Vähän yli 180 g jämälankoja muutti muotoaan tuparilahjoiksi mun äidille ja isälle, jotka parhaillaan tekevät muuttoa. Pannulappuja ja tiskirättejä, joista jälkimmäisiin itse hurahdin vähän aikaa sitten ensipyyhkäisyllä. Parempi imuteho ja parempi hankausvoima kuin kaupan räteillä ja vihdoinkin on käyttöä jämäkorissa pyörineille puuvillakerille.
Pannulappuihin käytin sekalaisia Woolin ja Nallen jämiä kaksinkertasena, rätit on hamppulankaa ja Novitan Luxus Cottonia. Rättien mallineule on ihan tavallinen kahden kerroksen helmineule, jonka totesin melko huipuksi itelle tehdyn rätin perusteella.
Lappukuviin jäi reunoihin viipaleet vastavalosuojasta, jota tarvin ylivalottumisen estoon, mutta vielä hankalampi kuvattava oli valmistunut huivi. Pitkästä aikaa kuvat ei tee oikeutta neuleelle.
Tuulee.
Tuulee.
Lanka kimaltelee.
Ja lopulta se paras 125 otoksesta. Väri on oikeasti vähän lämpimämpi eikä tuota meidän roskakatosta nyt olis ollu niin väliks näkyä taustalta. Mutta on kaunis huivi! Ehkä kaunein millonkaan tekemäni.
En ollu aiemmin tehny virkkauspäättelyä, mutta tässä mallissa se kyllä toimii niinku rasvattu. Lanka on Amelien blogista arpajaisvoitettua Valvilla Kultaa & Hopeaa, joka mulle jutteli välittömästi, vaikka se Amelielle ei ollu puhunukaan. Vuosikertavilla Amelien mummon (?) muinaisen lankakaupan varastosta kerto heti haluavansa Haruniks ja päätyvänsä toivon mukaan mun harteille hamassa tulevaisuudessa siintäviin valmistujaisiin. Menekki oli 133 g, vielä jäi nöttönen kimalleraidoiks sukkiin.
Jämälankakori nimittäin houkuttelee edelleen.
Ja nyt kaikki tutut taas nauraa, kun langatki on järjestelty projekteittain minigrip-pusseihin... Luulen tekeväni ensin raitasukkia varpaista alkaen, kun sen kerran vihdoin osaan. Sitten vois tulla Neulo, virkkaa, kirjo Jämälangasta -kirjan mukanen kaulahuivi erilaisin mallineulein satunnaisista paksuista langoista. Ja sen jälkeen pipoja, joista ehkä osa liikenee johonki hyväntekeväisyyteenki. Sormia kutkuttaa, mutta vielä yks kuva siitä kaikkein suurimmasta varastojen aarteesta:
Ensimmäinen neuleeni. Kävin läpi mun vanhat kamani mun vanhempien vanhasta kodista muuttosiivouksen yhteydessä ja pistin hymyillen tuon talteen. Vähän on semmosta kuunsirpin muotoa havaittavissa, silmukat on lisääntyny joka kerroksella sen jälkeen, kun minä pääsin puikkoihin äidin tekemän alun jälkeen :D. Silmukoita on poimittu millon mistäkin ja satunnaisia lankajuoksuja on vähän siellä täällä, kuten kuvasta huomaa. Vähän mietin, että voisin kehystää tuon jonnekki seinälle, ehkä kudontapesäkkeen yläpuolelle, muistuttamaan että aika paljon oon oppinu.
17 kommenttia:
Aivan mahtavan näköinen huivi! Tosi kaunis. Ja aww tuo sun eka neule :) Ihana idea kehystää se.
Ihana haruni ja ihanan suloinen toi sun eka neule! Mulla on vaan kuvia siitä kun opettelen neulomaan mamman avustuksella, istutaan sohvalla ja mulla on jalat samalla tavalla ko mammalla ja näytän Erittäin Keskittyneeltä. Ikää on kai jotain 6v. :)
Kaunis huivi ja kivoja pikkutöitä! Ja mahtavaa että eka neule oli tallessa!
Ihanat tuliaiset olet saanut (paitsi se vatsatauti). Ja tuo huivi on myös upea. Kimalletta!
Upea huivi!
Äidilläni on tallessa minun neulomani peitto rakkaimmalle nukelleni. Se on aika mieletön nävös :D Pitäski joskus pyytää äitiäni kaivamaan se esille ja ottaa siitä kuva.
Ihana haruni!
Tuo ensimmäinen neule on liikuttava! Mulla ei ole tallessa, enkä muista ensimmäistä mikä se olisi ollutkaan, mutta ensimmäisen koulutyön muistan. Neulottiin kynäpenaali. Sellainen läppämallinen, johon tuli nepparit kiinnikkeiksi. Merkillinen valinta opettajalta. Mun kynäpenaalissa ei kyllä pysynyt yksikään kynä sisällä, silmukat oli pikkusen isoja.
Kaunis huivi!
Jösses, ku on hieno huivi. Kiva että lanka pääsi oikeasti käyttöön. :)
Voi että, en edes muista mikä oli miun eka neule! Tuo on ehdottomasti kehystettävä :D Kaunis prinsessaharuni :)
Näppäriä lappuja ja rättejä, ja niin kaunis huivi! Hivenen on havaittavissa kehitystä ensimmäiseen neuleeseen verrattuna. ;)
Ihana Haruni! Tuon mallin haluan itsekin joskus toteuttaa...
Mun eka virkkaus on lappunen koulussa tehtyyn peikkotauluun. Lapun oli tarkoitus olla suora, koska ei vielä opetettu kaventamista, mutta niin vaan mun peikollani on hame, joka on alhaalta leveä ja ylhäältä kapea. Se näyttää ihan siltä, kuin olisi tarkoituksella tehty, mutta kyllä se vahinko oli.
hih. mies halusi opetella neulomaan toissaviikonloppuna. hän sai aikaiseksi aika identtisen työn sun ekan neuleen kanssa :D nuo pannulappuset alkoi inspiroida minua...
Hih, nuo ensimmäiset neuleet on aina hauskoja... Mahtavaa, että osaat kääntää asian parhain päin: lähtötilanteeseen verrattuna on oppinut valtavan paljon! :)
Ihana tuo ensimmäinen neuleesi. Hyvä, että on säilynyt. Kehyksiin vain ja talteen tuollainen aarre.
Minunkin pitäisi tehdä rättejä.
Ihana, ihana, ihana huivi! Ja lanka näyttää niin kauniilta.
Enkä muuten naura noille minigrip-pusseille, mulla oli ihan vastaavasti mutta vaan ihan kaupan hedelmäpusseissa ;)
Täytyy laittaa mieleen ja virkata kanssa noita tiskirättejä ja pannulappuja... olen muidenkin bloggaajien (ja ehkä muidenkin neulojien) noita harrastavan. Lisäksi virkkaaminen on varsin mukavaa, juuri virkkasin parit kukat... joista ei kyllä vielä juttua sivuillani.
jina: kiitos :). Ja eka neule on kyllä mustaki Hyvin Suloinen.
Tui: joo, mä muistanki että oot kertonu siitä kuvasta, varmasti todellinen aarre. Musta on vaan virkkuukuva ala-asteiästä...
Hepsi: niin, joskus sitä kannattaa olla hamsteri :D. Kiitos kehuista.
Heidi: jep, mulla oli parhaat tuliaiset koko porukasta ;). Ja juuh, kimalletta! Kyllä sitä aina yhdelle säihkyväiselle huiville on käyttöä. Kiva ku sinäki tykkäät.
Tess: no joo, ilman muuta! Haluisin ehdottomasti nähdä sen kuvan, jos semmosen saat :). Kiitos kohteliaisuudesta myös.
kaisa: voin hyvin kuvitella, että mullekki ois käyny niin :D. Ja sit oisin varmaan saanu aikaan semmosen kätevän banaanipenaalin... ;) Kiitos huivikehuista.
Villanne: kiitos kaunis :).
Amelie: juu! Toisen roska, toisen aarre. Vaikkei se varmasti sulle mikään suoranainen roska ollukaan. Pitäis ehkä päästää joku muu omaan varastoonki, niiden puhumattomien kimppuun, inspiroituis varmaan itekki.
Emma: en minäkään aktiivisesti muistanu, siinä vaan välähti kun tuo tilkkunen tuli vastaan. Tai siis niin anteeksi, _nukkekodin peitto_. Hauska muisto :).
Mari: joo :D. Varsinki kun on noi huivikuvat tässä postauksessa, se huivi on kuitenki vaikeamman näkönen kun onkaan. Laput ja rätit on myös hyvin käytännöllisiä, osaan nyt kertoa :).
ColibriDreams: sehän oli siis vaan taiteellista vapautta :). Suosittelen kyllä Harunia, se oli kiva malli tehdä.
mursuliina: oho! Mun Miäs ei oo kertaakaan osottanu kiinnostusta siihen suuntaan. Kai se on saanu ala-asteella tarpeekseen, ainaki se muistelee pienellä kauhunsekasella huvituksella sen rättikässän opettajaa :). Ja kiva jos inspiroiduit!
ArualMaria: no se kyllä tuli ihan luonnostaan :). Musta se on niin mukava ajatella sitä 8-vuotiasta Lottaa, joka tuon on hikisin pikku sormin vääntäny :D. Ei ihan kukkasta tullu, mutta kyllä se käytössä oli.
HeidiHelmiina: niin, täytyiski kattella semmosia pieniä vitriinikehyksiä. Paikkaki olis jo valmiiks katottuna :). Ja rättien tekoa vauhdittaa musta parhaiten joku hyvä leffa, ei niitä välttämättä muuten jaksa vääntää.
Päivi: kiitos :). Lanka kyllä oli ihanaa, ostaisin jos tulis jostain vastaan.
Paperisilppua ja villapalloja: niin, suosittelen vahvasti :). En ois uskonu, että ne on niin paljon parempia. Anna vaan pikkusormi ;).
Lähetä kommentti