Uusia sukkia (ja pipa)

Näin tämänpäiväsen kofeiiniannoksen imeytymistä odotellessa on hyvä blogata. Gradun teoriaosuudessa hullut sanavalinnat ja pienet epäjohdonmukasuudet ei oikeen ole hyvästä, mutta blogin lukijat ehkä antaa anteeks tämmöset pienet lapsukset :).

Toisinaan sitä onnistuu todella hyvin mallin ja langan yhdistämisessä.

Bombadilit 104 grammasta Noron Silk Garden Sockia. Kolmen millin puikot sai langan käyttäytymään kuin unelma; kun sukat sujauttaa jalkaan, tuntuu samalta kun jos astuis auringossa lämmenneelle sammaleelle.

Väritkin (värinro S245) sopii musta niin uskomattoman hyvin just tähän malliin.

Laulu alkaa saa jo nyt! Kaikki laulakaamme,

tähdistä, kuusta ja auringosta ja sateesta laulaa saamme,

valosta lehvien silmuilla, kasteesta untuvain,

tuulesta kukkuloilla ja kukista kanervain,

kaisloista luon lammikon, lumpeista veden sen,

Tom Bombadilista vanhasta joka sai Joen tyttären!

(suomennos: Panu Pekkanen)

Joskus taas lanka ja malli ei mitenkään tue toisiaan.

Alottaessani kutomaan näitä sukkia mulle tuli mieleen, että pätkävärjättyä lankaa saa muuten nykyään todella huonosti. Kymmenen senttiä kudottuani muistin viimeistään, miks näin todennäkösesti on. On melko kirjavaa!

Jossain siellä on mallineule, jos oikeen tarkasti kattoo.

Mutta en mä silti purkaa jaksanu. Olin halunnu pitkään tehdä tuon mallin (Fancy Silk Sock for a Child of 5 or 6 Years kirjasta Knitting Vintage Socks) ja itse malli tuntu tosi mukavalta. Ja kyllä ne sukat samalla lailla lämmittää talvikengän sisässä, vaikka on kirjavammatki - ja sitäpaitsi, joinakin päivinä räikeät sukat piristää. Vielä jäi kuitenkin mietityttämään, jos tekis tuon saman mallin vielä jostain yksvärisestä tai semisolidista langasta.

Näitä seuraavia sukkia taas oli erityisen mukava tehdä. En osaa sanoa, miks just tämä malli jakso kiinnostaa vielä sinä kymmenentenäki kertana, kun kutimen poimi käteensä. Jokin siinä vaan toimi. Jäi kauhea into kutoa muitaki Wendy Johnsonin sukkamalleja, tämä oli Lace and Cables Socks kirjasta Socks from the Toe Up.

Langan ostin värinsä takia - Pirkanmaan kotityö vaan osaa värjätä. Livenä tuo väri on vielä vähän vaaleampi ja vähemmän keltanen, mun kameralla ja kuvankäsittelymahdollisuuksilla ei vaan saanu sitä tallennettua oikein. Lanka on siis kirjo-Pirkkaa yksvärisenä, ja se tuntu ihan ok:lta sukkalangalta. Vähän oli karkeeta kutoa, nähtäväks jää millaseks menee käytössä.

Ja nyt saatte vetää ruksin seinään.

Se ei ole sukka! :p Se on Kim Hargreavesin Kat-pipa. Kuvaan sen paremmin sitten kun on sopivaa settiä sen kaveriks. Stephen Westin Daybreak-huivi on jo puikoilla (harmaasta ja vadelmanpunasesta Trekkingistä), sopiva lapasmalli on vielä hakusessa.