Silloin joskus vuonna kivi ja kypärä kun olin juuri löytänyt neuleblogit, ihmettelin, miks ihmiset on niin innoissaan sukista. Eihän ne ees näy minnekään. Ei ne näytä miltään. Ei ne oo mitenkään erityisen kauniita. Ja ne on niin pieniäki jotenki. Olin neulonu eläessäni yhden sukan kun päätin ex tempore kokeilla, osaisinko. Osasin. Yksi havunvihreä perussukka Nallesta vyötteen ohjeella valmistu, muistaakseni kohtalaisen nopeesti. On muuten vieläki ilman paria.
Vähitellen se mieli kuitenki muuttu :). Kaikenmaailman Clessidrat ja Baijerilaiset, joita blogeissa esiteltiin, oli kauniita. Ja siitäkö se taivas (tai se sen vastakohta...) sitte aukeni ku ymmärsin, että sukkiahan voi tehdä kaikista tosi kauniistaki langoista! Ihan tosissaan, aika hitaita ihmisiä ne yliopistoihinki ottaa, reippaasti yli kymmenen vuotta meni tänki tajuamiseen :D.
Mun sukanneulonta lähtee siis mitä suurimmassa määrin langasta. Materialisti mikä materialisti, ei sille oikeen mitään voi :). Mulla on kolme sukkakirjaa, joihin oon pienillä post it -lapuilla (mut tuntevat nauraa tässä kohtaa...) merkannu kaikki ihanat ohjeet ja aina kun löydän lankakaupasta jonku kuolettavan ihanan pakkosaadalangan, valitten sopivan ohjeen just sille langalle. Tosin oon kyllä tilannu Rellanalta sopivia lankoja Knitting Vintage Socksin polvisukkia varten... mutta sitäki edelsi vuorokausien mallaus ja pohdinta siitä, mikä lanka sopii mihin malliin. Neulon ihanien ohjeiden ja lankojen pyörittelyn ilosta ja tungen valmiit sukat sitte jolleki :). Tähän asti kyllä aina edeltä käsin sovitulle henkilölle. Itelleni oon neulonu kahdet sukat; lahjaks saatuja pareja vaan rakastan (kyllä, rakastan) paljon suuremmalla intensiteetillä.
Neulon siis ohjeista, ei vielä riitä taidot muuhun. Eikä jaksaminen, sukkien on hyvä olla melko aivotonta tehtävää, vaikken niitä teekään varsinaisesti välitöiks. Kaikki mun työt on välitöitä, vaihdan aina fiiliksen mukaan :). Kantapään suhteen mulla ei oo mitään intohimoja, itelleni tuntuu sopivan se sellanen Jaywalker-tyylinen kantapää parhaiten, veljentytölle taas täytynee jatkossa tehdä leveähkö perinteinen suomalainen kantapää.
Tykkään ohuista, herkullisen värisistä sukkalangoista. Malleista miellyttää eniten palmikot ja pitsit, mutta vaan kohtalaisen vaikeina. Baudelairejen tekeminen kaatu jo silmukoiden luomiseen, en vaan osannu. Täytyy siis parilla parilla vielä harjotella... Mutta tällä kokemuksella tykkään siis äärettömän paljon enemmän tehdä sukat varresta alaspäin kun varpaista ylöspäin.
Tällä hetkellä puikoilla on ruskeet ikuisuussukat, eli Child's Sock in Miranda Pattern Knitting Vintage Socksista. Kahden millin puikot tuhoaa mun hermot, vaikka Nancy Bush onki kaikkien hänestä lausuttuen ylisanojen arvonen. Toinen tekele on Go With the Flow Socks, joista ensimmäiseen juuri loin silmukat. Lankana oranssi Flotte Socke, josta onnellisempien tähtien alla olis tullu ne Baudelairet. Noh, aina ei voi onnistua, ja sukista en onneks minäkään pysty kauheesti stressaamaan. Ne kun kuitenki on jotenki niin pieniä :).
2 kommenttia:
Minäkin olen löytänyt sukkien hienouden vasta jokin aika sitten, olen vaan tosi huono uhraamaan aikaa omiin sukkiin :) tulin mutkan kautta tutkimaan blogiasi, kivalta näyttää :)
Minäkin olen myöhäisherännäinen sukkien suhteen, sillä olen neulonut vain ne koulun pakolliset ja nyt vasta innostunut uudestaan. Kakksoen puikoilla näpertämisessä on kuitenkin jotain omituisen kiehtovaa, vaikka hidasta onkin.
Lähetä kommentti