On pehmonen, on lämmin, on nätin värinen ja hirmu mukava päällä. Toisinaan sitä onnistuu. Jopa saumat onnistu, kerranki. Ei oo välttämättä kaikista imartelevin mun vartalolle, mutta ei sitä aina jaksa ajatella sellasta.
Napitki on ihkut, raotin oikeen aarrenappien lootan kantta. Jostain kirpparilta nuo on oletettavasti löytyny, hairaan aina kiinni helmiäisnappeihin ku niitä jossain nään.
Kitten Mohair 187g, vitosen puikot ja malli 15 kevään 2008 Novitasta. Tein pienimmän koon silmukoilla ja pingotuksen jälkeen koko on L:n luokkaa - mutta pakko se oli pingottaa ku helma kupruili hassusti muuten. Ei haittaa, tämon oikeen jees.
2 kommenttia:
Onneks olkoon, ihana! Voin niin hyvin samaistua sun fiiliksiin ku just saattelin itse valmiiksi kaksi (2) elämäni ensimmäistä neuletakkia. Jotka kaikista hutiloinneista ja pikkuvirheistä ja mittakaavasotkuista huolimatta on mulle just mahtavat, oon ihan ylpee.
Helmiäisnappien perässä kannattaa muuten matkailla Pariisiin. Kaupunki on niitä pullollaan, kaiken värisinä!
Lähetä kommentti