keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Tulevaisuusneule

Kerron teille nyt salaisuuden. Bloggaaminen ei oo enää niin kivaa kun pari vuotta sitten ja syy on tämä:

finishedobjects 032

Minusta on tullu niin kovin paksu. Viimesen puolentoista vuoden aikana oon lihonu niin paljon, etten tunne enää oloani yhtään kotosaks omassa kropassani, itsevarmuus on jossain hui tiessään. Ei oo kiva olla valokuvissa. Ei oo kiva tehdä villatakkeja tälle 15 kiloa mukavuusalueen ulkopuolella olevalle kropalle. Ja kun koko ajan on ollu takaraivossa ajatus, että vielä laihdun, niin se on tuntunu vähän turhaltakin. Kauhea vaivannäkö sen eteen, että saa valmiiks vaatteen, joka on kolmen kuukauden (jep...) päästä iso.

finishedobjects 010

Tästäkin villatakista tuli tulevaisuusneule. Käytän sitä sitten, kun siihen sovin. Olin ajatellu käyttäväni jo nyt, mutta nämä kuvat nähtyäni tuli huikauhistus. Tosin tämän kanssa kävi kolminkertanen pyöristysvirhe: muokatessani Tikrun ohjetta Helmi-villatakista Nalle-langalle laskeskelin jo valmiiks silmukat sen mukaan, että rinnanympärys olis noin viis senttiä pienempi kun mulla nyt. Sitten tarvi pyöristää vähän alaspäin, että voisinkin tehdä suoraan ohjeen mukaan (isompi koko, ohuempi lanka ja ohuemmat puikot). Ja sitten neuletiheys oliki pienempi ku mallitilkussa ja rinnanympärys vieläkin pienempi.

finishedobjects 030

Ihana malli tämä kyllä on. Ylläoleva tärähtäny kuva esittää virkattuja nappilenksuja, jotka tein ohjeen vinkin innoittamana. Kaarrokkeen lehdet asettuu musta tosi kauniisti hartioille.

finishedobjects 012

Joten saa nähdä, julkastaanko täällä joskus puolen vuoden päästä kuva, jossa tuo takki istuu mun päälle ku valettu ja minä tyytyväisenä hymyilen kun nappilistakaan ei niin irvistele.

Saa toki kommentoida tätä painoasiaakin, mutta tarkotus on kuitenkin edelleen pitää tämä blogi käsityöblogina. Kyllä te sen varmaan huomaatte, jos nämä mun sokerilakot ja muut paremman elämän päätökset alkaa purra. Tiedän toki senkin, että en ole maailman lihavin nainen enkä edes kaikkien kauneuskäsitysten mukaan ruma tässä painossani. Oleellista lienee kuitenkin se, miltä itestä tuntuu ja tämä en ole minä. Ja te lukijat saitte yhden ajatusmurusen pyöriteltäväksenne, jos sukka- ja pipoputki kyllästyttää tai harvennut postaustahti mietityttää :).

Oli kyllä ihan jännää olla näin rehellinen (inhorealistinen) =).

P.S. Ai niin, neuleeseen meni 269 g Nallea, puikot oli 4,5 mm paksuset.

21 kommenttia:

Raiku kirjoitti...

Tietenkin tärkeintä on oma olo! Näytät kuvissa ihan sopusuhtaiselta minusta, mutta ulkonäkö, varsinkin toisten ihmisten käsitys siitä, on oikeasti ihan toissijainen. (Tosin tietysti osa hyvää oloa on myös tuntea itsensä sieväksi.)

Sen kyllä allekirjoitan, että olisi paljon mukavampi neuloa aika paljon pienemmälle itselle. Lankaa ei kuluisi niin hulluna, vähemmän aikaakin menisi... eikä tarvitsisi ajatella sitä, miten paljon sitä pinta-alaa on kertynyt. :D

Mutta jospa se tulevaisuusneule oikesti sitten muutaman kuukauden päästä sopisi. :)

Heidi kirjoitti...

Tiedän niin tuon tunteen, mulla kuitenkin tilanne vielä pahempi, joskin nyt pikkuhiljaa menossa taas parempaan suuntaan. Toivottavasti jatkuukin samansuuntaisena... En ole oikeastaan enää moneen vuoteen tehnyt itselle neuleita, kun ne vaan ei näytä nätiltä päälläni. Siis huivi, pipo, sukka linjalla menty. Viimeisen vuoden aikana olen pikkuiselle tytölleni tehnyt paljon kaikenlaisia neulomuksia, pikkuiset neuleet on niin söpöjä, eikä aikaa ja lankaakaan mene paljon. Toivottavasti taas joskus neulon itsellenikin... =)

Minna kirjoitti...

Kyllähän tämä painoasia on ihan neuleasiaa myös. Olen vauvan jälkeen samassa tilanteessa kuin sinä, ja nämä kehon muutokset tottavie haittaavat tätä harrastusta, ainakin jos tykkää neuloa paitoja ja takkeja. Jotenka vertaistukea, ole hyvä! Takki on kaunis.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä laihduttamiseen! Mä sain viime kesänä 15 kiloa pois elopainoa ihan vaan järkeistämällä syömistäni (laskien kalorit aluksi) ja alkamalla liikkumaan. Ihmeen nopeasti paino putosi ja olo on todella hyvä. Kyllä se onnistuu vaikka minäkään en aluksi uskonut tähän pystyväni. Mutta kun sen päätöksen tekee joka päivä, varsinkin karkkihyllyn edessä, se kyllä onnistuu. :) Saa kysellä jos kaipaa vertaistukea. :D

-Henna.J. (Ravelryssä Auvomieli)

Kummitustalon Stella kirjoitti...

Tähän mäkin haluan sanoa kaksi asiaa. Yksi, todella kaunis villatakki. Kaksi, tsemppiä painonpudotuksen kanssa. Tärkeintä on aina oma olo, oli sitten iso tai pieni. Itse kauhistuin viime keväänä omaa kuvaani lehdessä. Jutun piti olla ihana asia, mutta omasta mielestäni kuvassa olin järkyttävän kokoinen, ja pahinta oli muiden samanmoisen kommentit. Nyt vuotta myöhemmin, tasaisesti ja hitaasti 8 kiloa pienempänä ja viitsii taas olla itsekin mukana kuvissa.

Suvi kirjoitti...

Neule on kaunis! Ja mukava ihminen on aina kaunis, paino ei siihen vaikuta :)

Aino kirjoitti...

Tsemppiä ja komppausta tulee täältä! Oon miettinyt ihan samaa ylikilojeni kanssa, että "ihan turha neuloa tätä isokokoista neuletakkia, kun kumminkin oon kohta laihempi".... Nyt oon pari viikkoa ollut isodieetillä ja se on aivan mahtava! Nälkä ei vaivaa, mutta paino laskee tasaisesti. Suosittelen! Mäkin inhoan ottaa blogiani varten kuvia itsestäni, kun heti kuvia katsellessa muistuu mieleen, että ai niin tolta mä näytän, yäk.

Laura kirjoitti...

Ei vitsi, ihana postaus. Musta tuntuu IHAN JUST samalle! Ja nimenomaan tuota myöten, että eihän mun nyt kannata tätä ihanaa lankaa tuhlata neuleeseen, joka just ihan kohta on liian iso...

Monaliz kirjoitti...

Täälläkin yksi samanmoisessa tilanteessa oleva! Itselle en ole kehdannut tehdä mitään muuta kuin sukkia, huiveja ja pipoja, mutta nyt aattelin tarttua puikkoihin ja tehä läjän tulevaisuusneuleita ja -ompeluksia, onpa hyvä syy saada omaakin painoa taas alaspäin :)

Totoro kirjoitti...

Samma här. Pullan puputus karkasi käsistä, kun ensin joutui olemaan imetysdieetillä. Nyt peilistä katsoo ihan vieras ihminen. Kummasti on neulominen siirtynyt kaulaliinoihin ja pipoihin. Mut hei - kevät on ihan kohta ja silloin on toivottavasti helpompaa tehdä fiksuja syömisvalintoja ja ulkonaliikkuminenkin alkaa kiinnostaa ihan eri tavalla. Tsemppiä!

Usimarjaana kirjoitti...

Myös minä tunnustan tuntevani samoin... ei ole kivaa, kun housut eivät tunika-leggari -kauden jälkeen mahdukaan enää jalkaan :/ enkä minäkän iso ole, en vain ole minä. Lisäsin huimasti kasvisten syöntiä, vähensin turhia hiilareita ja keskityn proteiineihin ja liikkumiseen... ehkä tästä jotain tulee. Myötäelän siis tilanteessasi, toivon että tunnet taas pian vartalosi omaksesi.

P.S. ihana tuo Helmi... saisinkohan sinun rohkeutesi myötä asteltua oman Helmini viimein kuviin...

Vilma kirjoitti...

Samoja ollaan täälläkin. Varsinkin isompien/isotöisempien neuleiden kanssa on vähän kahden vaiheilla, että teenkö nyt vai "sitten-kun". Pöh. Mulle ainakin on vaikeaa elää täsäs hetkessä nauttien siitä mitä nyt on. Että tiedän kyllä tasan mistä tuossa kirjoitat.

Auttaiskohan se motivoitumaan, että tekis monta superihanaa tulevaisuusneuletta? Pystyis paremmalla mielellä jättään sen palaveripullan syömättä, kun tietäis kohta pääsevänsä pitämään niitä ihkuja. :)

Liisamaija kirjoitti...

Samoissa ajatuksissa täälläkin.. Vuosi sitten valmistui ihanaakin ihanampi neuletakki, mutta en voi kuvitellakaan kuvaavani sitä itseni päällä - koska se ei mahdu mitenkään mahanympäryksestä kiinni. Enkä ole edes raskaana. 15 kg on täälläkin hiipinyt päälle, aivan liikaa. Ja olo ei ole lainkaan kotoisa. Nyt on 4,5 kg pudonnut, vielä reilu kymppi jäljellä :)

PikkuUnelmia kirjoitti...

Mä oon vasta aloittanu bloggaamaan, mutta kuten blogistani huomaa, ei siellä juuri meikäläisen torsoa näy. Ja syy on sama kuin sulla: en tykkää enkä viihdy olemuksessani. Siksi neulon ja ompelen sitten muille, kun ittellä näyttää korkeintään pipot siedettäviltä! Ravelryn selaamisen kautta, ja muutaman neuleohjelehden ostamisen avulla, mulle on muodostunut jo aika pitkä "sit-ku" jono aivan ihanista vartalonmyötäisistä neuleista. Sellaista erästäkin neulemekkoa ajattelin mielessäni tänä aamuna, kun olin töissä ajoissa, ja teki mieli poiketa hakemaan pullaa leipomosta... ja onneksi neule voitti! Pullat jäi leipomoon! Että et ole tilassasi yksin, kyllä meitä on muitakin, olit vain meitä muita rohkeampi ja sanoit kaiken ääneen! Tsemppiä meille kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihanan olonen ja näkönen ja värinen neule! Voi kun itekin jaksais joskus noin isoja neuleita tehä.. Haave.

Mut toinen näkökulma joihinkin näistä kommenteista: Itelläkin realisoitu vastaava tilanne tässä männäviikolla. Kymmenen kiloa tullu lisää, eikä peilikuva enää näytä itseltä, tai vartalo tunnu omalta. On tullut mietittyä niitä ihania vaatekappaleita kaapissa, jotka sitten joskus mahtuu... Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että itseäni auttaa ehkä tulevaisuusvaatteita enemmän vaatteet, jotka just nyt sopii ja näyttää mahdollisimman hyvältä (vaikka niitä onkin vaikee löytää), koska niistä tulee hyvä olo, ja sillon jaksaa tehä sen hyvän päätöksen joka päivä. Menin siis ja ostin omasta mielestä hyvännäköset jumppahousut ja hupparin, joka (toivottavasti) jää pian suureksi, ja hyvän mielen voimalla yritän joka päivä uudistaa päätöksen syödä vähän paremmin ja liikkua paljon enemmän. ..Vasta tosin tän viikon päätöksissä pysyny, mutta alku se on sekin!

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostipa tutulta... Vuosi sitten samat fiilikset. Sit kaveri hehkutti laihtuneensa useamman kilon kalorilaskuri.fi:n avulla. Motivaatio löytyi. Otin käyttöön ja alko pudota. Hurahdin sitten vielä Porin Juoksukouluun. Kunto kohosi ja paino tippui. Poissa ovat pysyneet kaikki -12 kg, mutta nyt kevään tullen tekee mieli tiputtaa lisää. Ei oo vielä(kään) kotoinen olo tässäkään ruhossa (bmi 22,8). Nälkä kasvaa syödessä? ;)

Zemppiterkuin, Marit

Hepsi kirjoitti...

Jakku on kaunis! Muuten minulla on ihan samat fiilikset; peilistä katsoo joku muu. Olen useampi vuosi sitten laihduttanut Painonvartijoissa yli 20 kg. Nyt niistä suurin osa on tullut takaisin. Joulun jälkeen olen taas laskenut pisteitä ja saanut nelisen kiloa pois. Onhan siinä jo alku.
Tsemppiä!

Hansu kirjoitti...

Kaunis paita! :)

Elä huoli, samassa tilanteessa ollaan täälläkin :( Vaihdoin hormoonia toisensa perään parin vuoden sisällä niin yhtäkkiä turposin kuin pullataikina. Minä jolla ei ole ollut aikuisiällä koskaan jenkkakahvoja omistaa nyt sellaiset ja löysän mahan sekä valtavan varaston vaatteita, jotka eivät mahdu päälle... Salille liityin jäseneksi tämän vuoden puolella, aineenvaihdunta ainakin on nopeutunut huimasti!

Tsemppiä kevään tuloon, meillä kaikilla on omat tavoitteet, toivottavasti onnistuu.

Johku kirjoitti...

Takki on niin kaunis, että haluaisin samanlaisen.

Tekisin mitoituksen vanhojen mittojeni mukaan, ennen raskausaikaa. Näissä mitoissa oli tarkoitus olla jo monta kuukautta sitten, mutta eihän tämä elämä ja vyötärönympärys toimi aina kuin tanssi. Toisinaan täytyy nauttia herkuistakin ja toisinaan ei jaksa olla niin äärettömän säntillinen. Jospa otan puikoille siis tulevaisuusneuleen ja toivon parasta =)

Ensimmäistä kertaa vierailin blogissasi, mutta tulen vierailemaan kyllä jatkossakin.

Lotta kirjoitti...

Olipa meitä monta tän saman asian kanssa painivia :). Ihania tsemppikommentteja vaikka kuinka paljon. Ehkä vastaan teille vaan toivottamalla meille jokaselle sitä samaa tsemppiä painonpudotuksemme kanssa, että löytäsimme itelle sopivan painomme ja voisimme hyvin kilojemme kanssa, oli niitä sitten minkä verran tahansa.

viuhti kirjoitti...

Hehee, olet rohkea kun kirjoitit tuon tekstisi. Minä aina mietin nurinkurisesti, että ihan sama miltä nyt näytän muiden mielestä se + 15kg päälläni, koska MINÄ ITSE tiedän minkänäköinen olen OIKEASTI. Oikeasti olen sen -15kg.. ;o) Tsemppiä ja hyvän olon kevättä!