perjantai 20. maaliskuuta 2009

Nautiskellen

Huomasin tuossa viikko sitten suorittavani käsitöitä. Toisin sanoen suorittavani harrastustani. Johan on pöljää, aattelin, ja päätin tästä lähin nauttia kutomisesta.

enjoying 007

Ensinnä nautin aivan suunnattomasti ostamistani neljästä Noro Silk Garden -kerästä ja kudoin kaksmetrisen kaulahuivin viikonlopussa. Voih, ne värit, ne värit... eikä ne tietysti toistu oikein tässä kuvassa (tai missään muussakaan). Teiän täytyy vaan kuvitella :). Tai no oishan mulla kuvaa keskeneräsestäki...

my first noro scarf 002

my first noro scarf 003

Ei ne noissakaan täysin oikein oo, mutta herkutellaan nyt paremman puutteessa näillä. Väri oli 282, jos joku oikeen innostu.

Kaulahuivin jälkeen ei oo kauheesti kudotuttanu vaan pikemminki virkkuutu... virkatu... tehny mieli virkata.

enjoying 001

Mun isoveli saa toisen lapsensa elokuussa ja oli ultraäänikuvasta tunnistanu pippelin. Tiedä sitten, onko se toiveajattelua :), mutta innostuin kuitenki noista jämälangoistani virkkaamaan vauvanpeittoa isoäidin neliöillä. Vakaa uskomukseni on, että tosta tulee niin nätti, että se käy hyvin tytölleki. Ja tulevat vanhemmat on onneks hyvin liberaaleja värivalintojen suhteen, kuulemma niin kauan kun en tee vaaleenpunasia mekkoja niin kaikki jees. Sitä en tiedä onko peitolle tarvetta, mutta onneks heidänki lähipiiri sikiää sitä tahtia, että käyttäjä varmaan löytyy.

Ja vielä kaiken kruunu, löysin eilen taas lempiteetäni kaupasta (Clipperin valkonen vadelmatee, kokeilkaa, se on ihanaa!) ja oon saanu taas antaumuksella ryystää sitä.

enjoying more 001

Kupin juureen on kieputettuna uusin kaulakoruntekele. Jotenki tuntuu hassulta esitellä sitä kun let's face it, se jos mikä on aivotonta pujotella helmiä vaijeriin. Mutta siitä tuli niin nätti... Oon hiplaillu sitä jatkuvasti eilisestä lähtien, helmityöt on mulle vielä niin uutta, että tuntuu hirmu hienolta saada jotakin valmiiks. Olkoonki vaan yksinkertasia helminauhoja.

Huoh. Tää ois täällä ihan ihastuksissaan ku on miettiny niin paljon kaikkee nautittavaa ja ihanaa. Mutta vielä kuva ja kiitos SNY-paketista:



Teetä, ristipistopakkaus (joku on lukenu mun toivelistaa! <3), pääsiäistipunen ja käsityösakset. Kiitos, ystäväiseni! Tykkäsin erityisesti kortin mietelauseesta - "Ihmiselle, joka nauttii pienistä asioista, on tarjolla paljon iloja". Näinhän se menee.

--------

edit - Ainiin ainiin! Mun Flickrissä on taas lisäkuvia tosta huivista, korusta ja vielä pari sisustuskuvaaki. En oikeen osannu ympätä niitä tähän, mutta sieltäpä löytyvät.

17 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Allekirjoittanut ainakin vannoo puuvillasta virkatun pikkupeiton nimeen jo kolmatta vuotta!

Menee kesähelteilläkin vaunuissa ja yöllä sängyssä. Ja sitten myöhemmin leikeissä :)

Isoäidinneliöt on kyllä ihania. Pitäsköhän minunkin vähän virkata vaihteeksi.

Kaisa kirjoitti...

Ihanan värinen noro-huivi!
Minulle tulee hyvä mieli joka aamu kun kääräisen töihin lähtiessäni värikkään noro-huivin kaulaani.

anna kirjoitti...

älä yhtään vähättele, koru on kaunis <3

Oranssi kirjoitti...

Sun syy, etten teekään viikonloppuna yhtään huivisilmukkaa, vaan aloitan kiivaan noronautiskelun ja teen vihdoin noro-raitasukkani, joihin langat on odotelleet Tampereen kässämessuista asti. Pakko saada. HETI! (Kun ny pääsee töistä ensi pois. Mieluummin pysyvästi.) (Sanavahvistuski on issel eli isselle, eli itselle on vuoro neuloa. Piste.)

Oranssi kirjoitti...

Siis ei huiveissa vikaa. Sun varsinkin ihana. Siis välttelen vain ufoutuneen huivin pientä korjauspurkua!!

Terhi kirjoitti...

Mäkin suoritan käsitöitä: Silke tweedin pitkä oppimäärä menossa. Mutta samanlainen suoritus se olisi etsiä kaupasta mieleinen neuletakki alle 30 eurolla.

Villasukka kirjoitti...

Clipperin vadelma on kakkossuosikkini - clipperin mustaherukka on ehdoton ykkönen :) Tänne tuli myös suoritusfiilis, kun yritin väkisin sitä yhtä ohjetta, mutta kun ei niin ei. Ja heti kun vaan annoin mennä, sujui paremmin. Siis eri ohje, tai oikeastaan vaan tajunnanvirtaa.

Norot, nuo raidat, rakastan niitä!!!

MariL kirjoitti...

Juu, niinhän se on, että harrastuksestaan pitää nauttia. :) Meillä on taas viime aikoina isäntä muistutellut mua, että mikäs sen harrastuksen tarkoitus onkaan, sekö että naama irvessä itkun kanssa väännetään, vai jokin muu...

Oikein mukavaa ja käsityörikasta viikonloppua sinulle! :)

A-K kirjoitti...

Ihanan värinen tuo noro-huivi! Kelpaa sen kanssa lähteä liikkeelle :) Pitääkin lisätä moinen väripiristys omaan tulevien huivien listaan.

Niina kirjoitti...

Ihku huivi! Muutama kerä Noroakin täällä vielä(kin) odottaa kutojaansa - jotenkin en uskalla edes aloittaa kun on n i i n hienoa lankaa se :)

Heidi kirjoitti...

Ihana huivi! Hyvät värit ja riitävästi pituutta! Onkohan tuota liikkeellä... Mullakin paidan neulominen tökkii, silti vain pitäisi tehdä, että pääsisi rauhassa aloittamaan mukavampia ja houkuttelevampia töitä.

Unknown kirjoitti...

Ihanaa! Mä tässä just tänään mietin, että jostain pitäis tulokkaalle saada päiväunipeitto, kun tuo esikoisen peitto varmaan seuraa esikkoa omaan huoneeseensa. Ja pitäähän molemmilla lapsilla olla jotain omaakin, jota voi sitten säilöä kaapissa heidän lapsiaan varten. ;) Mietin myös, että viitsistköhän sinä tehdä jonkun peiton, kun se esikoisen peitto oli niin nätti. :)

Ja kaunis oli tuo kaulahuivikin.

Samma kirjoitti...

Kaikkea ihanaa jälleen <3
Tykkään korusta!

Anni kirjoitti...

Terve! Blogissani on sinulle jotain, käypä vilkaisemassa. :)

essi kirjoitti...

kaunis tuo huivi, itselläkin ollut tuollainen suunnitteilla.

ja kamalasti kivoja juttuja täällä muutenki :)

Anonyymi kirjoitti...

Tosi söpösiä neliöitä :)
Noita on kiva virkata, kuhan joku toinen sit yhdistelis ;)
Mulla on joku neuleplääh ja vähän suoritusvaihe kanssa menossa. Pieniä välineuleita saa aikaan, mutta mitään isompaa ei jaksa keskittyä aloittamaan (vaikka lankoja ois vaiks mihin kivoihin kesäneuleisiinkin).

Lotta kirjoitti...

Kanerva: hyvä kuulla, itellä ku ei oo muksuja niin aina on vähän epäileväinen omien idiksiensä suhteen :). Virkkaa ihmeessä ;).

Kaisa: joo niin mulleki! Hississä pitää aina sitte peilata ihan jokasesta mahdollisesta kulmasta :D.

anna: oi kiitos, sulta tuo merkitti ekstrapaljon ku ite oot semmonen maisteri korujen suhteen.

Oranssi: kiva olla inspiraationa! :D

Terhi: njoo onhan se niinki, että ois hyvä neuloo tarpeeseen :). Onnea vaan Silke Tweedin kanssa, työ tekijänsä palkitsee jne.

Villasukka: sun inspiroimana ostinki sitä mustaherukkaa, mutta vadelma jää silti mulla ykköseks :). On seki kyllä hyvää, ihan sikapaljon parempaa ku Liptonin vastaava (mistähän pissasta ne sen oikeesti tekee??). Jään oottelemaan neuleiden tuloksia, sun tajunnanvirta tuottaa aina niin upeuksia!

Mari: meillä isäntä ei uskalla sanoo mitään siinä kohtaa ku raivoan :D. Halaa vaan ja taputtaa selkää. Kiitos, oliki erityisen ihana viikonloppu.

Anna-Kaisa: joo, se on ihana <3. Norojen kanssa vaiktutaa vaan olevan menoa sitte ku ekat keränsä korkkaa, nyt jo on pitäny hipistellä lisäkeriä Merletossa :).

Niina: kiitos ja kuule anna mennä! Neulomisnautinto on ihan huikee. Ja itse asiassa mäki purin ekan yritelmän ku ei näyttäny just oikeelta, lanka ei kärsiny yhtään ja tokalla lähdöllä onneks jo onnistuin.

Heidi: juu, mäki tykkään aina kietoutua huiviin :). Tsemppiä paitaan, ota vaikka esille johonki ne houkutuskerät ;).

Minna: voi ku hyvä kuulla! En itse asiassa muistanukaan sitä Elsin peittoa :). Tästä on kyllä tulossa vähän pienempi, mutta ehkä isosisko lainaa sitte ku jää pieneks ;).

Samma: kiitos! Se onki itse asiassa ehkä pikkusen sammamainenki, väreiltään ainaski :). Mulla on vielä jämähelmiä...

essi: kiitos vastavierailuista ja kehuista :). Noro vei kyllä kerralla koko käden.

Päivi: kiitos! Näin se tosiaan on, siellä ne on tälläki hetkellä olohuoneen lattialla odottamassa seuraavaa tarmonpuuskaa :D.