Toimintaterapiaa

Ei nyt varmaan pitäis kirjottaa kun oon kiukkunen, hivenen liian julkinen tapa purkaa tunteitaan... tarvinnee editoida tekstiä myöhemmin, jos tuntuu että mulla taas tapani mukaan keitti yli.

Eli Mursu lähti perjantaina illalla Miähen siskon sekä hänen miehensä matkaan. On kuulemma pärjänny uudessa kodissa ihan hyvin, mikä oli sekä ei-yllättävää että mukava kuulla. Sen sijaan oli todella perseestä kuulla, että uudet omistajat aikoo vaihtaa Mursun nimen. En tiedä että tökkiikö siinä enempi se, että a) se on selvä osotus siitä, kuinka vähän me enää voidaan vaikuttaa Mursun (Murun... ) asioihin vai b) että se tuntuu siltä, että se jotenki mitätöi sen, että me oltiin sen perhe ensin, että meki oltiin sille joskus tärkeitä. Mutta ei niin musta vaan tehdä. Eikä mulla oo oikeen varaa urputtaa tästä itse vaihtajille, koska he nimen omaan on nyt Mur(s)un omistajat eikä me. Emmätiiä, mä neulon.



Neulova ystäväni oli todella, todella ihana ja toi mulle seminaariin kerän lankaa ja suklaalevyn. Yks ihanimmista asioista, mitä mulle on koskaan tehty. Alotin Kuuran kosketus -sukkia, vaikuttaa tosi kivalta mallilta. Ja oli oikeesti ihan hullun helpottavaa saada jotain tekemistä ku Mursu oli lähteny. Kävin siivoamassa vähän makuuhuonetta ja sitte istuin alas ja loin silmukat. Käsiala on alussa vähän epätyypillistä, mulla tuntuu kummallisesti mielenliikutukset käsissä (epäkätevää tentissä, jos jännittää paljon). Mutta pystyin sentään jo keskittymään neulomiseen, toisin ku neuletapaamisessa torstaina, olin melkomoinen zombie vielä siellä :p.



Näistä piti ensin tulla Muir, kun kaipasin jotain pehmeetä punasta neuletta, johon vois kääriytyä. Mutta kun Kitten Mohair on vissiin aika lailla paksumpaa kun alkuperänen lanka ja keskikokonen peitto on kuitenki aika epäkätevä kaulan ympärillä, päädyin vaihtamaan kokonaan projektia. Kattoo nyt mitä tästä tulee, eri pintaneuleosuuksien pituuksia mun tarvii ainaki rukkailla.



Eikä se tekeminen tähän lopu. Keskeneräsiä töitä on kuus ja uusia ihania ohjeita pukkaa joka tuutista. Ihan ekana voisin ruveta ideoimaan jotain kivaa pientä lahjana annettavaa, sillä:



Voitin Matroskinin blogissa ehkäpä maailman ihanimman tunikan. Matroskinin ite tekemä, vähän liian pieneks toteama ja erittäin jalomielisesti eteenpäin lahjottama. Mulle tuli heti sellanen olo, että haluun pistää hyvän tätäki kautta kiertämään, mutta sitten koko draama alko eikä ehtiny suunnittelemaan saati tekemään. Mutta vielä ennen joulua, lupaan :). Enkä voi taas vastustaa tätä latteuksien hokemista: pysykää siis kanavalla...