torstai 4. syyskuuta 2008

Ei enää blogikoiraa

Mursu on elossa ja voi pulskasti, siitä ei ole kyse, Luojan kiitos. Miähelle sen sijaan puhkes allergia. Miähen sisko ja sen mies tulee huomenna hakemaan Mursun niille, ovat ettineet itelleen koiraa ja asuvat kaiken kukkuraks omakotitalossa. Suru on silti suuri.

14 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Voi ei :( Allergiat on kyllä tyhmiä, meilläkin on kokemusta mm. eläinallergioista ja eläimestä luopumisesta. Voimia ja tsemppiä teille, toivottavasti voitte tavata blogikoiraa usein kun kuitenkin lähipiiriin jää :)

villapeikko kirjoitti...

Voi ei, sanon minäkin! Surku homma :( Onneksi koira kuitenkin menee tuttujen ihmisten luokse, ettei tarvi kokonaan hyvästejä jättää. Jaksamista!

Anonyymi kirjoitti...

Tippa silmässä on tälläkin mammalla. Kävimme Mursua katsomassa ja totesimme, että se on mitä suloisin pentu ja siitä tulee varmaan upea iso koira. Lotta ja Timo hoitivat sitä hyvin ja kärsivällisesti.

Ei voi muuta todeta kuin että tällaista elämä joskus on. Välillä on tippa silmässä, mutta joskus taas elämä on täynnä iloa ja onnea.

Mamma M

Monna kirjoitti...

Voi surku! Jaksamishalauksia täältä! Onneksi kuitenkin pääsee lähipiiriin uuteen kotiin :)

neja kirjoitti...

Voi surku:( Allergia on kyllä inhottavista inhottavin. Mutta onneksi koira jää tuttujen luo, niin saa tavata ja seurata sen kasvua:)

Kate kirjoitti...

Allergiat on tyhmiä :(
Onneksi jää perheeseen vaikka laiha lohtu se taitaa tällä hetkellä olla.

laura koo kirjoitti...

Voi ei miten kurjaa. Toivottavasti saatte nähdä koiravauvaa kuitenkin usein sitten kun hän on muuttanut uuteen perheeseensä.

Ps.Mun anoppilassa syödään jatkuvasti antihistamineeja ja koiru käy sisällä oikeastaan vain nukkumassa. Kaikkea se eläinrakkaus teettää.. <3

Hansu kirjoitti...

Voi nyyh! Eläimestä luopuminen ottaa kovilla, varskin pennut on niin suloisia tuholaisia!

Jaana kirjoitti...

Voi kauhistus! Suru on varmaan melkoinen, mutta onneksi pääsette Mursua halimaan aina välillä ja koirakin varmasti sopeutuu hyvin, kun on vielä noin nuori. Tsemppiä teille!

Anonyymi kirjoitti...

Voi että, todella surku juttu.

Onni onnettomuudessa tosiaan, että koiruli ei kokonaan katoa elämästänne.

t. JohannaH

Vilma kirjoitti...

Kamalaa. Onneksi pääsette paijaamaan Mursua jatkossakin, vaikka ei se tietenkään ole sama asia.

heidi kirjoitti...

Voi ei! Meillä on mitä ilmeisimmin vähän samantyyppinen tilanne edessä. Meidän kissat kun ovat päättäneet alkaa toistensa vihamiehiksi. Olemme tuumailleet, että kai kaikkien kannalta olisi parasta luopua toisesta. Mutta se on raskasta - kuka pystyy tekemään tuollaisen valinnan kahden rakkaan karvakuonon väliltä?

mamselli hoo kirjoitti...

Voi ei. :( Onneksi ette joudu kokonaan koiruudesta eroon, pääsette sentään välillä rapsuttelemaan sitä. Jaksamista teille!

Tess kirjoitti...

Voi ei, onpa ikävä juttu :( Onneksi pääsette kuitenkin näkemään koiraa jatkossakin, kun menee tuttuun perheeseen. Eipähän se tietenkään ole sama juttu...