sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Sukat sukankutojalle

Mulla on harvinaisen ihana anoppi. Oikeasti. Tässä kohtaa on onni potkaissut Lottaa oikeen napakasti.

Anoppi kutoo sukat koko suvulle ja hyysää sukulaismuorit, jotka ei tästä avusta kiitä, vaan kertoo huolella, mikä meni väärin tällä kertaa.

Joten välillä täytyy muistuttaa, että kyllä sitä huolenpitoa suurin osa arvostaa.

DSC_0007

Anoppi tykkää vihreästä. Anoppi ei kudo ohuita sukkalankoja, joten hällä ei mun tietääkseni ole ollut talvikenkään mahtuvia villasukkia. Ei tähän asti, siis.

DSC_0002

Malli on The Joy of Sox -kirjan Rock-A-Bye, jonka piti olla peilattu toiseen jalkaan, mutta ei sitten ollutkaan. Nurjien ja oikeiden silmukoiden osuudet kyllä lähtee kulkemaan vastakkaisiin suuntiin, mutta niitä ei ole oikeasti peilattu toistensa suhteen. Niinpä jalkapöydistä ei tullutkaan toistensa peilikuvia. Hirveää! Kauheaa!

Niin, ei se maailmaa kaada, mutta mun taitaa silti olla pakko tehdä toiset sukat samalla mallilla niin, että ne miellyttää pilkunhellijänkin silmää.

7 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Tosi kauniit, kuten myös ajatus sukkien taustalla!

Sufferiina kirjoitti...

Kauniin vihreät. Käsityössä pitää olla käsityön jälki ja pikkku "vipat" minun mielestä vaan piristää :)

Emma kirjoitti...

On sillä anopilla aika ihana miniäkin kun noin kivat sukat kutoo lahjaksi :))

ArualMaria kirjoitti...

Kivat sukat, ja kiva tarina! Aina välillä on hyvä muistuttaa toisen tärkeydestä ja arvostuksesta. :) Mua vaivaa kans mallit, jotka eivät ole peilikuvia... :D

viuhti kirjoitti...

Jee, olet palannut hiljaisuuden jälkeen. Blogisi "uudistusajatukset" kuulostavat hyviltä. Ja, tuo on kaunis väri ja kaunis malli sukille, hienot!

Lotta kirjoitti...

villapeikko ja Emma, äh ja kiitos :). Ois se anoppi enemmänki ku sukkien arvonen (vähän niinku naiset on enemmän ku hyvän shampoon arvosia, että se mainos on ärsyttävä).

Sufferiina - mua ei piristä :D. Ahistaa. Mutta koitan opetella hyväksymään sen, että käsin tehty ei ole koneella tehty.

ArualMaria, no arvasin että mulla on kohtalotovereita :). Symmetriavamma lienee yllättävänki yleinen...

viuhti, no niin palasin, eikä tauon ollu tarkotus olla niin pitkä. Se oli semmonen ohohups-juttu. Kiitos sukkakehuistakin!

Lotta kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.