kiitos Särmä, kiitos Terhi!

Kiitos äitiliini, sun lahja on tallessa odottamassa käyttöään ja kohdekki löyty jo :).

Kiitos myös kaikki muut muistaneet, teitä oli paljon. Kyllä kannattaa rummuttaa synttäriään, saa ihan sikana huomiota =).

Menestyksellä juhlittujen synttärien kunniaksi jaan pari ilmaislahjaa eli linkkivinkkiä.

http://librivox.org tarjoaa ilmasia äänityksiä kopiosuojan piiristä poistuneista (eli vanhoista) kirjoista. Löytyy Vihervaaran Annaa, löytyy Jane Austenia, löytyy Charles Dickensiä, löytyy Victor Hugoa. Äänikirjat on vapaaehtoisten lukemia, eli taso vaihtelee, mutta esimerkiks gypsygirlillä on todella kaunis ääni ja mukava lukutapa. Sinne vaan arkistoja kaivelemaan!

Ja sitten vielä linkkilista. Kokosin itelleni synttärilahjaks kansiollisen kivoja ilmaisohjeita, suurella hartaudella valittin ja sitten laitoin printteriä laulamaan. Osa on saatavilla vaan Ravelryn kautta (kai? en ainakaan löytäny muuta), mutta suuri osa on ihan vapaassa netissä.

The Little Black Dress
Snowflake Fingerless Gloves
Vancouver Fog -ranteenlämmittimet
Porphyria-ranteenlämmittimet
Betsyanna-ranteenlämmittimet
Evenstar Gloves
Fa fa fa socks
Clover-sukat (rullaati rullaa alaspäin)
Angler's Loop Socks (pdf)
Shawl Collar Vest
Hew-bolero
Torreyana Shawl
Echo Flower Shawl (pdf)
Caera Cowl
Queen Anne's Lace Shawl
Cabled Rangoli Hat (pdf)
Slouchy Copy Cat Hat
Hello New York -pipo ja lapaset
Smaragdi Mittens
Kalanruotolapaset
Joan Crawford -neuletakki
lerppareunainen villatakki

Lisää villaa

2010-05-24T14:50:00.001+03:00

Tein säärystimet käytettäväks hameiden ja mekkojen kanssa. Meinasin, että käyttö jää ens syksyyn, mutta näillä keleillähän ne on ihan sopivat villasukankorvikkeet...

Söpöisät tuli.

Lankana Nalle Aloevera, menekki 184g, puikot 2,75 mm. Mallineule opuksesta nimeltä The Ultimate Sourcebook of Knitting and Crochet Stitches, aarteeni, edullinen, laaja ja hyvin hyödyllinen.

Lintukoto

2010-05-19T10:31:00.004+03:00

Päähäni pälkähti ajatus lintukodosta. Että oispa joku semmonen paikka, jossa kaikki olis vaan kaunista ja rauhallista ja kivaa ja nättiä. Semmonen lepopaikka netissä. Ensin mietin, että pitäiskö perustaa Ravelryyn lintukotoryhmä. Mutta ei se ois hyvä, keskustelupalstoilla paras juttu on just keskustelu, uudet ajatukset ja sopivasti erilaiset näkemykset.

Joten päätin, että tästä lähtien mun blogi on mun virtuaalinen lintukoto :). Ja on mulla fyysinenki lintukoto. Kattokaa, mitä pieni möpleeraus sai aikaan.

Neulepesäke muutti toiseen nurkkaan, mutta ei haittaa yhtään. Tämä on vastapäätä:

Ja laitan vielä yhen yksityiskohdan niistä useista, joita innostuin kuvailemaan :). Kuvaa klikkaamalla pääsee Flickriin, jos haluaa kattella enemmän.

Lintukodossa askarrellaan nättejä, kivoja söpöyksiä. En tosin näistä koruista oo vielä ihan vakuuttunu, vähän vielä hakee tyyliään tää mun helmellinen ilmaisu :). Ei oo onneks mitään hätää eikä kiirettä.

Tämmösetki sain valmiiks. Shibui Knitsin Sockista, ihana lanka. Nämä on lahja, mutta en kerro, kenelle.

Keskeneräsiä on vielä pino.

Pitsiä, pitsiä

2010-05-11T22:41:00.000+03:00

Väsyttävä päivä, sanat vähissä. Vestibulaarineuriitti iski toisen kerran, vaikka useimmille se tulee vaan kerran elämässä. Toivon, että sitten kun on molemmat korvat läpikäytynä, en enää sairastu kolmatta kertaa. Toivon, ettei kukaan tätä sais riesakseen, ärsyttävä vaiva. Tällä kertaa sentään pystyn kutomaan jo oireiden ekana päivänä.

Olen saanut valmiiksi kahdet pitsiset sukat. Toisen jo aiemmin, toiset tänään.

Evening Stockings for a Young Lady, kirjasta Knitting Vintage Socks. Kauniit sukkaset, mutta vähän liian pienet. Leviävät pohkeesta niin paljon, että varsi jää turhan lyhyeks. Olivat pitkään tauolla odottamassa mun pohkeiden kaventumista, mutta ne ruojatpa vaan leviää. Ehkä nämäki sukat kuitenki jonain päivänä on sopivat. 119g Rellana Flotte Sockea, 2,5 mm puikot.

Tuike-sukat, oma malli. Sain tuon ihanan auringonkeltasen langan Tuilta SYTtinä talvemmalla, siitä sukkien nimi. Näitä on purettu ja kudottu ja purettu ja kudottu, mutta lopputulos on kelpo. Juuri sopivat kesäsukkaset, ovat parhaillaankin jalassa.

Kuvaus oli melko haastavaa, viidessä kuvassa kymmenestä näky vaan siivu sukasta ja paljon valkoista lihaa :). Tässä onnistuneimmat. Uusia en ota, en tällä heilumisen määrällä.

Mallineule on alunperin kirjasta Sensational Knitted Socks, mutta muokkailin sitä vähän kapeammaksi ja käänsin sen toiseen sukkaan peilikuvaksi. Ettei vaan olis liian helppoa... :p 91g Trysil Garnin Ida Strompegarnia ja 3 mm puikot.

Edellisen postauksen kommentteihin vastailen huomenna tai ylihuomenna. Nyt taitaa olla levon aika.

Kevät ja kukkaset

2010-05-07T17:51:00.000+03:00

Kävin Helsingissä tapaamassa joukkoa Kaheleita naisia ja sain kuumeen. Ihan tavallisen kuumeen. Kuumeisena viimeistelin pari neuletta ja murjotin.

Olen tappanut pelakuun, kuten kuvasta huomaa.

Perussukat pitkillä varsilla ja resorinilkoilla tein Nalle Kevät -langasta. Meni 105 grammaa kolmosen puikoilla, pieniin lapasiin siis vielä jäi langat.

Hyvät tuli. Eikä tarvinnu kutoa kärkiä uusiks kun kerran kummassakin. Kun ei kerralla ymmärtäny, että ei se 21-senttinen sukka mee mun jalkaan :p.

Isompi ihanuus on vironvillainen Flower Basket Shawl. Missään en oo nähnyt noin tarkalleen mandariinin väristä lankaa :). Ja lisäks siitä tulee aina mieleen mun ja kahden ystävän pian parin vuoden takanen reissu Tallinnaan. Ihkulanka.

Koko on semmonen 180x90 cm, tein 17 toistoa sitä Lower Basket charttia. Vai mikä hää nyt olikaan. Tuli juuri passelin kokonen tuolle takille :).

Tuolleen sen varmaankin ruttaan kaulani sitte ens talvena.

Pingotukseen ostin Ravelry-keskustelujen viisastamana kaksi lasten ruutuhyppymattoa Biltemasta ja nehän oli aivan täydelliset! Helppo pingottaa, kuivu nopeammin kun patjojen välissä.

Ja niin, 155g oli langan menekki, värinumeroa en harmikseni enää löytäny :(. Mutta Pronksi Lõngapoodista tuo on peräisin.

Mitä parhaillaan on puikoilla? Lisää villaa kesään... :p

Hajatelmia ja haja-teelmiä

2010-05-04T19:25:00.003+03:00

Tässä kirjoituksessa ei nyt ole minkäännäköstä pointtia eikä teemaa. Sillisalaattia.

Juhlin näemmä saapuvaa kevättä kutomalla soputeltan kokosen huivin (Flower Basket Shawl oranssista vironvillasta) sekä kaks überpaksua pipoa (Falling Leaves Chunky Hat ruskeesta Sandnes Garnin Easystä ja Ysoldan Ripley Mirasol Sulkasta). Minkäs teet, en tykkää kutoa puuvillaa :).

Parempia kuvia seuraa ehkä siinä kohtaa, kun kuvailen kokonaisia settejä, sitä ennen uteliaimmat voi kurkkia Ravelryä mun nikin kohdalta.

Sain Amelielta jo aikoja sitten aivan ihanan arvontapalkinnon. Herkkuja! Nappeja! Helmiä! Ja kultaa ja hopeeta! :D

Pihla, Maikki ja Epa halusivat lahjoa mua ihkuisella tunnustuksella, kiitos! Listasin just vähän aikaa sitten ison määrän ihania blogeja, joten en nyt kehtaa enempää kehua :).

Hajanaisia ajatuksia on aiheuttanu pintaan pulpahtanu suunnitelma osa-aikasen käsityöfirman perustamisesta. On melko huijännää. Myisin ite tekemiäni pikku juttuja netissä, muuta en vielä paljasta :). Enköhän rummuta blogissaki, jos joskus sen aikaseks saan. Ja sitten sain elämäni toisen haastattelupyynnön! Kotilieteen tulee kai joku juttu käsitöistä tässä joskus ja minä Viisaana Ihmisenä ehkä kerron Suuria Totuuksia siellä. Ei välttämättä tule ees toteutumaan, mistä sitä koskaan tietää, mutta tuli ihan hyvä mieli kun toimittaja soitti ja kysy :).

Ei sitä aina niin jaksa...

2010-04-27T09:42:00.003+03:00

Joskus ei nappaa, joskus ei sykähdytä. Siitä käsityöt on parempi harrastus kun vaikka leipominen, että materiaalit ei mee vanhaks...

Siellä ne odottaa sen aikaa, kun elämässä tapahtuu muita juttuja. Gradua, äidin kuuskymppisiä, taidemuseossa käyntiä ystävän kanssa.

Anni Leppälän näyttelyssä oli aika velhomainen tunnelma. Ja museokaupassa myytiin kivoja kortteja.

Parit sukat oon kuitenkin saanu valmiiks.

(Franciet Cherry Tree Hillin Supersockista. Värejä ei saanu kohdalleen, vaikka kuinka yritti fiksata.)

(Perussukat 7veikasta, mallineule Thuja-sukista.)

Ja kuppi kuppisen tein meidän aavevaloeteiseen avaimille. Edellinen oli puuvillalankaa ja lörpsähti. Nyt virkkasin villalankaa (Jussia) ihan liian pienellä koukulla, jos pelti kestäis paremmin.

Näpertelytyttää. Aina ei kuitenkaan mee niinku Strömsössä...

Inspiraatiosta

2010-04-16T12:44:00.003+03:00

Tämmösenä harmaana päivänä on hyvä postata inspiraatiosta :).

Oon nyt joutunu lepuuttelemaan kättäni virkkuu-urakan jälkeen enkä oo pystyny kutomaan enkä virkkaamaan. Se oli aivan ahterista, kunnes muistin vanhan ristipistotyön. Nyt se on vähän vähemmän ahterista.

Seepianvärinen taulu tulee nimittäin olemaan hieno, mutta voi taivas, miten tylsää sen tekeminen osaa välillä olla. "Jahas, mitäs väriä sitten? Niin joo, ruskeeta..." Aloinkin miettiä, mikä mua inspiroi, mikä saa mut innostumaan jostain käsityöstä niin paljon, että en meinaa malttaa mennä nukkumaan. Mikä pistää luovat voimat liikkeelle, minkä takia joskus tulee niin vahva Näky jostakin, että edes silmukoiden laskeminen ei estä uuden neuleen suunnittelua? Vastaus on kolmiosainen.

MATERIAALIT

Rakastan villaa. Ra-kas-tan. Se tuntuu ihanalta käsissä, se muokkautuu kauniiks pinnoiks. Se lämmittää ikuista palelijaa.

Materiaalin täytyy olla myös ihanan väristä. Ja lisäksi sen tarvii kuiskailla lupauksia toimivasta muodosta, tai vielä parempaa, kiinnostavista materiaalikontrasteista valmiissa tuotoksessa.

TARVE

Käsitöiden ei tarvisi, pitäisi eikä saisi olla suorittamista. Tämä on harrastus, ei sen ole väliä, vaikka valmis tuotos ei olisi aivan tarkoituksenmukanen tai jos lopulta sitä ihanan pehmeää pipoa ei tulekaan käytettyä, kun se on väärän kokoinen. Mutta oon huomannut, että parhaat ideani saan ongelmanratkaisutekniikalla. Parvekkeella palelee -> teen sinne peiton. Allit hävettää -> teen takin, jossa on pitsiä hihoissa.

Tai toisenlainen tarve: äiti-Puffa pyys mua suunnittelemaan jonkun ohjeen hänen langoilleen. Kasvivärjätyissä puffalangoissa oli niin nättejä sävyjä, jotka sopi tosi hyvin yhteen (niinkun nyt yleensä kasvivärjätyt sopii), että halusin tehdä jotain moniväristä. Tarkemmat yksityiskohdat on vielä laskematta, mutta Juuri Se Oikea mallineule on jo löytyny.

MUIDEN TEKEMISET

Oi blogistania, oi upeat, lahjakkaat ihmiset. Jatkuvana innostuksen, inspiraation ja ideoiden lähteenä mulla on yksinkertasesti muiden tekemiset. Harvoin lähden kopioimaan kenenkään tekemisiä suoraan, ainakin värin yleensä vaihdan, jos en muita muutoksia tee. Mutta kun joka päivä näkee roppakaupalla hyviä ideoita ja kauniita toteutuksia, väkisinkin jotain jää itämään omaanki mieleen ja lopulta jossain mystisissä prosesseissa yhdistyy uudeks ajatukseks. Se jos mikä on hianoo.

Pidin äskettäisessä retriitissä silmukkamerkkipajaa ja inspiroiduin itekkin valtavasti. Sitä aina urautuu ja alkaa tehdä vaan sitä samanlaista sarjaa, mutta onneks on innokkaat opettelijat, jotka pakottaa ajattelemaan uudella lailla. Oon tehny retriitin jälkeen muutaman kymmentä uutta silmukkamerkkiä pajalaisten innoittamana ja ne on nyt mun lempimerkit :).

Retriitti olikin yhtä suurta innotusta, mutta blogeissakin on kyllä todellisia helmiä. Anna K:n blogissa on ihanat, värikkäät kuvat ja kivoja virkkuita. Tilli Mössönpoika kirjoo ja applikoi ja ompelee semmosia pehmoleluja, että mulle tulee aina äkillinen taaperontarve. Villakettu kuvaa kauniisti ja yhdistelee materiaaleja kovin inspiroivasti. Mielitty luo niin omannäkösiään juttuja, että ei pysty kun ihailemaan. Maaru taittaa sanan säilää niin taitavasti, että usein jää sanoja mieleen muhimaan ja pulpahtelemaan pinnalle omissa teksteissä :). Pujoliivin ihanat naiset tekee kauniita neuleita ihan uskomatonta tahtia. Ja välillä ne värkkää sisustusjuttujakin, mahdottomat. Pikku-Kettu tekee maailman kauneimmat tilkkupeitot, näin vaatimattomastsa omasta näkökulmastani. Elisa neuloo ja leipoo ja tekee koruja (myös myyntiin, myyntisivu on mulla jatkuvan kuolauksen alla). Kirsi on mun sukkaguru. Ja muutenkin neuleguru. Ystäväni neiti Mattsson (kahdella teellä ja kahdella ässällä) tekee vanhasta uutta niin upeasti, että meillä on kämppä muutosuhan alla aina ku hän postaa. Jaana kutoo kans ihan käsittämätöntä vauhtia kauniita neuleita ja vielä ihanan värisistä langoista :). Katrin kankaanpainamiset ja ompelukset ja korut pistää munki sormet syyhyämään. Helmiina on Virkatun linnun hengenheimolainen, ihania kuvia, ihania ideoita ja kauniita käsitöitä. Lene asuu jossain napapiirillä ja kärsivällisesti puurtaa, kunnes neuleet ja kirjonnat on just hänen mielen mukasia. Ja voi pojat, että ne sitten onki hienoja.

Ja onhan näitä, nuo oli nyt ekat, jotka osu silmiin Google Readerista. Ois varmaan muitaki ollu, mutta tarkotus ei ollu kirjottaa pelkkää hunajaa tiukuvaa ylistyslaulua :).

Ennemminki tarkotus oli tämä: mistä te inspiroidutte?

Kevään ensi hullutus

2010-04-10T10:50:00.002+03:00

Virkkasin kaheksan päivää niinku hullu. Sen jälkeen ompelin kaks päivää saumoja ja päättelin langanpäitä niinku sitruuna - yhtä happamana.

1,3 kiloa jämälankoja koki metamorfoosin ja enää ei parvekkeella palele :). Jätin reunaväriks vihreän, koska sitä oli eniten, ja muuten kattelin varastostani 7veikan paksusia valkosia, vaaleenpunasia ja harmaita lankoja. Yks niistä tosin osottautu enemmän siniseks, mutta ei se nyt niin tarkkaa ole.

Isoäidinneliö on kyllä monipuolinen malli, tämä on kolmas peitto jonka oon virkannu sen pohjalta ja taas ihan erinäkönen kun aikasemmat kaks. Ja ilmeisesti mun oma mummini on käyttäny ihan samaa mallia, eli se todellakin on isoäidin neliö.

Nyt on vaan käsi niin kipeä, että tuli pakkoloma käsitöistä. Ainakin sen yhden päivän ajaks, kun lähdetään ystävien luo käymään...

Retriitinjälkeistä elämää

2010-03-30T11:32:00.003+03:00

Aivoissa toimii... ei mikään, ei mikään, ei mikään, ei mikään.

Pakko oli laittaa tuo kuva kun se on niin kuvaava :). Oli ihanaa. Oli hauskaa. Oli aika väsyttävää.

Retriittiprojektini valittin tänä vuonna just hyvin: rinkulahuivi, ainaoikeeta, ja pipo, nappinauhake ainaoikeeta ja kruunuosa sileetä oikeeta pyörönä. Juuri sopiva silloseen aivotoiminnan määrään.

Mulla oli todella kivaa ja viikonloppu oli todellista hermolepoa, olkoonki etten malttanu mennä nukkumaan ajoissa ja kotiin palattuani kiskoin 13h yöunet. Päässä ei liikkunu muita ku mukavia asioita. Ympärillä oli pelkkiä ihania, lämminsydämisiä, hassuja ja sympaattisia ihmisiä.

Projektitkin onnistu aivan hyvin. Rinkulahuiviin loin 50 s Noro Silk Garden Litella (lempparini kokeilemistani Noroista) ja kudoin ainaoikeeta niin kauan kun viidestä kerästä riitti. Neljä kerää ois tosin ollu ideaalimäärä tämmöseen rinkulahuiviin. Mutta tykkään silti :). Puikkoina käytin muistaakseni 5 mm pyöröjä. Ja pipo taasen on tehty Handun alpakkasilkistä 4,5 mm sukkiksilla. 10 silmukalla ainaoikeeta kunnes yletty pään ympäri, sitten poimin silmukat toisesta reunasta, sitten lisäsin vähän ku ois tullu vähän turhan tiukka piponen, 16 cm:n kohdalla alotin kavennella ja käsikopelolla sovittelin, oisko nyt aika taas kaventaa. Kerästä jäi vielä 38 g, eli voisin vaikka raidottaa Cascade 220:lla jotain pipontekelettä tai sitten harkita jonkuntyyppisiä ranteenlämmittimiä.

Mut nyt ei kuulkaas enempää aivo toimi eikä enempää tekstiä synny :). Taidan mennä seisoskelemaan lankakaappien eteen ja miettimään, mitä seuraavaks.

Väriä elämään

2010-03-25T18:24:00.003+02:00

Nyt ei vielä ole kevät. Kevät on sitten, kun lumet on sulaneet. Mutta kevään kaipaamisen oon kyllä jo alottanu. Tahtoo väriä!

Polvisukat itelle keltasista sukkalanganjämistä (146g).

Säärikarvoja puristamattomat tilaussukat Miähelle Zauberballista (koko 45, 58g).

Huppuhuivi itelle hartaudella haudotuista Noroista. Tää on siis vielä kesken.

Nettiystäväisetki on ollu ihania ja piristäny monin tavoin, sanoin ja teoin. Ja Miäski on ihan jees :).

Piristyskukkakimppu Miäheltä eräälle flunssaiselle marttyyrille.

Nappeja Villikanilta, suklaata SiinaK:lta.

Puffalankaa äiti-Puffalta. Värissä, jota ihkuttelin Ravelryssä, mutta jota en kyenny ostamaan :).

Kahelit, joita nämäkin kolme lahjojaa siis ovat, on koko Ravelryn paras ryhmä, ihan ylivoimaisesti. Kaikkia huippuja ihmisiä sinne on kertynykki. Heistä useampia onneks pääsee tapaamaan viikonloppuna Retriitti 2:ssa, jota on suunniteltu ja järkkäilty näemmä niin hartaasti, ettei oo tullu ees blogissa pahemmin mainostettua :). Huomenna vielä leivon kakkusen, sitte on mun kaikki hommat pulkassa ja voin kirmata Toijalaan. Ootan, että tästä tulee se kevään suurin piristysruiske: huippuja ihmisiä, herkuttelua, teetä, käsitöitä yömyöhään, uuden oppimista, höpöttelyä, kaikkea kivaa. Sinne lähtee myös osa tästä pinosta muuttamaan muotoaan projektipussukoiks:

Värien kaipuu huomattavissa kuosivalinnoissakin :).

Elämäni Miähelle

2010-03-24T14:58:00.003+02:00

Miähen tarpeet jää valitettavan usein jalkoihin, kun lähipiirin pienet (ja isommatkin) tarvii lämmikettä. Nämäkin hanskat oli tekeillä kolme kuukautta... tosin suurimmaks osaks sen takia, että malli ei ollu varsinaisesti mikään simppeli. Mutta sanoisin, että vaivannäkö kannatti.

Malli on Julia Muellerin Glitten, ensimmäinen ostamani yksittäisohje. Ja siitähän se hana vasta aukes... Ohje oli todella hyvin tehty, senkun luki eteenpäin ja teki, mitä käskettiin. Ohje tulee kahdessa koossa, M ja L, joista isompi sopii kuin hansikas Miähen käteen Nallesta 3,5 mm:n puikoilla kudottuna.

Rakas roolipelaajani nimes nämä dexterity +4 -hanskoiks :). On siis ilmeisen tyytyväinen.

Pipo taasen on charisma +2 -hattu. Sehän vilahti täällä blogissa joskus viime vuoden puolella, mutta en ees ite löytäny enää sitä mainintaa... Lupasin tarkempia speksejä joulun jälkeen ja onhan nyt kieltämättä joulun jälkeen :).

Malli on Mustikka, myöskin erinomaisesti kirjotettu. Isompi malli on juuri sopiva Miähelle ja jotenkin kavennukset on onnistettu sijottelemaan niin, että se pysyy kiltisti korvilla eikä nouse malliksi kortsu. Lankana Cascade 220 ja mun on pakko yhtyä sen ylistyslauluun. Ihana lanka, pehmeä, hyvä kutoa, mukavan paksu, nostaa näemmä palmikot just sopivasti esiin. Menekki oli näemmä 54g, puikkokoko 4 ja 4,5 mm. Toimii.

Semmosia rakkaudenosotuksiahan nää on.

Uudelle raiteelle

2010-03-18T13:03:00.003+02:00

Vihdoin on kaikki tilaussukkaset tehtynä! Rakkaat kultaseni, jotka luette tätä blogia: teen teille mielelläni sukkia, älkää siis pelätkö pyytää, mutta en nyt pariin kuukauteen. Kolmettoista tilaussukat saa nyt piisata hetkeks :).

Viimesenä valmistu isoveljistä pienemmälle sukat, jotka mahtuu talvikenkiin. Lankana DROPSin Fabel, oikeen mukava neulottava, puikot 2,5 mm ja menekki 78g.

Väritoivetta kyselin, ei ollu kuulemma väliä, päädyin kaupanpäällislankaan, josta en oo saanu aikaseks tehdä mitään. Ja voi ahteri, että sitä oliki tylsä kutoa. Raidottuu ihan kivasti, värimaailma on harmoninen, mutta jostain syystä harmaa sukka ei ois millään innostanu. Ratkaisin pulman kutomalla sukat ihan pikavauhtia ja kattomalla samalla Poirottia (tai Poirot'ta, niinku se oikeesti kirjotettais) DVD:ltä. Kolme päivää miesten sukkiin ohuesta langasta on nyt uusi wirallinen ennätykseni :).

Kantapääks valittin ranskalaisen, koska muistaakseni veljellä on samanlaiset elefanttitassut kun mulla. On tilaa leveyssuunnassa. Toivottavasti pituuski riittää, kuvan mallina on kuitenki Miäs, jonka jalat on paria numeroa suuremmat.

Ja seuraavaks jotain Ihan Muuta! Suunnittelen laittavani puikoille Falling Leaves Chunky Hatin (ravlink) tästä langasta:

Kaveriks tulee Breathe Deep -lapaset luonnonmustasta pässinpökkimästä:

Mitä siitä, että kevät tulee, nuo on ne, mitä eniten nyt haluttaa tehdä :). Ja kolmas malli vielä on Great Weekend Mitts jämälangoista, napitki on valmiiks katottuna.

Ihanaa, pitkästä sukkaputkesta taidetaan nyt olla selvitty!

Postia sinne, postia tänne

2010-03-10T16:52:00.004+02:00

Eilen mulla oli todella hyvä postipäivä.

Ullan kansikuvakilpailun voittolangat tuli Vihreästä Vyyhdistä. Juulikki lähetti Satunnaisena Ystävällisenä Tekona laminoidun Tiinan sukkataulukon(pdf), jota käyttäen saan lahjasukistani sopivan kokosia, mutta joka pelkkänä printtinä oli jo kovin kärsinyt. Ja lisäksi postiluukusta kolahti tilaamani Knitted Lace of Estonia (jonka teoriaosuuden luin jo eilen ja josta äkkiselailulla voisin neuloa kaikki mallit). Myös suklaalevy tuli tilauksesta, mutta sen toi vaan Miäs ruokakaupasta :).

Tänään tai huomenna lähtee vuorostaan täältä päin matkaan pari paria sukkia. Ilmansuunnan varmaan arvaatte :).

(Ja tästä kuvasta taas huomaa ihmismallien paremmuuden - punaset sukat on kokoa 45, pinkit 40...)

Sitä on aina niin otettu, kun joku uus tekniikka onnistuu ja tekele toimii. Silmukoiden jäljittelykin on yllättävän helppoa, ihan turhaan välttelin sitä useamman vuoden.

Nämä oli viimeset joululahjasukat, mutta tilaukset ei lopu tähänkään :D. Miäs ja mun pienempi isoveli tarvii kans varpaanlämmikettä. Niiden pariin siis seuraavaks.

Craft-together

2010-03-07T12:02:00.003+02:00

Oli aivan äärimmäisen kiva tuunailuilta seitsemän hienon naisen kesken.

Kaikki mun parittomat napit, nauhanpätkät, kirjontalangat, puhumattomat helmet ynnä muut läjään pöydälle ja lupa käydä kiinni.

Oli herkkuja. Vuohenjuustosalaatti, feta-pinaattipiirakka, minikarjalanpiirakat ja jäätelö puuttuvat kuvista.

Oli todella hienoja valmistuneita tekeleitä. Näkisittepä, mitä ne mun ystävät sai aikaan, mutta kun ensin en muistanu koko kameran olemassaoloa ja sitten pikasesti napatuissa kuvissa oli väri- ja valotusasetukset ihan pepulleen. Ne oli yhtä mössöä ne kuvat.

Oli myös tänään aika ihana aamiainen, mustikkarahkaa ja suklaajäätelöä :). Loput suolaset ruuat lopettelin jo eilen illalla. Samoin kun puolisen litraa villivadelmavissyä ja puolisen litraa ihan vaan kraanavettä - en muistanu illan aikana juuri juoda, kun olin niin innoissani :).

Ens kerralla sitten vaikka jotain neuleasiaa ;).

Pesänen

2010-03-04T10:52:00.003+02:00

Joko oon postannu mun neulepesästä? Noh, ei haittaa, jos olen, oon sen verran tohkeissani nyt kun sain sen järjesteltyä just hyväks :).

Valaistus on kunnossa, voin iltasin pitää päällä vaan tuota jalkalamppua ja muuten tunnelmoida kynttilöillä. Jalkapallilla on viltti, jos alan palella, villasukat on valmiudessa, jos varpaille tulee kylmä. Oheistarvikkeet (mintunvihreessä peltilootassa), tulevien projektien langat (korissa), kesken olevien neuleiden ohjeet (korin päällä) ja lisälangat (kukallisissa pahvilaatikoissa ja punasessa hatturasiassa) on sopivasti saamakkeella.

Tuolissa istuessa voipi ihailla ihkulankoja. Ja keskeneräset työt sopii projektipusseihin, jotka pilkistää kuvan alalaidasta.

Oheisviihde on käden ulottuvilla. Kaukosäädin mankkaan, äänikirjalaite (myös mp3-soittimena tunnetaan), pähkyläisiä ja suklaata, teemuki. Tuohon teemukin alle, kirjapinon tilalle, haaveilen vielä yhdestä, pikkusen pienemmästä laatikosta korottamaan pino juuri sopivaksi, mutta sitä haavetta täytyy vielä kypsytellä :).

Ja seinällä on tämmöset. Ylin Villikanilta, alimmaisen oon ite ostanu itelleni, keskimmäinen on Särmältä. Knitting is my kind of meditation, indeed :).

Jämälankarock

2010-02-28T12:31:00.002+02:00

Viime aikoina sormiani on syyhyttäny lähinnä jämälankakoppa. Keräset ja nöttöset on saanu kyytiä, kun oon sommitellu ja mallaillu, vertaillu paksuuksia ja siristelly silmiä, että mistä tulis kivat sukat. Sukkia vieraille, sukkia ystäville, sukkia rakkaalle veljentyttärelle. Eipä näistä paljon sanottavaa ole, perussukkia, joten jätettäköön kuvallisen raitailotulituksen varaan :).

Näihin tosin jouduin hakemaan lankaa kaupasta, kun ei löytyny iteltä pyydettyjä värejä.

Mallina junasukat.

Mallina mun omat Suomusukat (ohje sivupalkin kautta); tämmösiä lastensukkia saan aikaseks, kun vaihdan puikot ja langan ohuempaan. Nallella ja 2,75 mm puikoilla tehty sukka tosin näytti siltä, että se saattais löysemmällä käsialalla tehtynä sopia siroon naisen jalkaan.

Ja tämä väriterapeuttinen pari on puikoilla parhaillaan. Sukkaputki jatkuu :).

Kehais, kehais, elvist, elvist!

2010-02-21T16:17:00.002+02:00

Mun Basilika-takkini on nyt julkaistu uudessa Ullassa. Pääsin vieläpä kanteenki! En oo vielä ees ehtiny tutustua muihin ohjeisiin ku oon vaan ihastellu itteäni :D.

Lisäilen Basilikan tästä samoin tein Ravelryynki, jotta sitä voi jonottaa. Jos et oo Ravelryssä ja teet mun takkisen, hihkaisisitko mulle, mielelläni näkisin muiden toteutuksia :).

Kun neuloja pimpuloihin kilahtaa...

2010-02-13T10:48:00.002+02:00

... niin sielu taivaaseen vilahtaa.

Olen rikkonut lankalakkoani vastaan. Kahdesti.

(the unusual suspects)
(tässä ei ole kaikki, kuvaus- ja salailuteknisistä syistä :p)

Sain lisättyä Suomusukkieni ohjeen Ravelryyn ja muutaman harha-askeleen jälkeen myös suunnittelijastatuksen. Olin ja olen siitä aivan valtavan ylpeä, ensimmäisinä päivinä kävin vähintään viis kertaa päivässä ihailemassa omaa suunnittelijaprofiiliani ja laskemassa, kuinka monessa jonossa ne sukat jo oli (tällä hetkellä 12:ssa). Siinä samassa huumassa en enää voinu vastustaa kevätväristen 7veikkojen kutsua VapaaValinnan hyllyltä.

Rangaistus oli kuitenkin ankara, voi pojat. Itse asettamieni sääntöjen mukaan mun piti ostaa kerä tamponilankaa, kutoa siitä huivi ja pitää sitä julkisella paikalla. Ostaminen tapahtui vielä lempeästi, Tuin kutomo myi mulle kerän suklaavaluuttaa vastaan, mutta se kutominen... Noh, oikeestaan sitä ei voinu kyllä kutsua kutomiseks. Tai viralliskielellä neulomiseks. Enemmänki se oli askartelua ja askartelustahan minen pidä.

Mutta nyt on seki lusittu ja synnit sovitettu! =) Pidän tuota vielä retriitissä ja sen jälkeen jonku tuttavan kissa tai koira saa tuosta tapettavan.

Kokemusta pehmensi huomattavasti myös se, että Satunnaisten Ystävällisten Tekojen hengessä Tui pisti samaan pakettiin pampulalangan kanssa myös uskomattoman ihanan yllätyksen: Ilun värjäämää tiukkakierteistä merinolankaa värissä, jonka olin lisänny suosikkeihini Ravelryssä muutamaa päivää aiemmin ja vielä keltasta sukkalankaa. Huusin ja hypin tasajalkaa, kun revin pakettia auki :). Kahelia, kuten niin sopivaa onkin. Muita Kaheleita, joilta oon saanu noita ihania lahjuksia on muun muassa Villikani ja Maijamirjami - muut lahjukset ei vaan päässy kuvaan, kun ne on jo paremmissa suissa :D.

Lääkärin suosituksesta taidankin seuraavaks laittaa näitä piristysruiskeita puikolle, kunhan ensin käyn nauttimassa liikuntareseptini tuolla auringonpaisteessa. On lankaa, on aurinkoa ja neulojan mielellä rauha :p.

Räpylä mikä räpylä

2010-02-08T18:29:00.002+02:00

Ei oo tätä naista siunattu siroilla ja hoikilla jaloilla.

123 g Regian joustavaa sukkalankaa (Anttilasta, kun halvalla sai kesällä), 2,5 mm puikot, ohje perus-varpaista-alotettava kirjasta Socks from the Toe Up. Varressa Russian Bind Off samaisen kirjan neuvojen mukaan, erittäin joustava, mutta mielestäni rumahko.

60g Mokkasukkaa värissä Rakasta rintani ruhjeille, erittäin kauniisti värjätty minusta. Varressa erivärisiä askarteluhelmiä. Puikot 2,25 mm.

Villasukkia nämäkin lalat kuitenki ansaitsee :). Ja hyvin niillä kävelee.

Juupas-eipäs-huivi

2010-02-04T12:03:00.003+02:00

Yleensä mulle tulee tekeillä olevista neuleista hyvin varhasessa vaiheessa Visio, että tuleeko siitä mun näkönen, tuleeko se onnistumaan. Ei tästä. Ehdin päättää ainakin kolmeen kertaan, että ei tule - tulee - ei tule. Valmis huivi on kiva ja on mun näkönen, jei! :)

Mallina Wisp, lankana Austermannin Defilé (25 g = 100 m), jota olin varannu kolme kerää. Valmiin huivin koko on noin 150x30 cm, eli ei ollenkaan semmosta kääriytymiskokoa, joista yleensä tykkään. Onneks mulla kuitenki oottaa muutaman kilon laihtumista kaapissa talvitakki, johon pienemmät huivit sopii ihan loistosti.

Seuraava malli, joka on pitkään odottanu sopivaa lankaa, on Clapotis. Purin äskettäin muutaman käyttämättä jääneen neuleen ja entisen slipoverin kohdalla välähti. 100-prosenttista villaa, joka neulottaessa raidottuu toisen säikeen kullosenkin värin mukaan - sehän suorastaan huutaa isoa kääriytymishuivia.

Ensin kuitenkin lisää tilaussukkia. Täytyy käydä lankakaupoilla kun ei kerta kaikkiaan oo sopivaa lankaa, voi voi...

Jalat ylös

2010-01-31T10:55:00.003+02:00

Eilen oli sukujuhlat, 18 ihmistä kaksiossa, 7+4 ruokalajia ja monenlaista mukavaa. Tänään on löhöpäivä, rääppiäispäivä, bloggauspäivä, uudet villasukat jalassa. Ja ehkä ihan vähän Guitar Heron pelausta nyt kun vihdoin uskaltauduin rumpuihin.

Ensin kuitenkin sukkaohje ja kakkuohje, s'il vous plait.

SUOMUSUKAT

Tämä ohje on sukkiin, joihin tulee varteen 56 silmukkaa. Kokoa pystyy vaihtelemaan puikkokokoa ja lankaa vaihtelemalla - valitsethan siis nämä omien mieltymystesi ja käsialasi mukaan. Mallisukat on tehty 7 veljeksen paksuisista langoista 3,5 mm:n puikoilla tiukalla käsialalla ja ne sopivat tassumalliseen koon 39/40 jalkaan. Langan menekki vaihtelee varren pituuden mukaan 120 grammasta 140 grammaan.

Luo 56 silmukkaa neljälle sukkapuikolle, yhdistä renkaaksi. Neulo *1 n, 5 o, 1 n*, toista kerroksen loppuun. Itse neulon nurjien silmukoiden jälkeiset oikeat silmukat aina kiertäen. Toista ensimmäinen kerros vielä kerran ja siirry sen jälkeen kaavioon.

-IIIII-
-\oIo/-
-IIIII-
-IIIII-

- nurin
I oikein
o langankierto
/ 2 o yht
\ 2 o yht takareunoistaan

[Jos joku tietää hyvän ja edullisen tavan tehdä kaavioita blogiin liitettäväks, saa vinkata...]

Toista kaaviota haluamasi määrä. Kokonaisen 7 veljestä -kerän vieviin sukkiin olen tehnyt varteen 15 mallineuleen toistoa.

Kun varsi on halutun pituinen, aloita kantalappu. Käännä työ ja neulo 3. ja 4. puikon silmukat nurin. Käännä työ ja neulo nämä 28 silmukkaa *nosta 1 nurin neulomatta, 1 o*, toista. Toista näitä kahta kerrosta, kunnes kantalapun korkeus on 28 kerrosta.

Käännä kantapää. Eli neulo 18 n, 2 n yht, käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka oikein neulomatta, *nosta 1 n neulomatta, 1 o*, toista *...* yhteensä 4 krt., nosta 1 o neulomatta, neulo seuraava silmukka oikein, nosta nostettu silmukka neulotun yli. Käännä työ, nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, 8 n, 2 n yht. Toista näitä kahta viimeksi selostettua kerrosta, kunnes puikoilla on yhteensä 10 s.

Poimi kantalapun reunasta 15 silmukkaa kantapään 10 silmukan jatkoksi. Jatka jalkapöydän 28 silmukalla mallineuletta kaavion mukaisesti. Poimi neljännellä puikolla kantalapun toisesta reunasta 15 silmukkaa ja neulo kerroksen ensimmäisen puikoin 5 ensimmäistä silmukkaa tälle viimeiselle puikolle. Kerroksen vaihtumiskohta muuttuu siis keskelle jalkapohjaa.

Neulo seuraavalla kerroksella 5 o, 12 o takareunastaan, 2 o yht, 1 o takareunastaan, jalkapöydän silmukoilla mallineuletta kaavion mukaan, 1 o takareunastaan, 2 o yht takareunoistaan, 12 o takareunoistaan ja 5 o.

Seuraavalla kerroksella neulo ensimmäisen puikon silmukat oikein, jalkapöydän silmukoilla mallineuletta ja viimeisen puikon silmukat oikein.

Seuraavalla kerroksella neulo sileää oikeaa, kunnes ensimmäisellä puikolla on jäljellä 3 s . Neulo 2 o yht ja 1 o. Jalkapöydän silmukoilla neulotaan edelleen mallineuletta. Viimeisen puikon silmukat neulotaan 1 o, 2 o yht takareunoistaan, sileää oikeaa puikon loppuun.

Toista näitä kahta viimeksi selostettua kerrosta, kunnes ensimmäisellä ja viimeisellä puikolla on jäljellä 12 s.

Jatka näiden kiilakavennusten jälkeen ensimmäisellä ja viimeisellä puikolla sileää oikeaa ja jalkapöydän puikoilla mallineuletta. Omaan jalkaani sopiviin sukkiin tulee teräosaan yhteensä 10 mallikerran toistoa, joista 6 on kiilakavennusten jälkeen.

Jalkaterän pituuden saat sovitettua itsellesi sopivaksi seuraavasti: Mittaa sukan pohjasta, kuinka pitkä pätkä omalla käsialallasi tulee 18 kerroksesta sileää neuletta. Sovita sukkaa jalkaan ja kun halutusta pituudesta puuttuu tämän 18 kerroksen pituuden verran, lopeta mallineuleen teko.

Aloita varvaskavennukset. Eli neulo ensimmäisen puikon silmukat oikein, toisella ja kolmannella puikolla *5 o, 2 o yht*, toista *...* yhteensä 4 kertaa, neulo neljännen puikon silmukat oikein.

Neulo 2 krs o.
Seuraavalla kerroksella toista *4 o, 2 o yht* yhteensä 8 kertaa.
Neulo 4 krs o.
*3 o, 2 o yht*
Neulo 3 krs o.
*2 o, 2 o yht*
Neulo 2 krs o.
* 1 o, 2 o yht*
Neulo 1 krs o.
*2 o yht*

Katkaise lanka ja pujota se viimeisten kahdeksan silmukan läpi. Kiristä, päättele nurjalle puolelle.

Se oli sukkaohje. Seuraavaks ohje helppoon kakkuun, jota on tarjottu nyt ystäville ja sukulaisille hyvällä menestyksellä :). Alkuperäisohjeesta kuuluu kiitos Rouva Valaalle.

HUNAJAINEN OMENAKAKKU

6 dl vehnäjauhoja
3,5 dl sokeria
1 dl mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta (voi laittaa puoltoistakin)
1 tl jauhettua inkivääriä (voi laittaa tätäkin puoltoista)
1 tl vaniljasokeria

- Kuivat aineet sekaisin keskenään.

3 munaa
2 dl Bulgarian jogurttia tms.
1 rkl hunajaa
1 1/2 isoa, hapanta omenaa paloina
0,5 dl rypsiöljyä

- Kosteat aineet sekaisin keskenään.

- Kuivat ja kosteat aineet sekaisin - älä sekota liikaa, ettei leivinjauhe ala tehdä temppujaan ennenaikasesti.

- Uuniin 175 asteeseen noin tunniksi.

Pahoitteluni maratonpostauksesta :). Poistun närppimään viimesiä kakunjäänteitä.

Välineurheilusta

2010-01-24T13:28:00.002+02:00

Olen välineurheilija. Tykkään oivaltavista pienistä jutuista, jotka tekevät neulomisesta sujuvampaa ja mukavampaa. Ihastelen kauniita ja söpöjä nippeleitäni ja nappeleitani kesken neulomisen ja näin nautin prosessista entistäkin enemmän. Lisäksi olen hamsteri ja usein en voi vastustaa kiusausta kerätä koko sarja...

Apuvälinekokoelmani on tässä muutaman vuoden aikana kasvanut varsin mittavaksi, mutta muutama asia on käytössä melkein joka projektin jossain vaiheessa. Tässä siis lista lemppareistani.

1. Lankavaaka (tai keittiövaaka, niin kuin Miäs sitkeästi korjaa puhettani)

Tehdessäni jämälankasukkia punnitsen kerät ennen aloitusta ja aina välillä neulonnan edetessä, jotta saan sukista symmetriset. Harmaa lanka olisi loppunut kesken, mutta ei se mitään, teenkin molempiin sukkiin mustat kärjet. Muidenkin jämälankaprojektien suunnittelussa lankavaaka on ihan korvaamaton (ainakin näin symmetriankaipuiselle perfektionistille), on helppo arvioida, tuleeko näistä kahdeksasta pikkunöttösestä lapaset vai kynsikkäät. Tylsää neuletta tehdessäni punnitsen myös usein jäljellä olevaa lankakerää arvioidakseni, kuinka suuri osa tästä tylsyydestä on jo valmiina =).

2. Silmukkamerkit

Osaan toki laskea itsekin sen 37 silmukkaa kappaleen alusta ja kaventaa niiden jälkeen, mutta silmukkamerkkien avulla minun ei tarvitse. Voin säästää aivokapasiteettiani muuhun tärkeään, kuten sen pohtimiseen, teenkö tämän villatakin jälkeen huivin vai lapaset. Tykkään eniten itse tekemistäni silmukka- ja kerrosmerkeistä - ne on eniten mun näköisiä.

3. Kerijälaite

Tämä on uusin hankintani ja neljänkympin hintansa (postikuluineen) vuoksi pitkään harkittu. Neljä kuukautta väittelin itseni kanssa juupas-eipäs-juupas-eipäs ja onneksi lopulta tilasin pienen punaisen paholaiseni. Se nimittäin tulee varmasti maksamaan itsensä takasin jo sen takia, että kun omat ihkulankani ovat välittömästi käytettävässä muodossa, kauppojen ihanuudet ei houkuttele niin paljon.

Keristä tulee siistejä, ilmavia ja helposti säilytettäviä. Ja kauniita.

Olen ihastunut.

4. KnitPicksin/KnitPron puiset puikot

Puikkokokoelman keräämisessä sisäinen pieni hamsterini on päässyt totaalisesti irti. Perussettiä olen täydentänyt niin lisäkaapeleilla, kaapeleiden yhdistäjillä, lyhyillä puikkopäillä (pipojen ym. tekoa varten) kuin paksuilla puikkopäilläkin. Toisaalta on ihana ajatus, että vaikka lähtisin tekemään mitä tahansa neuletta minkä tahansa paksuisilla puikoilla, minulla on nyt varmasti sopivat puikot, joilla on vielä ilo työskennellä. Perussetti oli myös hintansa vuoksi pitkään harkittu ostos. Kertainvestointi kuitenkin kannatti, sillä noin kuudenkympin hinnalla sai periaatteessa 32 eri puikot, kun ottaa huomioon eri paksuisten puikkopäiden ja eripituisten kaapelien yhdistämismahdollisuudet. Sukkapuikkosettejä minulla on kaksi, niin paljon niistä pidän ja niin paljon niitä käytän. Puiset puikot tuntuvat käteen lämpimiltä ja sileiltä.

+ 1 Teemuki ja mp3-soitin

Laitan itselleni lähes aina teetä, kun alan neulomaan. Tee lämmittää sisältä, kun neule lämmittää sylissä. Lempiteeni on Clipperin valkoinen vadelmatee, mukini Klaus Haapaniemen punainen, 0,4 litran vetoinen Taika. Mukinkin ostamista harkitsin yli vuoden, mutta sitä enemmän nautin nyt mukin katselemisesta ja siitä, ettei tee lopu aina kesken :). Mp3-soitin taas on kuulunut erottamattomasti kutomispesäkkeeseeni aina viime synttäristäni lähtien. Tällä hetkellä kuuntelun alla on uuden suosikkini, Terry Pratchettin, Men at Arms.

Harvemmin käytettyjä ihanuuksia ovat Succaplokkitehtaalta tilatut sukan- ja lapasenpingottimet ja puikkomitta. Näitäkin kuitenkin suosittelen lämpimästi, koska ne ovat paitsi söpöjä, huolella tehtyjä ja käytännöllisiä, myös kierrätysperiaatteella tehtyjä aina materiaaleista pakkauksiin asti.

Entäs te, lukijat, oletteko te välineurheilijoita? Jos, niin mitkä ovat omat lempparinne?

Viimeisiä joululahjoja

2010-01-20T09:39:00.002+02:00

Tänä vuonna sain idean kaverien joululahjoihin 10 päivää ennen joulua. Ei ihan ehtiny toteuttaa.

Onneks toimi hyvin tämäki tapa, lukiokavereiden huumorintaju osu just yksiin mun kuponki-ideani kanssa :). Eka tilaus Socks of Awesomenessille tuli jo välipäivinä, tässä tuotokset.

Piti ylivalottaa kuva vähän, että mallineule erottu. Oikeassa elämässä nuo sukat on oikeen tumman musteensiniset. Voitte kuvitella, kuinka hupia niitä oli tikuttaa 2,25 mm puikoilla... mutta kaverin ykköstoive oli sininen ja mulla ei ollu paljon muita sinisiä lankoja. Tulipa ainaki viimesen päälle sukat :).

Malli on Gentleman's Fancy Socks Knitting Vintage Socksista, varsin mukava perusmalli. Varvaskavennuksia en tosin vieläkään saanu oikein =). Niissä on ilmeisesti jotain järjenvastasta, kun kaksissa edellisissäkään tällä mallilla tekemissäni sukissa en onnistunu noudattamaan ohjetta. Lankana Hjertegarnin ohut sukkalanka, menekki 83g.

Varastoni sinisistä sukkalangoista toinen meni kaverin miehen sukkiin. Malli omasta päästä perusperus, joustinneule on muotoa *1n, 2o, 1n, 2o, 1n* ja toistetaan, jolloin joka toinen nurja pystyraita on leveämpi.

Langan menekkiä en kyenny mittaamaan, mutta onhan näitä 7veikka-sukkia nyt nähty, jossain 120 gramman tienoilla se varmaan pyöri :).

Omista joululahjoistani viimenen on puolestaan alla. Hieno, eikö?

Totuus: koska mun ompelukone on vetäytyny eteisen nurkkaan suremaan rikkinäisyyttään (eipä ois Lotasta mekaanikoks, kultanen kosketukseni hajotti koneen vaan entistä pahemmin), kassi on ommeltu käsin. Punasella langalla tehdyt piilopistot hyppii silmille ja - oi kyllä - toinen sanka on kierroksella :D. No, ei aina voi onnistua.

Tarveneulontaa

2010-01-18T18:25:00.002+02:00

Miäs lähti poikareissulle Leville ja tarvitti lämpimämmän pipon. Innostuin kokeilemaan, kuinka lämpimän pipon voikaan tehdä, joten tämä on alpakkaa käännettävällä resorilla. Tätä kun pitää kymmenisen minuuttia päässään, pipon sisälle jää lämpimänkostea mikroilmasto vielä vartiks :). Toiminee, siis.

Lankana on teeteen Alpakka, kavennuksiin kattelin summittaista vinkkiä Safari-piposta. Puikkoina oli kolmemillinen pyörö ja menekki oli vähän toista kerää - yhdestä kerästä ois saattanu saada koko pipon ilman käännettävää resoria.

Niin, miäs on reissussa, joten kuvat otetaan käsivaralla omasta päästä...

Tämä piponen on puolestaan mun äidille. Mulle on melko piukea, mutta mulla onkin jättipää ja äidillä ei oo tukkaa, joten toivoa on, että äidille myssy ois just passeli.

Shedir on malli (linkki johtaa sivulle, jolta voi ladata pdf-tiedoston), koukuttumisaste kohtalainen :). Haluan itelleniki tämmösen, mutta mistä langasta ja kuinka monella mallikerran lisäyksellä, se on vielä vähän auki. Äidin pipo vei vaan 35g Regia Silkkiä, joten uskoisin saavani omani aikaan melkeen mistä tahansa sopivan paksusesta varastolangasta.

Siinä oli tarveneuleet, ens kerralla tilausneuleita :). Oi neulelahjakortti, sinä joulunaluskiireen pelastaja...

Välipalakassit

2010-01-07T21:20:00.002+02:00

Korkkaan uuden bloggausvuoden kahdella saunakassilla.

28g Hemp for Knitting Allhemp3:a ja kolmosen koukku, 78g Rowanin Cotton Glacea ja kolme puolosen koukku, mallit omasta päästä. Enää ei katoile tavarat, jee jee.

Neuleaika on ollu vähän kortilla, piti nimittäin kirjottaa ohje Basilika-takkiin (tuleepi seuraavaan Ullaan) ja lisäks alettiin Samman ja Midorin kanssa järkkäillä seuraavaa neuleretriittiä. Itse luotua kiirettä, mutta kiirettä yhtä kaikki. Puikoilla on kuitenkin sen verran pieniä, että eiköhän sitä valmistakin synny - palailen siis varmaan pian.

Hyvää uutta vuotta!

2010-01-01T00:53:00.000+02:00

Tänä vuonna ajattelin koittaa, josko en ostais lankaa.

Vuoden viimeiset

2009-12-31T14:11:00.002+02:00

Pidin puolisuunnittelematta kymmenen päivän lähes netittömän joululoman. Se teki hyvää. Nämäki tekeleet piti kuvata joululoman aikana lumisissa ah-niin-kauniissa maisemissa, mutta eipä tullu kuvattua, tuli vaan leikittyä sukulaislasten kanssa, syötyä suklaata, luettua Kotiopettajattaren romaania ja kudottua. Vieläkään en oo kärryillä, että mikä viikonpäivä on, niin täydellinen rentoutuminen oli.

Mutta noh, blogi siis jatkaa tutulla olohuoneennurkkalinjalla :). Olin vähän vallattomalla tuulella, jalusta saa mut jostain syystä aina vähän sekasin :p.

Tästä kuvasta näette valmistuneen Coffee Tunicin suurpiirteisen yleissiluetin sekä mun tulevan äläs-ala-kuule-anopilles-urputtaan-ilmeen.

Tämä kuva esittää tapaa puolitoistakertaistaa ruumiinympäryksensä yhdellä helpolla poseerauksella! No näkyy siitä helman pituuski.

Tästä kuvasta voitte havainnoida mallineuletta ja laskea kylkimakkaroita (hiljaa iteksenne, mind you, ei tarvi kommentoida vaan mainitakseen lopputuloksen ;p).

Tämä kuva antaa mahdollisuuden arvailla kauluksen muotoa.

Tämä otos esittelee, kuinka ihana auringonpaiste meiän olohuoneessa iltapäivisin on.

Tästä kuvasta löytyy sivukavennukset. Ne on nuo, jotka oon venkoillu puoliks reiteni päälle.

Ja tässä kuvassa on mun ahteri. (Tunikan väri on myös oikeimmillaan tässä kuvassa, mutta se nyt on sivuseikka.)

Tikuttelin tunikani Nallesta, niinku Mipen alkuperäisohje suositteliki. Eikä se kyllä kutita. Oikeesti. Ja venyy munki päälleni, kun lisäsin pituutta noin kymmenisen senttiä (joku esi-isistäni on ollu oranki mun käsien ja selän pituudesta päätellen, nääs). Menekki oli 389g, eli vajaalla kolmella kerällä selvittiin. Just sopiva käyttövaate, lämmittää alaselän, ei hiosta kun on hihaton. Tykkäilen. Suosittelen.

Sukkiaki oon taas tehny. Oon ruvennu itteni toisiksparhaaks ystäväks ja osotan nyt tätä uutta kiintymystä toistuvilla sukkalahjoilla, kun tykkään villasukista niin kovin.

Saguaro Socksit kudoin 98 grammasta Jitterbugia värinä Marble. Oo mikä ihana lanka! Kuolaus! Ohje ei sen sijaan ollu ihan loppuun asti mietitty, vähän harmitti, kun menin printtaamaan sen Mickille Ravelry-vaihtoon lukematta ensin sitä läpi... Ei se mitenkään mahdoton ollu, kyllä siitä tällä kokemuksella ihan hyvin selvis, mutta pari turhaa ärräpäätä tuli päästettyä. Sukkien kärjessä on nauhakavennus, siitä ei ollu hyvää kuvaa.

Elämäni toisen kirjoneuletyön tein Nallesta ja Teijan värjäämästä Maijasta. Tuli just sopivat, tuntuu just hyvältä jalassa ja lämmittää just sopivaisesti. Olen ässä.

Kirjoneulekuviot kehittelin päästäni ja musta ne on hianot.

Kolmatta sukkaparia mun oli tarkotus pitää jouluna, mutta en raaskinu, kun nuo kirjoneulesukat oli niin hyvät :). Talvikenkäsukiks pääsevät, siis. Ei haittaa, vaikka vilkkuvat nilkkurinvarresta, kun ovat niin prameet.

Taikapallista meni 60g tämmösiin nilkkaversioihin, joten saan vielä Zauberball-ranteenlämmittimetki sitten joskus, kun toimeennun.

Siinä oli tän vuoden neuleet. Päätän kuvalla uudesta perheenjäsenestämme, Ristosta.

Edellisessä elämässään Risto kirmaili mun mummilan niityillä pässinä tahi lampaana, emme tiedä kumpana, kunnes parisenkymmentä vuotta sitten koki kohtalonsa ja päätyi mun vanhempien vintille. Nyt Risto komistaa olohuonettamme ja olemme rakastuneet. Lyhyen sukkakuvaussession jälkeen ahteri oli niin lämmin ja karvanen, ettei paremmasta väliä. Tulevan vuoden neulekuvista noin 80% tullaankin varmaan ottamaan Riston hellässä syleilyssä :).

Au revoir siis ensi vuoteen :).